Joululahjoista ja toivelistoista

Nelivuotias poikani ei kirjoittanut toivelistaa joulupukille, sillä hän ei varsinaisesti toivonut mitään. Poikamme kanssa voi mennä helposti lelukauppaan, sillä hän ei koskaan ala vinkua tavaroita itselleen. Joskus hän saattaa sanoa kaupassa, että hän tarvitsee jonkun lelun, mutta jos selitän hänelle, miksei lelua osteta, se riittää hänelle. Ainakin toistaiseksi tilanne on ollut tällainen ja toivottavasti näin jatkuukin. Dominicille ihan selkeästi tavaraa tärkeämpää on yhdessäolo.

Tivasin häneltä kuitenkin joulun alla, mitä hän toivoisi pukin tuovan. Hän sanoi, että pukki toisi hänelle ison paketin. Kun kysyin, mitä paketissa olisi sisällä, niin sain vastaukseksi:"Kaappi!" Kysyin, mitä hän kaapilla tekisi. Leikkisi siellä kuulemma. Seuraavalla kerralla ison paketin sisällä oli auto. Kun kysyimme häneltä, tykkäsikö hän enemmän isoista paketeista vai pienistä paketeista, vastaus oli:" Isoista ja pienistä". Kun kysyimme, pitikö hän enemmän pehmeistä vai kovista paketeista, vastaus oli:"Pehmeistä ja kovista". Hän oli siis koko ajan hyvin diplomaatinen.

Meidän peheessämme ei hankita paljon lahjoja, paitsi Dominicille. Tai no, enhän minä tiedä, miten paljon muissa perheissä lapset saavat lahjoja, mutta ostamme useamman lahjan Dominicille, sillä hän ei saa keneltäkään muulta lahjoja kuin meiltä vanhemmilta, kummitädiltään ja mamma lähettää paketin Suomesta. Meillä ei ole täällä isovanhempia tai muita sukulaisia, jotka antaisivat lahjoja. Dominic saa useamman paketin, mutta määrä tuntuu ainakain omasta mielestäni kohtuulliselta.

Tänä vuonna Domsku sai pienen pyöreän uima-altaan, kivettömiä viinirypäleitä (vaikeaa löytää sesongin ulkopuolella, mutta käly oli löytänyt), lapsille tarkoitetun hämähäkkimies vartalosuihkeen (tavallista Chilessä), neljä legopakettia, vesipyssyn, keilat ja pallon, retkipatjan, dvd-elokuvia (kaikki Muumit, "Risto Räppäs", Ryhmä Hau, Tonttu Toljanteri) ja se ISO paketti, senkin pukki toi. Siinä oli Batman-polkuauto!

Poika oli tosi onnessaan kaikista lahjoista ja toki se Batman-auto oli ihan huippu. Yllätykseksi megasuosion sai hämähäkkimies-spray. Sitä suihkutellaan koko ajan meidän kaikkien vaatteisiin. Dvd-elokuvat ovat siitä hyviä, että suomen kielen sanavarasto laajenee pojan katsellessa elokuvia suomeksi.

Dominic ei saanut lahjaksi yhtään vaatetta. Sinänsä hyvä, koska eivät pojat niistä välitä. Ainakin Domsku vaan avaa paketin, katsoo vaatetta ja läjäyttää sen lattialle. Mutta yksi suuri puutos lahjoissa nyt tänä vuonna oli ja tajusin sen vasta joulupäivänä! En ollut ostanut Dominicille yhtään kirjaa!Täytyy korjata asia joulun jälkeen!

Entä sitten minä? Olen lukenut facebookissa välillä hihitellen, välillä loukkaantuen ja välillä häpeillen ihmisten kommentteja lahjoistaan. Suuren keskustelun siellä oli saanut kuva, jossa kehuttiin saajan olleen hyvin kiltti, kun oli saanut lahjaksi Guccia, MK:ta ja mitälie muuta merkkitavaraa. Naiset esittelevät sormuksiaan ja korujaan. Minulle tulee sellainen olo, että onko koko Suomi nykyään tuollainen. Kaiken täytyy olla merkkitavaraa ja kallista tai muuten saaja ei tunne itseään "kiltiksi" ja arvokkaaksi. Entä sitten kehtaako siellä enää antaa tavallisia lahjoja, vai pitääkö kaiken olla kallista designiä?

Minä olen sanonut miehelleni jo vihkisormuksen jälkeen, etten sitten toivo enää koskaan koruja. Minulle riittää nämä kauniit timanttiset kihla- ja vihkisormukset. Kaulakoruja minulla on, enkä jaksa koskaan edes vaihtaa niitä. En tahdo enempää koruja ja jos joskus tahdon, niin sitten mieluiten valitsen ne itse. Vaatteita tai laukkuja mieheni tuskin osaisi ostaa minulle. Miksi silti, kun katson tuollaisia kuvia muiden naisten saamista koruista, laukuista tai vaatteista, minulle tulee sellainen olo, että ovatko nuo muut olleet niin paljon "kiltimpiä" tai jotenkin "arvokkaampia" miehelleen, että he ovat saaneet tuollaisia lahjoja? 

Kun pohdin asiaa tarkemmin, tulen aina siihen tulokseen, että olisi imartelevaa tuntea saavansa mieheltään jotakin kallista, mikä olisi rakkaudella pohdittu ja annettu. Ovatkohan näiden naisten miehet tosiaan itse keksineet ja antaneet suurella rakkaudella nämä lahjat, vai ovatko naiset esittäneet toivomuksensa/vaatimuksensa hyvin selkeästi ja ovat osanneet kouluttaa miehensä niin hyvin, että jouluna tulee aina oikeanlaiset Guccit ja Korsit, moottoripyörät ja iPhonet? Vai kuuluuko tämä kalliiden lahjojen antaminen suomalaiseen kulttuuriin?

No, täällä Chilessä ei ole tapana antaa kalliita lahjoja. Täällä ei myöskään joulun alla kysytä toisilta, mitä nämä tahtoisivat tai kerrota toisille, mitä itse tahtoisi. Sitä pidetään epäkohteliaana. Minun mieheni ei tykkää ostaa lahjoja, joten saan joko suklaarasian tai jotakin hyödyllistä yhdessä valittua, kuten vaikka jääkaapin. Ei ole romanttista ei. Toisaalta taas jos puhelimeni hajoaa, mieheni ostaa minulle lahjaksi uuden, sellaisen kuin haluan. Jos matkustan Suomeen, saan lahjaksi vaikka lentoliput. Ne nyt vaan eivät osu välttämättä jouluun tai synttäreihin. 

Tänä vuonna menimme yhdessä ostamaan joululahjat ja mieheni ilmoitti jo siinä vaiheessa, ettei hän aio ostaa yllätyslahjoja, paitsi tietty Dominicille. Yllätyslahjojen puute ei ollut yllätys minulle...Tänä vuonna ostaisimme sellaisia asioita, joita tarvitsemme joulun jälkeen, kun lähdemme reissuun. Laittaisimme sitten ne paketteihin kuusen alle - ja tämäkin lähinnä siksi, että se on hauskempaa Dominicille.

Jouluun minun mielestäni kuuluu yllätykset - aikuisillekin! Siksi Suomesta lähetetyt paketit ovat minulle hyvin arvokkaita, sillä tiedän, että siellä on jokin yllätys minullekin, kun kerran mieheni niitä ei suosi. Säästän aina kaikki joulun alla tulleet paketit ja laitan ne kuusen alle jouluna. 

Facebookin "lahja-analyyseistä" inspiroituneena teen nyt tällaisen listauksen:

1. IHANIN JOULULAHJANI: Sain ihanimman joululahjani toisena joulupäivänä, kun posti toi äitini lähettämän paketin Suomesta. Paketissa oli suloinen vanha koira, ilmeisesti 50-luvulta. Rakastuin siihen heti!

2: TARPEELLISIN JOULULAHJANI: Tarpeellisin joululahjani on tietysti mieheltäni :D Sain teltan, itsestään täyttyvän retkipatjan sekä taittuvan mukavan puutarhatuolin. Minä taas annoin hänelle...yllätysyllätys....itsestään täyttyvän retkipatjan sekä taittuvan puurathatuolin! Näitä tarvitsemme tammikuussa, kun lähdemme telttailemaan. (Tämä oli muuten ensimmäinen joulu, jolloin en minäkään ostanut miehelleni jotakin yllätyslahjaa! Tämä oli myös ensimmäinen joulu vuosiin, kun en ostanut itselleni joululahjaa. Yleensä ostan jotain kivaa ja odotan sen paketin avaamista kovasti, koska tiedän siellä olevan jotakin oikein ihanaa.) 

3. TOIVOTUIN JOULULAHJANI: Pääsiäistiput! Ei ehkä ihan tyypillisin joululahja, mutta olen toivonut jo monta vuotta tavallisia pääsiäsitipuja, joita Chilestä ei saa. Nyt sain äidiltä kuusi pikkutipua. 

4: TUNNELMALLISIN JOULULAHJANI: Vesisade ja viileät päivät! Olin niin onnellinen, kun jouluaatto oli viileä ja joulupäivänä satoi melkein koko päivän! Oli ihanaa, kun voi polttaa kynttilöitä ja jopa kamiinaan laitoimme tulet.

5. MAUKKAIN JOULULAHJANI: Kummisedän suklaa- ja salmiakkipaketti.

6. NOSTALGISIN JOULUHETKENI: Kun avasin joulupäivän aamuna jääkaapin oven ja sieltä tuli tuttu joulutuoksu, jonka olin jo unohtanut: rosollin ja sen kastikkeen tuoksu! 

7. TUNNELMALLISIN JOULUHETKENI: Kun istuimme aattoaamuna Domskun huoneen lattialla ja pidin häntä kainalossani. Katsoimme Tonttu Toljanteria. Oli niin mukavaa olla pyjamassa ja katsoa perinteistä suomalaista miljöötä ohjelmassa.

8. JÄNNITTÄVIN JOULUHETKENI: Seurata Dominicin jännitystä, kun pukki hiippaili ikkunoiden takana.

Tänään on Suomessa vielä pyhäpäivä, mutta Chilessä on normaali työpäivä ja joulu on jo ohi. Kaupoista siivottiin pois joulukoristeet jo kaksi viikkoa ennen joulua! Joissakin kaupoissa oli joitain jämiä jäljellä. Aatonaattona kaupoissa ei ollut enää edes kalkkunaa eikä suklaarasioita saatavana! Kaikki huomio on jo kohdistettu uuden vuoden juhliin. Tämä on niin outoa, ettei katolisessa maassa anneta Jeesuksen syntymän juhlalle enempää merkitystä! Aattoyönä on illallinen ja ensimmäinen joulupäivä on pyhä. Sitä ennen eikä sen jälkeen ole mitään jouluista. Itsenäisyyttä kuitenkin juhlitaan monta päivää joka vuosi ja uuden vuoden juhlallisuudet ovat loistokkaat.

Meillä soivat vielä joululaulut, joulukakkua on yhä jäljellä. Tänään söimme rosollin loppuun. Teen tonttuja seuraavaan ksityötapahtumaan myytäväksi...joten tästä perheestä eivät tonttuilut lopu edes jouluun!