Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Peikkokukkulan chihujen oma huone

Tervetuloa vihdoinkin kurkkaamaan Peikkokukkulan chihujen omaa pesää:)

Tahdon ensin vähän selittää tätä huonejuttua, ettei tule väärinkäsityksiä. Peikkokukkulan chihulauma ei siis ole teljettynä huoneeseen vailla ihmiskontakteja! Chihulaumamme elää vapaana talossa rakkaina lemmikkeinä. Minä en kuitenkaan pidä siitä, että kahdeksan chihuahuaa vaeltelee ympäri taloa öisin, kun me nukumme yläkerran makuuhuoneessa. En tykkää siitäkään, että chihut hyppivät sohville ilman lupaa. Pelkään, että voi sattua onnettomuuksia tai muita ikäviä juttuja, kun ne puuhailevat keskenään. En tahdo löytää aamulla ruokapöydän jalkaa pureskeltuna tai sohvan kangasta rikkiraavittuna. En myöskään tahdo herätä yöllä kirkumiseen, kun joku chihuista on hypännyt kaakelilattialle korkealta sohvalta ja jalka on mennyt poikki. Kaiken tällaisen estämiseksi tahdoin chihuille oman turvallisen huoneen.

---

Chihuhuoneen tahdoin myös hygieniasyistä. Meidän chihumme saavat juosta ulkona vapaana täällä maaseudulla useita tunteja joka päivä. Kun on sadekausi, ette tiedä, minkä määrän mutaa ja likaa ne tuovat sisälle pienissä tassuissaan! Chilen maaperä on punaista ja sellaista oikein tarttuvaa painavaa mutaa. Chihuhuoneeseen tulee lemmikkiluukku, josta ne pääsevät suoraan huoneestaan ulos ja sisälle, ulkotarhaan tai vapaaksi, sekin kontrolloituna. Vielä kuitenkaan emme ole saaneet luukkua seinään, mutta lähipäivinä senkin pitäisi onnistua. On paljon helpompaa pestä ja lakaista chihuhuoneen lattia monta kertaa päivässä kuin koko talon alakerran.

Chihuhuoneessa on lasiruutuovi, jota ei koskaan käytetä, kun olemme vain omalla porukalla kotona. Joskus kuitenkin on tilanteita, jolloin tahdon sulkea oven. Kun meille esimerkiksi tulee vieraaksi lapsiperheitä, joiden vanhemmat eivät katso lastensa perään, eivätkä kiellä mitään (mikä on tavallista täällä), niin silloin suljen oven ja samasta syystä oven voi lukita avaimella. Mikäli en voisi sulkea ovea avaimella, lapset olisivat koko ajan ramppaamassa ovesta edestakaisin, eikä kai puremiltakaan vältyttäisi...meidän chihumme eivät ole tottuneet lapsiin...

---

Lasiruutuoven takia chihut kuitenkaan eivät koe jäävänsä silloinkaan kaiken ulkopuolelle. Ne saavat haukkua raivokkaasti lasiruutujen takana hirveille tunkeilijoille, kunnes tilanne rauhoittuu - ja sehän aina rauhoittuu. Alkuskandaali täytyy kuitenkin aina esittää. Täytyyhän jonkun puolustaa taloa reviirille tunkeilijoita vastaan.

---

Kun tilanne on rauhoittunut, päästän ensin luonteltaan kilteimmät chihut haistelemaan vieraita. Sitten vähä vähältä yksi kerrallaan muutkin. Näin ne osaavat käyttäytyä kuin enkelit:) Olen niin ylpeitä niistä, kun ne menevät nätisti haistelemaan ihmisiä ja tekemään tuttavuutta sekä kerjäämään rapsuja. Meillä tosiaan on ainoana ongelmana lapset. Meillä kun ei ole omia lapsia, niin ne eivät ole tottuneet lapsiin. Hyvin harvoin chihuillamme on ollut onni tutustua lapsiin, joista olisi jäänyt niille hyviä kokemuksia. Ne eivät voi sietää kirkuvia, hyppiviä ja juoksevia pieniä ihmisiä - ja sellaisiahan lapset yleensä ovat. Hyvin harvoin meille on tullut joku pieni tyttö tai poika, joka on osannut istua hiljaa sohvalla niin, että hänelle on uskaltanut antaa chihun syliin.
---
Ai niin, tulipa mieleeni toinenkin tilanne, jossa ovesta on hyötyä! Kun jollakin tytöllä on juoksuaika menossa ja kun meidän pitää jättää koirat yksin kotiin, on kätevää, kun voi sulkea oven ja tytöt ovat siellä turvassa kauhealta macho-Yodalta, joka kaataa kalteritkin, kun tyttö tuoksuu kaikkein herkullisimmalta;) Näin kävi mm. eilen. Minun piti lähteä käymään mieheni kanssa portillamme 3oo metrin päässä kukkulan huipulla. Kaverini oli täällä sattumoisin kylässä ja hän jäi istumaan työhuoneeni puolelle Yodan kanssa. Kun Yoda näki, että me lähdimme pois, se kaatoi pikkukalterin, joka erotti työhuoneen olohuoneesta ja meni vinkumaan tyttöjen oven taakse...onneksi olimme sulkeneet oven, sillä mistä sitä tietää, vaikka se olisi kiivennyt korkean kalterin yli Olivian luokse. Olivia on siis tämä hemaiseva narttu ja Yoda on jo aikapäiviä sitten unohtanut, että Olivia on sen tytär. On siis oltava todella tarkkana koko ajan.
---
Kun olimme portilla, kaverini soitti hysteerisenä, että Yoda karkasi! Minulla raksutti vähän aikaa ja ihmettelin, mitä siellä on voinut tässä ajassa tapahtua? Sanoin, että pitäisi nyt sitten Yodan ja Olivian erossa toisistaan. Kun saavuimme takaisin, kaverini seisoi keskellä olohuonetta ihan hermona ja sanoi, että Yoda on pissinyt ihan joka puolelle, eikä hän tienyt, millä saisi siivota pissat. Hän ei ollut uskaltanut ottaa Yodaa kiinni ja kaikki chihut olivat haukkuneet siellä oven takana. Kaveri-raukka oli tosiaan siinä parissakymmenessä minuutissa joutunut sellaisen sotkun ja melun keskelle, ettei varmaan ikipäivänä ota koiraa....hänellä on yksi kissa.
---
Minustä tämä oli niin hassua, sillä Yoda painaa n. 1,3 kiloa ja se on kilteistä kiltein. Kaverini oli pelännyt sitä. Yoda oli machoillut ympäriinsä ja merkannut aivan kaikki paikat. Lätäköitä oli joka puolella. Se ei koskaan tee sellaista normaalissa tilanteessa. Pitikö sen näyttää kaverillenikin, että nyt oltiin sen reviirillä? No, minä otin luutun ja aloin siivota ja kaikki chihut olivat aivan rauhallisia, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Mutta luojan kiitos, meillä on se ovi! Kun itse ei ole kotona, ei tosiaan voi tietää, mitä tapahtuu!

Chihuhuoneesta katsottuna olohuoneeseen päin. Roayl Caninin isossa purkissa säilytämme osan nappuloista.
---
Meillä on koko alakerta samaa vaaleaa kaakelia. Saumasimme kaakelit harmaalla, vaikka tuollaista kaakelinvaaleaa suositeltiin ensin. En tahdo, että saumat ovat vuoden päästä osittain tummat tai mudanpunaiset. Chilessä ei ole mitään saumansuoja-ainetta, jota olen lukenut Suomessa olevan.

---

Olen ollut todella tyytyväinen lattiavalintaan. Kaakelilattia on helppo pyyhkiä, lakaista ja pestä joka päivä. Vaaleassa kaakelissa näkyy heti lika, joten se todellakin tulee pyyhkäistyä heti pois. Työhuoneeni ja keittiön puolella meillä on lautalattia, sillä se on vanhaa mökin puolta. Mikä ero puhtaanapidossa!

Chihuhuone olohuoneesta päin katsottuna. Oven edessä pidämme nyt taikakuutioista tehtyä "kalteria". Tulevaisuudessa olisi tarkoituksena teettää siihen joku nätimpi. Kalteri on käytössä silloin, kun tahdomme, että koissut pysyvät huoneessaan. Lämpö pääsee huoneeseen olohuoneen puolelta. Meillähän on talossa vain kevyttakka, joka on ainoa lämmitysmuoto. Työhuoneeni puolella käytän kaasulämmitintä oikein kylminä talvipäivinä ja ihan varmuudeksi olen ostanut chihuille pienen sähköpatterin. Chilessä kuitenkin täytyy välttää sähkölämmityksen käyttöä viimeiseen asti, sillä sähkö Chilessä on todella kallista!

---

Chilessä ei myöskään käytetä lattialämmitystä. Sehän olisi ihan luksusta talviaikaan kaakelin alla. No, kun ei olla kroisoksia ja asumme kehitysmaassa, niin täytyy pärjätä tohveleilla.



Prinsessapeti on kaikkien suosiossa. Verhot siihen olen ommellut nelisen vuotta sitten. Ne on helppoa poistaa ja pestä.





Good dog - Bad dog -naulakko USA:sta Siinä on hyvä roikuttaa remmejä.

Kahvallisen Laura Ashleyn koiranruokapurkin ostin Santiagosta, Dog Treat -purkin Sodimac-ketjusta, Bow Wow -raamit New Yorkista. Koirien parfyymit ovat Chilestä eläinklinikalta. Niitä suihkin välillä koirien peteihin...tuoksu tarttuu mukavasti karvakorviinkin.

---

Tämä kärry, jonka päällä tavarat ovat, lähtee huoneesta pois, kun saan sinne valkoisen kapean pitkän pöydän, jota mieheni on juuri tekemässä rakentamisesta jääneistä jämäpaloista.


Ikkunalaudalla on Taco Bell -chihuahuoita. Matkalaukussa on kaulapannat. Hello Kitty - kankaan alla on tavallinen metallirunkoinen taitettava puutarhatuoli. Siinä voin istua katselemassa moppejen puuhia ja myös ne itse voivat makoilla tuolilla. Kangas on helppo poistaa ja pestä sekä vaihtaa uuteen. Metallijalat eivät houkuttele nakerteluun.




Minun oli tarkoitus tehdä chihuahua-aiheisista (ja vähän muistakin roduista) postikorteista iso taulu seinälle, mutta vielä en ole löytänyt sopivia raameja. Laitoin nyt kortit kaapin ikkunan sisäpuolelle teipillä kiinni. Jotkut varmaan huomaavat, että siellä on yksi tyhjä paikka. Minulla on sellainen vieterikaulachihuahuapostikortti (oho, mikä yhdyssana!) jossain jemmassa, mutten muista missä. Se tulee tuohon tyhjään paikkaan, kun löydän sen jostain.

---

Kaapeissa on rumat siniset muovivetimet. Aion etsiä Suomenreissultani kauniit vetimet kaappeihin ja vaihdan ne HETI, kun tulen takaisin;)



Tämä kaappi on täynnä chihutavaraa. Siellä ovat lääkkeet, puhdistusaineet, vaatteet, filtit, pyyheliinat, tyynyt, kantokasseja ja koira-aiheisia kirjoja. Kaapin päällä on Suomesta Pikkukoiran Putiikista ostamani mustavalkoinen iso kassi. Pinkki käsilaukku sekä mustavalkoinen meikkilaukku ovat New Yorkista, niiltä ajoilta, kun seurustelin nykyisen mieheni kanssa:)
---
Tassu-pyyhe on toiselle luokalle siirtyvän veljen tyttöni tekemä. Nyt pyyhe peittää sähkökaapin. Sen päällä oleva neulahuovutettu chihuahua-taulu on minun pari vuotta sitten tekemäni. Mieheni on tehnyt siihen raamit.
---
Mieheni sai vihdoin laitettua tuon hyllyn ikkunan päälle, johon sain koottua pehmochihulaumani.


Chiquitita nuorena tyttönä Suomessa:)


Chihuhuoneen erikoisuutena on se, että sähköpistokkeet laitettiin kaikki melkein metrin korkeudelle seinään onnettomuuksien välttämiseksi. Tosin en tiedä, voivatko koirat työntää mitään pistokkeisiin, kuten lapset, mutta mistä sitä tietää, mitä ne keksivät, kun ovat niin älykkäitä;)

---

Yläkuvassa näkyy tuo ruma musta kärry. Se siis lähtee pois ja oikeanpuoleisen ikkunan alle tulee seinänpituinen kapea pöytä (seinään kiinni, ilman jalkoja). Pöydälle tulee ruokapurkit ja nuo muut purkit, jotka nyt ovat kärryn päällä. Pöydän alle tulee sängyt riviin.
---

Alakuvassa näkyy hyvin suosittu prinsessasänky. Sen olen ostanut Chilestä lelukaupasta. Se on tosi hyvä koirille, sillä se on metallia, taaskaan eivät pienet hampaat pääse tuhoamaan sitä. Osa chihuistamme ei pidä lainkaan pureskelusta, mutta esimerkiksi Zara, vaikka on jo kolmevuotias, yhäkin nakertelee kaikkea mahdollista.
---

Alakuvassa näkyy myös harmaa muovinen peti. Se on yksinkertaisesti yksi rikkimennyt vanha kuljetuskoppa. Nyt kopan molemmat puolet ovat käytössä petinä. Muovi on helppo pestä suihkun alla saippualla. Toinen puoli on piilossa tuolin alla ja luonnollisesti suosiossa, koska se on sopiva piilopaikka.

---

Tuohon paikkaan, jossa nyt on prinsessasänky, tulee se lemmikkiluukku, joten prinsessasänky vaihtaa paikkaa luultavasti tuohon kärryn paikalle.


Jokainen aamuni alkaa samalla tavalla. Ensin nousen sängystä ja menen alakertaan, jossa mieheni on jo sytyttänyt tulen takkaan nyt talvella. Mieheni on tosi aamuvirkku, joten hän on ehkä jo päästänyt chihut kerran ulos. Minä päästän ne ulos joko ensimmäisen tai toisen kerran. Sitten lakaisen chihuhuoneen lattian siirtäen kaikki pedit syrjään (voi sitä karva- ja hiekkamäärää, vaikka lakaisen huoneen ainakin pari kertaa päivässä!), jonka jälkeen pyyhin lattian kostealla liinalla ja pesuaineella. Kun lattia on kuivunut, päästän chihut taas sisään. Jätän kalterin auki ja chihut saavat maata takanedustyynyllä lämmittelemässä tai ne ajavat toisiaan takaa ympäri olohuonetta tai ne palaavat mielellään takaisin huoneeseensa. Sitten on minulla aikaa juoda aamuteetä.

---

On vaan niin paljon mukavampaa aloittaa päivä, kun tietää koirien huoneen olevan puhdas. Eikä siihen siivoamiseen menee kuin 5-10 minuuttia. Nehän ovat kaikki jo aikuisia, joten sieltä ei yleensä löydä mitään yllätyksiä lattialta, ellei jollain ole yöllä iskenyt ripuli. Sekin on niin paljon helpompaa siivota kuin että jos koirat olisivat vapaana talossa. Saisi niitä kasoja sitten kaivella sohvan alta...niin kuin ennen.

---

Olen todella tyytväinen tähän huoneratkaisuun. Toivottavasti muistin kertoa kaiken tärkeän ja jos en, niin kysykää. JOS asuisin Suomessa, niin olisin ehdottomasti laittanut chihuhuoneeseen lattialämmityksen. Nyt kehitysmaaasukkeina täytyy sekä koirien että meidän ihmisten tyytyä ratkaisuihin, joita täällä on tarjolla. Ai niin, ostin niille jo maton tuohon huoneen keskelle. Sellaisen vaaleanpunaisen räsymaton, joka on helppo heittää pesukoneeseen. Koirapyykkiä pyörii joka viikko koneellinen-pari. Tyynyt, filtit, lelut ja pyyhelinnat täytyy pestä ainakin kerran viikossa.
---
Tiedän, että tämä meidän chihuhuoneemme voisi olla vieläkin parempi ja seuraavan talon chihuhuoneeseen (joskus tulevaisuudessa) tulee vielä kaksi parannusta: Ihmisten kokoinen ulko-ovi suoraan tarhaan sekä lavuaari lattian ja tassujen pesemistä varten. Nyt meillä on kylpyhuone ihan chihuhuoneen vieressä, joten tämä ratkaisu toimii myös hyvin.
---
Toivottavasti viihdyitte chihuhuoneessamme:) Meidän lauma viihtyy!

23 kommenttia:

  1. Suloinen huone.
    Mina tassa putsasin keittion kaakelisaumoja vanhalla HAMMASHARJALLA! MRRR. Ei kivaa.

    VastaaPoista
  2. Aivan ihanan huoneen olette järjestäneet chihuille! :) Ja tekstistäsi huomaa, että hoidatte niitä muutenkin todella hyvin. Mielenkiinnosta haluaisin kysyä, että mitä ruokaa syötätte chihuillenne ja paljonko chihuahua syö kerralla ruokaa? :)

    VastaaPoista
  3. Heissan jälleen on kiva lukea blogiasi näin lomalla ollessanikin....matakiluautossa istuskelen ja vietän kuumaa päivää nyt pohjanmaan suunnassa....aivan mahtava chihuhuone teillä...taidanpa ottaa pienen vinkin ja keskittää kans kaikki chihutavarat vaikka yhteen lipastoon...oishan tuo huonekkin mahdollista tehdä mutta minulla tosiaan vaan kaksi koiraa ja ne rakastaa nukkua vieressäni...ihania ideoita sain taas...terkkuja nyt lämpimästä suomesta terv minna.p

    VastaaPoista
  4. Onpa kauniisti laitettu huone :) Sen hihnanaulakon haluisin itsellenikin.

    Kaakelilattia ilman lattilämmitystä sopis hyvin meidän pojille, lapinkoiria kun ovat niin mitä kylmempi, sen parempi heille. Nyt viime päivinä täällä Hollannissa on ollut kova helle, mistä ei meidän perheessä tykkää kukaan mutta eritoten nuorempi ja paksuturkkisempi lapinkoirani on etsinyt sitä talon viileintä paikkaa ahkerasti. Yleensä se on vessan tai eteisen kaakelilattia.

    intootje

    VastaaPoista
  5. Anumorchy: Juu, tuollaista puuhaa yritän välttää valitsemalla tummat saumat;)

    Kiia: Meidän chihumme syövät koosta riippuen joko vähän alle tai yli desilitran nappuloita päivässä. Vaihtelemme Royal Caninia ja Eukanubaa. Chilessä ei ole kuin kolme korkeatasoista nappulamerkkiä saatavana...siis tässä osassa Chileä, jossa me asumme. Pääkaupungin valikoimista en tiedä.

    Minna P: Kun meillä oli vain kolme chihua, nekin nukkuivat yöllä vieressämme:)Nyt ovat säännöt pakosti muuttuneet. Ainoastaan sohvalla voi ottaa päiväunia kanssamme, mutta yläkertaan ei ole koirilla ollenkaan asiaa ja siellä ovat makuuhuoneet. Olen kyllä ajatellut, että joskus yksi kerrallaan joku chihu voisi nukkuakin kanssamme...varsinkin jos se on pipi.

    Minustakin on hyvä idea kerätä chihuroina yhteen paikkaan. Kun ne ovat levällään ympäri taloa, se ei näytä oikein tyylikkäältä. Kun ne ovat yhdessä paikassa, ne luovat näyttävämmän kokonaisuuden.

    Ihanaa lomaa sinulle matkailuautoon!

    Intootje: Meillä on ihan sama kesällä! Koirat makaavat kyljellään viileiden kaakeleiden päällä. Täällä se kuuma kesäkin kestää kuukausia ja se oli yksi syy, miksi kaakelilattiat valitsimme. Omienkin varpaiden alla viileä kaakeli tuntuu hyvältä. Tosin nyt on talvi menossa ja villasukat jalassa!

    VastaaPoista
  6. Vihdoin kerkesin tänne visiitille. Täytyy sanoa, että VAU, mikä huone :D Meillä ei enää nykyisin ole koiria, mikä aina jaksaa harmittaa (allergiaa...), vanhin lapsista himoitsisi juuri chihua.

    Kaakelilattia ON hyvä. Meilläkin oli vanhassa talossa kokonaan laattaa, nyt alakerta muutoin paitsi olohuone ja työhuone parkettia. Älyttömän kätevä :)

    VastaaPoista
  7. Ihastuttava, fantastinen, suloinen, kaikin tavoin kerrassaan upea huone!! Tätä juttua on odotettu hartaudella ja olen niin innoissani kun sen nyt otteutit. Kiitos parhaimmasta postauksestasi ikinä (tosin kaikki postauksesi ovat kivoja)ja siitä että pääsimme kurkkaamaan suloisten chihujesi valtakuntaan. Ihana!! Täytyy laittaa meilläkin lauman koko ajan kasvaessa oma huone koirille harkintaan:)

    VastaaPoista
  8. Ei voi muuta sanoa kuin, että upea chihujen huone!! :)

    VastaaPoista
  9. Voi Mia, mikä energiapakaksu oletkaan! Selostuksesi oli täydellinen;-)Chihuilla on aivan loisto-oltavat.

    Ihan hyvä, että kerroit myös tuosta lapsiasiasta, sillä nyt minä pääsen sanomaan, että olisi äärettömän mukavaa, jos ihmiset opettaisivat lapsensa olemaan riehumatta kylässä. Etenkin ja jos vieraassa paikass aon koiria. Minulla on aina ollut noutajia ja ne ovat lällyjä, mutta nyt kun Olga on vanha en ota mielelläni lapsivieraita vastaan, elleivät tule perheestä, jossa ovat tottuneet väistämään koiraa, olemaan kirkumatta ja törmäämättä eläimiin. Olga on nyt kuuro ja en myöskään halua, että kukaan menee koskemaan häneen,, kun hän nukkuu Vanhan Neidin untaan.

    Ja jos erin kääpiövillakoir aon minulla hoidossa, olen hermoraunio, että koiriin tottumattomat lapset tallovat sen pikkujäsenille tai heiluttavat krokettikeppiä niin, että Dina saa päänsä murskaksi. Rentoudu siinä sitten! Sinullakin on pienet koirat, joille oma huone on turvapaikka, kun saapu koiriin tottumattomia lapsivieraita.

    Hieno huone, hieno selostus, upeat,suloiset chihut♥

    VastaaPoista
  10. Tosi hieno systeemi varsinkin kun tulee se luukkukin. Meilläkin on asunnossa rajoituksia koirille kaikkien viihtyvyyden takia ja hyvä niin. Mm. vieraat pääsevät pakoon koiria tahtoessaan ja saadaan syödä ilman kerjääviä ja kuolaavia otuksia pöydän vieressä :) Lapsien varalta meillä on vaan valitetavasti parveke tai iso häkki mutta jotain kuitenkin, mikä erottaa vauvelit kirkuvista "hirviöistä" ;) No ei, on se välillä myös toisin päin.

    VastaaPoista
  11. Oi, tätä postausta olenkin odottanut! (Chihuahuan omistajaa kiinnostaa aina chihupostaukset.) Ja täytyy todeta, et ompas Peikkokukkulan chihulaumalla hieno huone. :-) Kirjoitat niistä vielä niin sympaattisesti ja tekstistä huokuu rakkaus ja välittäminen koiria kohtaan. :') ‹3 ‹3

    Olisko vielä joskus mahdollista saada postaus chihuista, joissa kukin esiteltäisiin? Lisäksi se minua kiinnostaisi tietää, että ovatko kaikki chihunne suomalaisia, ja miten olette saaneet ne Chileen kuljetettua? Oliko jokin karanteeniaika tmv.?

    VastaaPoista
  12. Wautsiwau, onpa kiva huone pikku hauveleilla :). Eihän se kivaa ole jos pääsevät jyrsimään huonekaluja, joten on hienoa, että teiltä löytyy oma huone cihuille.
    Meillä ei valitettavasti ole järjestää ensi viikolla kotiutuvalle pennulle huonetta, mutta rajataan lapsiportilla vähän sitä tilaa kun jää yksikseen ja koitetaan järjestää paljon aktiviteettia, josko kiinnostuisi niistä, eikä innostuisi kovin paljoa tuhoamaan ;)

    VastaaPoista
  13. Ihan mielettömän hieno, en ole koskaan nähnyt vastaavaa.
    Terv.Päivi Hml

    VastaaPoista
  14. Suvereeni: Meillä ei ole yhtään suomalaista chihua. Ekan chihumme ostin Yhdysvalloista melkein kymmenen vuotta sitten. Seuraava chihu meille tuli Chilessä nelisen vuotta sitten ja sen jälkeen kaikki loputkin. Joukossa on myös meillä syntyneitä chihuja.

    Chiquitita matkusti kanssamme USA:ssa, Suomessa, Chilessä ja muualla. Kun rokotukset ja paperit ovat kunnossa, ei mitään karanteeneja tarvita. Kun muutimme Chileen, Chiquititan paperit piti leimata suurlähetystössä Helsingissä.

    Varmaan jossain vaiheessa teen esittelyä chihuista.

    Hipsu: Ei yksi koira omaa huonetta tarvitsekaan:) Portit ja aidat riittävät hyvin pentuaikana. Mikä rotu teille on tulossa?

    VastaaPoista
  15. Voi miten suloinen huone! Tosi hyva idea muuten! Ja aivan ihana tuo prinsessapeti! Kylla koirilla kelpaa! Ihania! :)

    VastaaPoista
  16. Jokaisen koiran unelmahuone. Erikoismaininta ihanasta prinsessapedistä.

    VastaaPoista
  17. Kyllä chihuillasi on kaunis huone, siellä niiden kelpaa nukkua. Kotisi on muutenkin niin kaunis ja varmasti aivan erilainen kun muilla Chileläisillä. :)

    Itselläni on myös pienille koirille 'koirahuone', jossa koirani nukkuvat ja syövät. Muuten ne saavat olla meidän kanssa koko talossa. Koirahuoneessa on ISO matala koirasohva (metallinen ettei pureskelu miellytä), trimmauspöytä sekä kuuden koiran pyörillä oleva 'kerrostalo', että jokainen saa syödä rauhassa. Huoneessa on myös iso liukuovellinen kaappi kaikkia koiratarvikkeita varten. Lattia on laatoitettu, samoin seinät metrin korkeudelle, helppo pyyhkiä ja pitää puhtaana. Keittiön ja koirahuoneen välisessä oviaukossa ei ole ovea, pelkkä lapsiportti.
    Koiria meillä on tällähetkellä 10, joista 2 Petit Brabançonia ja 6 Cavalieria. Miehen 2 Newfoundlandinkoiraa asustavat enimmäkseen ulkona ja niille on oma kennelrakennus missä nukkuvat.
    Terv. Bricco Hollannista

    VastaaPoista
  18. Löysin blogillesi chihujen kautta, ihana huone ja varmasti koirat viihtyvät! Kaakelilattiatkin ovat varmasti paras ratkaisu. Pidin blogistasi paljon, mutta Chile ei kuitenkaan ole kehitysmaa ja useampaan otteeseen siellä asuneena uskallan sanoa, että kurinpito ja kasvatus siellä on paljon parempaa kuin kotisuomessa...

    VastaaPoista
  19. Bricco: Kyllä teilläkin kuulostaa olevan hieno ja toimiva koirahuone! Meillä taas ruokailu on tällä hetkellä hoidettu niin, että kolme syö chihuhuoneessa, kaksi työhuoneessani ja kolme olohuoneessa. Näin saan varmistettua sen, että kukin syö oman ruokansa. Chihut on siis jaettu näin hitauden tai nopeuden sekä ruokalaadun mukaan. Joskus joku syö boksissa, jos on vaarana, että se ei muuten saisi syödä rauhassa ruokaansa.

    Minäkin mietin tuohon koirahuoneen ja olohuoneen väliin lapsiporttia, mutta niissä on täällä kaikissa niin isot välit, että chihut tulevat niistä läpi. Eli oli pakko keksi tuollainen ei niin kaunis systeemi.

    Meilläkin asustaa kolme koiraa ulkona, eli koiria on 11.

    Jos saan kysyä, onko teillä lapsia? Eli jos on, niin miten lapsien ja noin monen koiran yhdessäelo sujuu ja miten vanhempien voimat riittävät? Saavatko koirat olla vapaana ulkona vai pitääkö teidän lenkittää nuo kaikki?

    Anonyymi: Chile on ikävä kyllä yhä kehitysmaa ja sen huomaa kaikkialla muualla paitsi Santiagossa, Viña del Marissa ja Puconissa. En tiedä, missä päin Chileä olet asunut ja millaista elämää täällä viettänyt, mutta turistit ja työn perässä tulleet näkevät yleensä sen parhaan osa Chileä.

    Ennen kuin kirjoitin tuon postauksen, tarkistin, että käytän oikeita termejä. Internetistä löytää kehitysmaiden jaotuksen ja Chile kuuluu yhä kehitysmaihin, kuten Brasilia ja Argentiinakin. Chile kuuluu ylemmän tulotason teollistuneisiin kehitysmaihin. Naapurit Bolivia ja Peru kuuluvat alemman tulotason teollistuneisiin kehitysmaihin.

    Tässä lista ulkoasianministeriön kehitysmaalistaan, jossa Chile on mukana:

    http://global.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=32367&contentLan=1

    Ja tässä vielä kehitysmaajaottelu:

    http://www.finnpartnership.fi/default.asp?docId=12517


    Nyt tietenkin voidaan alkaa vängätä "kehitysmaa"-termistä...ei Chilessä missään mutamajoissa asuta, eivätkä lapset normaalisti kuole nälkään. Kuitenkin tavallisen perheen arki on todella karua, kun lapsia on muutama, äiti on kotona ja isä työskentelee minimipalkalla silloin, kun töitä on tarjolla. Sitten 13-vuotias tytär tulee raskaaksi...minä kuuntelen näitä tarinoita lähes joka päivä ja tiedän myös sen kolikon toisen puolen, eli Chilessä on myös rikkaita ihmisiä ja elintaso Suomeen verrattavaa....täällä, missä minö asun, elämä ei kuitenkaan ole sitä.

    Lastenkasvatuksesta: olet oikeassa, useimmat perheet kasvattavat lapsensa tosi hyvin. Jopa köyhien ja "likaisten" perheiden lapset katsovat silmiin, kiittävät, tervehtivät ja pyytävät anteeksi. Se on todella silmiinpistävää verrattuan suomalaisiin lapsiin. Kuitenkin jollain tasolla lapset saavat liikaa päättä itse, mitä tekevät ja vanhemmat eivät puutu siihen. Eli toisten tavaroita otetaan ja niitä paiskotaan ja vanhemmat odottavat, että tavaran omistaja ojentaa lasta. Minusta taas se on vanhempien tehtävä ja olen arka ojentamaan muiden lapsia. Kerrankin jouduin sanomaan yhdelle tytölle, että ottaisi ensin järkyttävän mutaiset saappaat pois ennen kuin menisi meidän sänkyyn. Sen jälkeen perhe ei ole meille tullut. Perheen isä pyysi anteeksi minulta, mutta oli selkeästi loukkaantunut. Jokin ihmeparantuminen siinä välissä kuitenkin tapahtuu, sillä chileläiset nuoret käyttäytyvät PALJON paremmin kuin suomalaiset! Ero on uskomattoman suuri.

    Kurinpidosta: Riippuu taas, minkä näkee kurinpidoksi, mutta täällä 13-14-vuotiaat tulevat vanhempiensa luvalla diskosta kotiin kolmelta yöllä! Kyllä minulla ja kavereillani oli Suomessa kovempi kuri sen ikäisenä!

    Pitäisiköhän näistä aiheista tehdä ihan oma postauksensa, ehkä täällä käy lukemassa muitakin, jotka alkavat pohtia näitä samoja asioita?

    VastaaPoista
  20. Meillä ei ole lapsia, koirat ovat 'lapsemme'. Työnjakona on, että mies käy työssä ja minä hoidan koirat ja kodin. :)
    Koirille on Hollantilaisten mittapuun mukaan suht iso aidattu piha, mikä on puolitettu. Isot koirat ulkoilevat omalla puolellaan ja pienet omalla. Kesäisin takaovi on auki aamusta iltaan ja koirat saavat juosta vapaasti ulos-sisään.
    Käyn kerran päivässä kävelemässä pikkukoirien kanssa, kaikki ulkoilevat omissa hihnoissaan (yksikään ei juokse vapaana). Menen autolla sellaiseen paikkaan missä ei autoja, pyöriä eikä muita koiria näy, silloin onnistuu kaikkien ulkoiluttaminen yhtaikaa.
    Isot koirat ulkoilutan erikseen, ne talloisivat pienet jalkoihin, yhteisulkoilutus pienen/pienten kanssa ei onnistu. Joskus mies käyttää isot koirat pyörälenkillä kun tulee töistä, tai nyt helteillä käy hiekkakuopalla uittamassa ne.
    Terv. Bricco

    VastaaPoista
  21. Bricco: Kuulostaapa mukavalta teidän elämä:)

    Meillä myös ei ole lapsia ja työnjako on sellainen, että minä hoidan pikkukoirat ja mies isot koirat. Kumpikaan meistä ei käy kodin ulkopuolella töissä. Koirat saavat juosta vapaana 15 hehtaarin tontillamme ja isot koirat myös vähät välittävät rajoista, joten kaksi niistä juoksentelee välillä missä sattuu. Esittelin isot koiramme noin viikko sitten blogissa.

    Pikkukoiratkin saavat juosta vapaana, mutta ne pysyttelevät aina tässä talon ympärillä. Niillä oli myös ulkotarha, mutta nyt teemme paljon isomman toiseen paikkaan ja se on vielä kesken. Tällä hetkellä siis mennään ilman tarhaa, mutta turvallisyyssyistä tahdon sen pian.

    Meillä onnistuu isojen ja pikkukoirien lenkittäminen yhtäaikaa, mutta kylläkin ilman hihnoja ja omalla tontilla. Autojen tai muiden ihmisten läheisyyteen en tällä laumalla ilman hihnoja menisi.

    VastaaPoista
  22. Heipsanrallaa ja aurinkoinen tervehdys täältä Suomesta! Minä juuri löysin tieni ensimmäistä kertaa tänne blogiisi ja ihastuin aivan täysin! :)

    Minä olen aivan eläinhöperö - eläimet ovat todella lähellä sydäntäni ja merkitsevät paljon. Oli niin hauska tulla tänne ja huomata miten ihanasti olet sisustanut koirille huoneen ja tuo niiden oma sänky on aivan IHANA!

    Sinulla näyttää olevan melkoinen läjä chihupehmoja! Ovat todella nätit tuolla ylähyllyllä, minä tykkään :)

    VastaaPoista
  23. Hei Marika ja tervetuloa tänne kukkulalle useamminkin:)

    VastaaPoista