"Perintö"kaappi

Chilessä on ihan ylivaikeaa löytää mitään vanhaa. Täällä ei ole kunnollisia kirppiksiä eikä vanhantavarankauppoja. Concepcionissa on yksi kunnollinen antiikkiliike, mutta siellä on vain kiiltäviä, kruusattuja ja raskaita ylikalliita huonekaluja. Vanhoista kaapeista voi vain unelmoida. Siksi mieheni värkkäsi sellaisen itse yläkertaan. Juuri valmistunutta kaappia voitte käydä kurkkaamassa tästä vanhasta postauksesta.

Mieheni saatua kaapin valmiiksi, alkoi minun vuoroni, eli maalaaminen. Ensin maalasin kokonaan valkoisiksi jäävät osat valkoisella.
Sen jälkeen sudin harmaalla osat, joista tahdoin tehdä vanhan näköiset.
Harmaan päälle vielä neljä kerrosta valkoista.

Miehelleni kovin vaiva oli koristelistojen leikkaaminen siististi niin, että kulmat sopivat hyvin toisiinsa.

Maalin kuivuttua hioin koneella harmaata näkyviin. Wanha perintökaappihan tästä piti tulla.

Maalasin puisen verhotangon valkoiseksi. Ompelin ohuesta lakanakankaasta verhon peittämään vaatehyllyt.

Salin ilmettä on nyt helppoa vaihtaa, kun ompelee vain erilaisia verhoja kaapin eteen! Tosin olen enemmän kuin tyytyväinen tuohon yksiväriseen valkoiseen, että tuskin ihan nopeasti vaihdan siihen muunlaista kangasta. Tuon ohut lakanakangas tuo mieleeni vanhat ajat - ja Jeanne D'Arc Living lehden ;)

Verhotangon päädyt ostimme seitsemisen vuotta sitten Biltemasta, kun luulimme, ettei Chilessä myydä mitään tällaista. No, onhan koristeellisia verhotangonpäätyjä täälläkin myytävänä, ehkä kuitenkin vähän kalliimmalla kuin Suomessa.

Tarkoituksenani on vielä joskus, kun on aikaa, tehdä sabluuna ja tuputella jokin vuosiluku ja kuvio kaapin päätyyn.

Eipä tarvinnut alistua ja ostaa lastulevyhirvitystä Sodimacista!