Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

perjantai 7. syyskuuta 2012

Laskettuna päivänä

Huomaatte varmaan, että minulla on tylsää, sillä ehdin tehdä monta postausta päivässä ;) Tänään on vauvan laskettu aika. Menimme aamulla lääkärin määräyksestä klinikalle mittauttamaan supistusten määrän. Supistuksia tuli seitsemän minuutin välein säännöllisesti. Ne kuitenkaan eivät ole kipeitä. Vatsa vaan kovenee, vauva liikahtaa ja kone alkaa pitää voimakkaampaa ääntä. Kätilö katsoi tyytyväisenä paperia ja sanoi, että supistukset näyttävät niin hyviltä, että saattaa olla synnytys alkamassa. Hän tekisi sisätutkimuksen. Aaargh! Minä sanoin, että se oli juuri tehty edellisenä iltanaa ja lääkäri sanoi minulle, ettei sitä tarvitsisi enää aamulla uudestaan tehdä. Kätilö sanoi soittavansa lääkärille kysyäkseen neuvoa.

Lääkärini sanoi kätilölle, että tulee itse katsomaan minua. Odotimme vartin verran ja lääkäri tuli. Hän kysyi vointiani ja sanoin, ettei minuun satu. Lääkäri teki kuitenkin TAAS sisätutkimuksen! Minua on siis ronkittu tämän viikon aikana jo kolme kertaa! Olen yhäkin auki 2,8 cm ja sain luvan lähteä kotiin (paitsi ei Peikkokukkulalle). Seuraava kontrolli on maanantaina, jos mitään ei tapahdu ennen sitä. Tänään minua on sitten supistellut koko päivän tiheästi. En ole katsonut kellosta aikaa, mutta melkein muutaman minuutin välein. Supistukset ovat myös voimakkaampia kuin silloin, kun olin klinikalla. Vieläkään kuitenkaan ne eivät satu, vain alaselkää kolottaa vähän ja paineentunne on erittäin voimakas.

Kaikki tuntevat minut jo klinikalla parkkipaikan työntekijöitä myöten! Infopisteen naiset tervehtivät aina iloisesti Señora Miaa, parkkipaikan miehet kysyvät, että eikö vieläkään ole vauva syntynyt, kahvilan nainen huutelee aina, että jäätkö vihdoinkin tänne...Doula soitti minulle tänään ja kerroin, että kaikki ihmettelevät sitä, ettei vauvani ole vieläkään syntynyt, vaikka viikko 40 jo alkoi. Doula sanoi sen olevan ymmärrettävää siitä syystä, että klinikalla ei ole paljonkaan totuttu siihen, että joku odottaa synnytyksen alkamista luonnollisesti. Suurin osa klinikan gynekologeista olisi jo tehnyt keisarileikkauksen tai käynnistänyt synnytyksen hormoneilla.


Tänään sain infopisteestä Club de Mama -kortin, jolla saa alennusta klinikan joistakin palveluista sekä joistakin kampaamoista, kauneushoitoloista sekä liikkeistä. Tällä kortilla isä saa myös yhden ilmaisen aamiaisen. Ensimmäisen etuni sain heti tänään. Tuo supistusten mittaus maksoi sairausvakuutuksen ja tämän kortin jälkeen noin kolme euroa!

Mieheni on erittäin vaikuttunut kaikesta tästä, mitä meille on tapahtumassa. Hänestä on käsittämätöntä, miten luonto hoitaa tehtävänsä, miten supistukset valmistavat vauvan oikeaan asentoon, miten kone kirjaa käyrää juuri sillä hetkellä, kun minä tunnen vatsani kovenevan, miten vauvan sydänäänet voimistuvat aina, kun minä piippaan laitetta, jolla ilmoitan tuntevani vauvan liikkeet jne. Mieheni haastattelee aina kätilöitä ja gynekologia ja sitten selittää kovasti kaikkea oppimaansa kaikille ihmisille, jotka vain ympärillämme ovat. Minua huvittaa, miten innoissaan hän on, kun aiemmin kumpaakaan meistä ole ole pätkääkään kiinnostanut lapset eivätkä raskausasiat. Ihmettelemme molemmat sitä, miten vähän olemme kiinnittäneet huomiota äitiemme ja muiden läheistemme raskauksiin ja nyt kun asia on omalla kohdalla, kaikki on jännittävää ja koko ajan oppii uutta.

Mieheni vitsailee, että hänellä on myös paljon uusia bisnesideoita. Yksi näistä on se, että hänestä voisi tulla "doulo". Doulo olisi tulevan isän tukihenkilö. Doulo selittäisi tulevalle isälle kaiken tarpeellisen, mitä naiselle tapahtuu. Doulo myöskin hoitaisi tulevan isän rentouttamisen viemällä tämän esimerkiksi striptease-baariin jne. Tässä vaiheessa doulon toiminta alkoi tuntua sen verran arveluttavalta, että käskin mieheni lopettaa tämän bisnesidean kehittämisen...



17 kommenttia:

  1. Voi kun minäkin odottelen, tuletko saamaan ihanan pikkupojan?

    VastaaPoista
  2. Voi että nyt jäin miettimään että jokohan se pikkunen olisi sieltä jo syntynyt : ) toi kuulostaa jo siltä että tulossa on ja hyvin hyvin pian : ) voimia . Terkuin. Uusi lukija ; )

    VastaaPoista
  3. Nauran täällä vedet silmissä tuota doulo-juttua.

    VastaaPoista
  4. Nuo miehet...isoki mies muuttuu"höpsöksi".Pian se on ohi.

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä koitokseen, esikoista kun menin aikoinaan synnyttämään, lapsivesi oli puhjennut kotona, kätilö kysyi onko supistuksia, sanoin Ei.

    Laitettiin piuhoihin, kätilö sitten; rouvalla on säännölliset supistukset 5 minuutin välein....Okei, selkää oli jomottanut koko päivän, sitä se sitten tiesi...Tämä oli illalla klo 21, aamulla klo 07:06 syntyi neiti.

    Terkuin Heidi (joka säännöllisesti käy kurkkimassa mutta on huono kommenttia jättämään)

    VastaaPoista
  6. Lähellä on aikasi...jos ei ole jo poika syntynyt....:)

    VastaaPoista
  7. Hei, onpahan sitten Chileläisillekin uus ja outo asia, että luonto hoitais ton asian ajallaan, eli silloin kun vauva ja äidin keho on valmiit siihen syntymään. Hetki hetkeltähän se on lähempänä.
    Jännä idea miehelläsi (siis ilman sitä strippari-osiota).

    VastaaPoista
  8. Kylläpä vaavi antaa odottaa itseään. Ei auta kuin kärsivällisesti odottaa :)

    Naurandin tuolle miehesi Doulo-idealle. Ei varmaan oikeasti hullumpi idea, jos tosiaan miinustaa ne strippausosiot siitä ;D

    VastaaPoista
  9. Kyllä miehet on ihania. Kolmannessa synnytyksessä mieheni luki kirjaa ja minä sanoit että nyt alkaa ponnistuttamaan. Mieheni tokasi ei vielä luku on kesken...

    Luonto hoitaa homman eka syntyi kaksi viikkoa etukäteen, toka pari päivää ennen laskettua aikaa, kolmas 2 viikkoa lasketun ajan jälkeen ja neljäs pari päivää lasketun ajan jälkeen. Joten keskiarvoksi tuli laskettuaika.

    -Wille-

    VastaaPoista
  10. Alkoi todella jännittää, kun luin tihenevistä supistuksista ja selkäkivusta. Nyt on todella h-hetki lähellä <3 Kovasti tsemppiä ja halauksia!

    VastaaPoista
  11. Voi kun on jännää :)))
    Varmasti synnytys on nyt lähellä <3

    Vaietttä doulo ;))

    VastaaPoista
  12. Kuulostaa siltä kuin vauveli olisi pian tulossa jo! Jännää,miten vauvan odotus on saanut sekä sinut että miehesi vauvahöperöiksi;D

    VastaaPoista
  13. Kyllä nyt on H-hetki lähellä, oireet on sellaiset, jokohan tänään.Voimahalauksia! Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
  14. Alatietutkimuksia tehdään myös siksi tiuhaan tuossa vaiheessa, että se saattaa auttaa synnytyksen käynnistymistä. Toivottavsti oletkin jo päässyt synnyttämään, ne viimeset päivät on jotenkin aina niin malttamattoman tuskaisia.
    Ja miehen kommentti doulosta oli hyvä :D

    VastaaPoista
  15. Hei Mia,
    On kiva odotella kanssanne! Kun kysyit aiemmin ponnistamisesta, muistelin, että minulle kätilö sanoi, että työnnä kipuun päin. Se oli hyvä neuvo; keskityin todella ja kun sain onnistumisen hetkiä, olin todella mukana ja läsnä omassa synnytyksessäni. ELI TYÖNNÄ KIPUA KOHTI!
    Itse kuvittelisin, jotta jos ponnistat "kakkos-hädällä", saat vain roimat peräpukamat ja se on karmeaa. Supistusten välissä neuvottiin rentouttamaan leuka; näin saat muunkin kropan rennoksi.Ja jos työnnät naamallasi, verisuonet vaan silmissä katkeilevat.
    Tsemppiä, terveisin Tarja( minulla rakkaat 14 ja 17 vuotiaat pojat).

    VastaaPoista
  16. Ei hassumpi doulo-idea miehelläsi! ;)

    Muistan itse kolmen vuoden takaiset sorkkimiset kun kätilöt tarkastivat paljonko kohdunsuu on auennut.. Kerrankin tämä sorkkiminen tapahtui juuri supistuksen aikaan! Samoin kyllä esikoista synnyttäessäni, ja silloin hieman potkaisinkin kätilömiestä.. :D Mutta kyllä se kipu vaan on hurjaa!

    Tuohon ponnistamiseen sanoisin että ei kannata kakkoshädän kaltaisesti ponnistaa, vaan supistuksen auttamana alavartalolla / vatsalla. Hieman vaikea selittää mutta uskon että luonto kyllä ohjaa sinua tässäkin asiassa :)

    P.s Itse en koiraa omista mutta kauniita mantteleita tuossa seuraavassa postauksessasi, etenkin tuo ruskea / vaaleanpunainen! :)


    Terkuin,

    Anu

    VastaaPoista
  17. hahaha! Ihana mies sinulla! hyvä huumorintaju :)

    VastaaPoista