Pimeät baby showerit

Suurta osaa Chileä ravisteli oikein kunnon syysmyrsky lauantaina. Minä olin Concepcionissa. Lähdin aamulla kaupunkiin kumisaappaissa ja sadetakissa.Vettä tuli kaatamalla ja myrskysi. Asiat piti kuitenkin saada hoidettua. Kun sataa, viemärit eivät vedä ja kadut ovat pieniä jokia. Bussit eivät varo mitenkään jalankulkijoita, vaan hyvällä omalla tunnolla ajavat täyttä vauhtia vedenvirtaamia katuja pitkin ja roiskuttavat kaikki vedet jalankulkijoiden päälle. Vaikka sateenvarjo auttaisikin ylhäältä tulevaa vettä vastaan, sitä kastuu kuitenkin läpimäräksi bussien ja autojen roiskuttaman veden takia.

Kuljin keskustassa ja myrsky yltyi. Keskustan puiston laidalla kävi oikein pyörre, joka tarttui minuun ja paiskasi minut sisään valokuvausliikkeeseen (täällä liikkeiden ovet eivät ole kiinni, kun liikkeet ovat auki). Samalla kaupan suuri kynnysmatto lensi sisälle. Apteekkien ja muiden liikkeiden mainosvalot kolkuttivat seiniä vasten, kaikkialla kolisi ja rämisi. Concepcionissa on vieläkin paljon rakennuksia, joiden ylempiä kerroksia ei ole korjattu maanjäristyksen jälkeen. Ikkunoita on peitetty levyillä ja pressuilla. Levyt paukkuivat, pressut irtoilivat ja kerran oikein räsähtämällä tuli ikkuna alas kadulle! Onneksi olin toisella puolella tietä, eikä kenellekään muullekaan käynyt mitenkään. Ihmiset yrittivät pysytellä katosten alla ja ”gallerioissa”, jotka ovat katettuja kortteleita. Koskaan ei ole keskustassa ollut sellainen maailmanlopun tunnelma kuin eilen! Hälytysajoneuvot ulisivat. Tai no, maanjäristyksen aikaan pari vuotta sitten oli vielä kamalampaa ja oikea maailmanlopun tunnelma, kun puolet keskustassa oli muusina...mutta tarkoitin nyt tällaista tavallista elämää.

Palasin kälyn luokse ja siellä katkesivat sähköt. Aloimme valmistautua baby showereihin lähtöä varten. Käväisin marketissa ostamassa viemisiksi piirakan. Market oli puoliksi pimeänä. Joka puolella oli ämpäreitä ja saaveja. Ison marketin katto vuosi monesta kohdasta. Lihatiski ja muitakin tiskejä oli tyhjennetty, sillä kylmälaitteita ei voitu pitää riittävän kylmänä. Vielä tänään sunnuntaina kauppa oli samassa tilassa.

Lähdimme ajamaan kohti baby showereiden pitopaikkaa . Ilta pimeni, mutta katuvalot eivät syttyneet. Liikennevalot eivät toimineet. Yhäkin myrskysi, oksat katkeilivat. Ajoimme pimeiden asuinalueiden läpi. Siellä täällä jokunen katulamppu toimi ja joissakin harvoissa taloissa oli valot. Toivoimme, että baby shower –talossa olisi sähköt, mutta sekin oli pimeällä asuinalueella. Saavuimme pimeään taloon, joka oli täynnä naisia. Kynttilät olivat olohuoneen pöydällä ja pari taskulamppuakin toivat valoa. Kaikki uskoimme, että kyllä ne sähköt pian palaavat.

Baby showerit järjestettiin niin, että jokainen toi jotakin syötävää. Lahjatoiveena lapselle oli vaippoja tai jokin kehittävä lelu. Tässä tapauksessa tulevalla äidillä ei ollut isoa vatsaa, vaikka hän saa lapsen jo viikon päästä. Perheeseen nimittäin tulee pikkuinen adoptiopoika. Koti oli koristeltu ilmapalloilla ja kartongista leikatuilla pienillä kengillä.

Leikimme pimeässä erilaisia leikkejä ja napostelimme tuotuja herkkuja. Söimme kakkua ja piirakkaa. Odotimme koko ajan, että valot tulisivat, jotta tuleva äiti voisi avata lahjat. Kolme kertaa illan aikana valot syttyivät väpättäen. Valosta saimme nauttia kymmenisen minuuttia kerrallaan, mutta sitten taas olimme pimeässä. Valoisina hetkinä avattiin lahjoja ja kun valot sammuivat, lahjoja avattiin taskulamppujen valossa.

Aika pimeät tunnelmat olivat näissä baby showereissa , mutta mukavaa silti oli. Tuleva äiti ja vauva saivat viisi isoa pakettia vaippoja ja sen lisäksi vielä paljon kivoja leluja, hoitotarvikkeita ja vähän vaatteitakin. Pienenä yksityiskohtana tahdon mainita taas tätä kulttuuria niin kovasti leimaavan asian: kirjojen puuttumisen! Arvasin, ettei kukaan toisi yhtään kirjaa. Ajattelin, että jos toiveena oli ”kehittävä lelu”, niin kirja kävisi oikein hyvin. Ostin sellaisen kovasivuisen ”sanakirjan”, jonka reunassa on paineltavia nappeja, joista kuuluu sanaa esittävä ääni. Juna, lentokone, traktori ja muut härvelit pitävät ominaista ääntään. Noiden äänien takia ajattelin, että kirja on myös lelu. Ja mikä on lapselle sen kehittävämpää kuin kirja!

Yhdeksän aikoihin lähdimme takaisin kälyn luokse. Katuvaloja ei ollut ja eksyimmekin sokkeloisilla pikkukujilla. Puita oli kaatuneena siellä täällä, yhäkin myrskysi ja satoi. Radiosta kuulimme, että tuulennopeus oli 90 km tunnissa. Pohdimme, miten moni ihminen taas on menettänyt kattonsa ja kotinsa. Soitin miehelleni Peikkokukkulalle ja tämä kertoi, että kolmesta saakka iltapäivällä on ollut sähköt katki. Näimme sähkölaitoksen miehiä sadepuvuissaan korjaamassa sähköpylväitä. Palasimme pimeään asuntoon. Onneksi Chilessä on kaasuhellat, niin saimme lämmitettyä vielä vettä illalla ennen nukkumaanmenoa.

Sunnuntaiaamu valkeni puolipilvisenä ja rauhallisena. Eilisestä päivästä muistuttivat kaatuneet puut ja joka puolella makaavat oksat. Uutisista kuulin, että tuhannet ihmiset ovat vieläkin ilman sähköjä. 37-vuotias äiti oli kuollut, kun puu oli kaatunut heidän talonsa päälle. Tämän äidin 9 kuukautta vanha vauva on vakavasti loukkaantuneena sairaalassa. Saman perheen 9-vuotias lapsi on myös sairaalassa lievemmin loukkaantuneena. Myrskyn on ennustettu jatkuvan sunnuntai-iltana tai yönä ja täällä ollaan siksi yhä hälytystilassa. Köyhille asuinalueille on heti tänään viety apua: kuivia vaatteita, lämmintä ruokaa ja kattomateriaaleja.

Peikkokukkulalle on jo sähköt palanneet. Pääsin palaamaan turvallisesti ja hyvässä säässä kotiin. Herkuttelimme simpukoilla, merilevällä ja langostinin pyrstöillä, joita kävin hakemassa kälyn lähellä olevasta kalamarketista ennen kotiin tuloa. Nyt kuulen tuulen voimistuvan ulkona, alkaakohan myrsky uudestaan yöllä? Minä rakastan myrskyjä, mutta toivon silti, etteivät kurjissa hökkeleissään asuvien ihmisten tarvitsisi kärsiä.