Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

lauantai 21. marraskuuta 2009

Tervetuloa campokierrokselle Peikkokukkulalle!

Näe palanen Chileä Mian silmin ja astu perässäni polkua pitkin!

Kuvat on otettu lokakuun alussa, eli kevään alkupuolella.


Chilen kevääseen mahtuu sekä pilvisiä että aurinkoisia päiviä. On mukavampi kulkea, kun armoton aurinko ei porota niskaan. Kuumat ilmat alkavat vasta joulukuussa, mutta lämmintä piisaa jo syyskuusta lähtien, tosin ilmat voivat olla hyvin vaihtelevat.



Mutillan marjat ovat kypsymässä. Ne näyttävät pieniltä lyhdyiltä.


"Hei, minne te ootte menossa? Ettekö ota minua mukaan?" kysyy hoitokoiramme Aaron, joka on myös vanhimman chihuahuamme ainoa poika.



Tässä kuvassa näkyy tämän retken opas ja kuvaaja, eli minä itte. Pienen mökkimme läpi kulkee valo. Ja kuka se toisessa kuljetuskopassa luuraakaan? Ei kai vaan meidän Jooduli Pooduli? (Miksi Yoda on boksissa? Syyn siihen löydät postauksesta 9.10.09.)


Luonnon taideteos.


Mökille johtavat portaat ovat nuorten eukalyptuspuiden välissä. Eukalyptuksen oksaan ripustin mansikoita. Toinen mansikoista näyttää suomalaiselle metsämansikalle. Siihen tulee vain pikkuruisia makeita marjoja.


Isolehtiseen kasviin tulee lupiinia muistuttavat kukat.


Täällä tehdään tiilet vielä käsin puisten "laatikoiden" avulla. Massa sekoitetaan hevosten voimalla. Märät tiilet ladotaan kasoiksi ja niiden alle sytytetään tuli. Me olemme käyttäneet tiiliä mökkimme etupihan ja polkujen päällystämiseen. Punainen tiili näyttää täällä punahiekkaisessa ympäristössä hyvin luonnolliselta.



Kasvimaamme ovi.


Chilen lain mukaan campot on rajattava aidoilla. Rautalanka-aita on edullisin ratkaisu isojen campojen aitaamiseen.


Talon paikka onkin nykyään kääntöpaikka. (Syyn tähän löydät otsikon "Tontin etsintää" alta.)


Näille paikkeille meidän piti rakentaa talo ennen suunnitelmiemme muuttumista.


Jotkut pensaat tekevät tällaisia palleroita.


Täällä minä katselen pää kenossa horisonttiin. Kaukana kotoa. Tänne minun olisi juurruttava, mutta maa on kovaa.



Naapurin viiniviljelmät. Meillekin näitä yritettin myydä, mutta emme tahdo ryhtyä viljelijöiksi. Omat parisenkymmentä viinirypälepuskaa riittävät.


Siellä se puro solisee, vaikkei kuvassa näy. Mutta kuulethan äänen? Colihuet reunustavat puroa. Se on bambumainen kasvi.



Pikkuruisia luonnonkukkia.


Tämä ei ole Kalle Kyykäärme Kankaanpäästä, vaan Carlos Culebra Chilestä:)

Carlos maastoutuu. Chilessä ei ole myrkkykäärmeitä laisinkaan, joten ei aihetta pelkoon!

Puronvarren sammaleiset puut.


Polunvarren pienet saniaiset.


Sammalta on vaikea löytää kesällä muualta kuin puron varrelta.


Aromo-puiden alla menevä porraspolku.



Chileläistä luonnonmetsää.



Yksi salaisen puutarhan sisäänkäynneistä.


Salaisen puutarhan kasvillisutta.


Arayan-puun punaisia runkoja salaisessa puutarhassa.



Keijun mekko odottaa seuraavia juhlia.



Naapurin hepat.


Keijun kellot vai hiippalakit?



"Nalka" on chileläinen raparperi. Sitä syödään raakana mausteen kanssa. Kiisseliä eikä piirakkaa siitä voi tehdä. Sen keittäminen ei onnistu. Olen kokeillut.



"Törröttäjät" sotilaallisessa rivissä. Näillä karstattiin ennen vanhaan villafiltit.



Järjestelmällinen meno jatkuu. Männyt ojennuksessa. Olikos se niin, että jos puut ovat suorassa rivissä, niin joka viidennen alla asuu haltia?



"Lepo"tuolimme, jonka teetimme yumbelilaisella miehellä. Se on niin epämukava, ettei siinä ole koskaan voinut maata. Mies ei kertaakaan tehdessään kokeillut, voiko siinä istua. Hän myönsi sen itse. Tämä rustiikkinen "kaunotar" on siis ollut melkein neljä vuotta hylättynä mäntyjen alla. Nykyään se on jo melkein kaunis havupatjansa kanssa.



Näitä käpyjä ei ole terveellistä saada päähänsä.


Tuya kasvattaa joka toinen vuosi upeat turkoosinvihreät valtavat kukat.


Hedelmätarhan jälkeen alkaa luonnometsä sekä männyt.


Suloiset värit.


"Olen suurempi herra kuin hiiri vainen, minä olen koppakuoriainen!"

Kiitos, kun seurasit jalanjäljilläni!

16 kommenttia:

  1. Ihanan näköistä! Kiitos retkestä!
    Pikkuhiljaa pikkuruiset juuret tarttuvat kovaankin maahan. Olethan kaukana.
    -arja-

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia! Mika unelma paikka! :)

    VastaaPoista
  3. Voi että, onpa kaunista! Ulkopuolisena näyttää siltä, että tuonne olisi kiva juurtua, mutta onhan se totuus tietysti aina toinen.

    Kiitos retkestä!

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen retki,kiitos Mia!
    Kaunista,niin erilainen kasvillisuus ainakin osin kuin meillä,vaikka kaunista se on täälläkin.
    Etkä herttinen tarkoittanut,että tuo koppakuorianen on suurempi kuin hiiri?! Apua,älä vain sano että se on niin? Se olisi liian kammottavaa :D

    VastaaPoista
  5. Käsintehtyjä tiiliä: Waude!

    En vieläkään tajua minne rakennatte...Mökkinne seinät söpön väriset.

    En tiedä, miksi Yoda kopassa ellei syy ole se,e ttä hoitokoira ei tule toimeen Yodan kanssa. Molemmat suloisia kuin suukko! Löydänköhän sitä kohtaa, jossa kerrot Yodasta...Jael, kertoi minulle, että yoda=suloinen. Hän on minun espnajan kääntäjäni myös Concha Buikan levyjen kyseessä ollen;-)

    Kaunis oli paikka, 'minne talon piti tulla'. Toivottavasti saitte vertaisen tontin.

    VastaaPoista
  6. Oi, on teillä ihana paikka siellä! :)
    Aivan ihanaa erilaista kasvillisuutta kuin täällä ja todella ihana portti kävyin koristeltuna :). Kiitos elämyksestä!! Nautin matkastani :)

    VastaaPoista
  7. Arja: Niin uskon itsekin, pikkuhiljaa tässä juurrutaan.

    Susa: Campomme on kyllä melko unelma, mutta etsimme silti toista, sillä tahtoisin avata käsityöliikkeen ja nukkenäyttelyn, eikä tämä paikka sovellu sille, sillä tämä on liian maalla. Tämä jäisi kuitenkin lomapaikaksi.

    Teija: Minäkin kuvittelin, että ihanaan paikkaan on helppo juurtua, mutta kun kulttuuri, kieli, ihmiset, kasvillisuus ja kaikki on erilaista, niin uutuuden viehätyksen kaikottua huomaakin, ettei se niin helppoa olekaan.

    Virva: Ei tuo koppakuoriainen ole suurempi kuin hiiri. Se oli suomalaisesta lastenlorusta, jossa koppis puhuu kissalle. Loru on pitkähkö, mutta loppuu jotenkin näin:" Näin kaunisko takki ois hiirellä yllä ja jalassa näinkö kiiltävät saappaat, vai minutko vielä suihisi kaappaat? Olen suurempi herra kuin hiiri vainen, minä olen koppakuoriainen." Katso nyt, miten hieno takki koppiksella on päällään! Meillä on kyllä hämähäkkejä, jotka ovat hiiriä suurempia sekä juuri nyt tähän aikaan on yöperhosten ja koppiksien "risteytyksiä" jotka ovat varmasti pientä hiirtä suurempia.

    Leena Lumi: Mökkimme seinät on käsitelty vihreällä puunsuojalla. Täällä ei ennen ollut muita puunsuojia kuin puna- ja ruskeasävyisiä sekä tuo vihreä. Nyt ihan uutena ovat tulleet jopa sini- ja harmaasävyiset, mutta sitä sitten seuraavaan tönöön:)

    Et varmaan tajuakaan, minne rakennamme, sillä emme tiedä sitä itsekään. Eli olemme etsimässä tonttia muualta Chilestä, mutta sopivaa ei ole vielä löytynyt. "Minne talon piti tulla" on siis meidän campollamme tässä ihan mökin vieressä. Meidän piti rakentaa siihen oikea talo ja asua tässä mökissä vain rakennusajan. Suunnitelmamme kuitenkin muuttuivat ja olen kirjoittanut siitä aiemmin parikin pitkää postausta.

    Miksi Yoda on boksissa, löytyy kyllä sieltä aiemmasta postauksesta, mutta lyhyesti: se hyppäsi liian korkealta ja loukkasi.

    Hipsu: Kiva, kun tykkäsit! Laitan lisää kuvia jatkossa.

    ILoista viikon alkua kaikille!

    VastaaPoista
  8. Hei sinulle!
    Kiitos, kun kävit blogissani ja kutsuit tänne luoksesi. Oli valtavan upeaa nähdä sikäläisiä maisemia ja löytää tämä blogisi. Minulle nuo maisemat ovat jotakin eksoottista ja hyvin henkeäsalpaavaa. Eukalyptuspuut, valtavat kävyt, salaiset puutarhat ja näköalat...Toivon, että juuresi juurtuvat yhä syvemmälle, lempeästi sinne luikertelevat ja ottavat sellaisen otteen, jonka varassa on turvallista olla.

    VastaaPoista
  9. Anu: Kauniisti sanottu! Toivon, että juuri noin minulle käy!

    VastaaPoista
  10. Ihanaa! Kunnes näin kuvan käärmeestä. Pelkään käärmeitä yli kaiken.

    Viime yönä heräsin, kun näin painajaista käärmeestä, en meinannut uskaltaa laittaa silmiä enää kiinni, kun ajattelin että käärme näkyy sitten taas.

    Onko siellä paljon käärmeitä?

    Täällä oli eilen pitkästä aikaa aurinkoinen päivä. Nautin siitä täysillä. Nyt taas pilvistä.

    VastaaPoista
  11. Kiitos mukavista retki-kuvista!
    Kauniita maisemia ja kasveja.
    Mielelläni katselen lisääkin :)

    VastaaPoista
  12. Kauniita kuvia ja hyvää campo fiilistä... en ole paljon ehtinyt seurailemaan miten se tonttijuttu edistyy kun olen Etelä-Afrikassa ja nyt on esimmäinen nopea netti yhteys, jonka avulla voin tehdä muutakin kun lähettää omat juttuni... Hyvää jatkoa, täälläkin on kesä jo kauneimmillaan...

    VastaaPoista
  13. Muchas gracias tästä ihanasta matkasta kotiympäristössäsi! Aivan ihastuttavan näköistä ja kauniita kuvia! Toivottavasti tonttiasiatkin selviytyvät jossain vaiheessa

    VastaaPoista
  14. Hups,Leena tuossa ylempänä on taitanut hieman erehtyä ,sillä en ole kääntänyt Yodan nimeä,sehän on StarWarsista,Itse olen käyttänyt mono/mona sanaa kun on kyse suloisesta otuksesta.

    VastaaPoista
  15. Kaunis kiitos kotisiseuturetkestà. Kaikkea muuta jaksoin ihalilla, mutta kààrmeet (vaikka myrkyttòmàtkin) saavat ihoni aina kananlihalle. Milloin pààset Suomeen koti-ikàvààsi hoitamaan?

    VastaaPoista