Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 29. joulukuuta 2014

Kyllä se kumminkin harmitti...

Ne teistä, jotka ovat seuranneet blogiani jo vuosia, muistatte varmaan, että etsimme useamman vuoden tonttia Chillanin tulivuorelta. Nyt emme ole käyneet tulivuorella kahteen vuoteen, vaan olemme keskittyneet lapsiperhe-elämään täällä Peikkokukkulalla. Yritimme ostaa tulivuorelta ainakin neljää tonttia (en enää edes muista), eivätkä kaupat koskaan onnistuneet, sillä omistajat muuttivat mieltään viime hetkellä, eivätkä tahtoneetkaan myydä. Parin tontin kohdalla oli häikkää papereissa, emmekä uskaltautuneet ottamaan riskiä.

Ajatuksemme oli siis muuttaa Chillanin tulivuorelle, laittaa sinne kodin lisäksi pystyyn käsitöitäni myyvä liike sekä nukkemuseo, johon kuuluisi mytologia-aiheinen luontopolku.

Koska emme noiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen löytäneet mieleistämme tonttia, päätimme luovuttaa ja keskittyä ainakin toistaiseksi elämään Peikkokukkulalla. Dominicin syntymä vain lisäsi tarvetta olla paikallaan ja keskittyä tähän hetkeen.

Nyt lähdimme lomareissulle kahden kälyni kanssa. Kun nousimme ylös, tuttuuden tunne vahvistui vahvistumistaan. Minua ihan itketti, kun tuntui siltä, että näin pitkästä aikaa jotakin itselle tuttua ja tärkeää.

Tulivuorelle oli rakennettu paljon uusia vuokramökkejä sekä ravintoloita. Teitä oli parannettu. Luonto oli niin kaunista. Ette usko, miltä minusta tuntui, kun tien vieressä, lähellä sitä paikkaa, jonka olimme tahtoneet ostaa, oli suuri kyltti, jossa luki:" BOSQUE ENCANTADO, SECRETOS DEL BOSQUE, PARQUE MITOLOGICO".


Joku oli toteuttanut minun unelmani minun unelmieni paikassa. Puiston vieressä oli liike jossa myytiin tonttu- ja keijuaiheista rihkamaa sekä halpoja rumia puutarhapatsaita. Tien toisella puolella oli samanniminen ravintola. 

Maksoimme puiston pääsymaksun uteliaina, vaikkakin vähän karvas maku suussa. Me olisimme voineet tehdä tämän, jos tonttikaupat eivät olisi menneet myttyyn.

Me päätimme jo parisen vuotta sitten, että haaveet Termas de Chillanista saivat jäädä meidän osaltamme menneisyyteen. Me suuntaisimme katsemme muualle tai jäisimme Peikkokukkulalle. Kuitenkin pidimme ovea hieman raollamme..ehkä sittenkin kuitenkin joskus, jos ei parempaa paikkaa löydy. Nyt voimme sulkea oven kokoaan. Niin pieneen paikkaan ei kahta samantyyppistä yritystä mahdu. Vaikkakin toki meillä olisi se nukkemuseo ja erityyppistä mytologiaa sekä liikkeessä myytävät tuotteet olisivat oikeaa käsityötä, eikä kiinalaista rihkamaa, niin silti. Eivät täkäläiset osaa tehdä eroa. Heidän mielestään tonttu kuin tonttu. Monia työtunteja vaatinut tonttu on ihan sama juttu kuin kiinalainen rihkamatonttu.


Minua lohdutti oikeastaan vain se, että suurin osa puiston hahmoista oli kömpelöitä virityksiä. Chilen mittakaavassa kuitenkin ihailtavaa, että joku on saanut tällaista aikaan! Täällä kun mitään tällaista ei ole. Sormeni syyhysivät päästä parantelemaan tätä puistoa ja sen hahmoja. Toisaalta taas ihailin hienoja lasikuidusta valmistettuja kärpässieniä. Sellaiset kyllä olisin huolinut omaankin puistooni.

Suurin osa hahmoista oli mallinukkeja, jotka oli puettu. Oli myös kömpelöitä kyklooppeja ja omituisennäköisiä yksisarvisia. Opin ainakin sen. että on parasta tehdä vain sitä mitä osaa ja jättää muut pois valikoimasta. Oli myös paljon rihkamaa, kuten barbieista tehtyjä keijuja, valmiita puutarhatonttuja yms. En viitsi laittaa niistä kuvia, vaan valitsin vain muutaman mielestäni hyvän kohdan puistosta tähän postaukseen.

Ennen kotiin palaamistamme kävimme tapaamassa tutuksi tullutta kiinteistövälittäjää, joka ilmoitti,  ettei hänellä olisi mitään meille, kun kerran emme ostaneet mitään niinä vuosina kun etsimme. Nyt hinnat olivat nousseet ja ihmiset olivat jopa ostaneet ne tontit, joiden papereissa oli vakavia virheitä. Miten ihmeessä jotkut uskaltavat? Sitten hän sanoi, että jos olisimme tosissamme, siellä olisi kyllä vielä paljon tontteja myynnissä. Soittaisimme etukäteen ja tulisimme vuorelle, niin hän tulisi näyttämään tontteja.



Palasimme kotiin. Yöllä mytologiapuisto pyöri mielessäni ahdistavana, minua alkoi oksettaa ja menin alakertaan lukemaan. Seuraavana päivänä juttelimme mieheni kanssa asiasta ja vaikka miten pohdimme tulivuoren kauneutta, sen runsasta turistimäärää ja sitä tosiasiaa, että meillä kyllä olisi varaa ostaa sieltä tontti, emme kuitenkaan näe sitä meille mahdollisena. Emme ole valmiita kuljettamaan Dominicia joka päivä yli tunnin yhteen suuntaan kunnolliseen kouluun, emmekä tykkäisi siitä, että lähin iso kaupunki olisi ankea Chillan - ja nythän asian ratkaisi se, että joku ehti ensin....

Eli vaikka asia oli osaltamme jo päätetty, kyllä se kumminkin harmitti...

---

P.S. Muutama lomareissukuva Instagram-kuvissa.

14 kommenttia:

  1. Kyllä harmittaisi minuakin - ja paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minua harmita paljon, sillä olimme tosiaan jo luopuneet ideasta kyseisessä paikassa, mutta vähän kaivelee kuitenkin...

      Poista
  2. Voi ei, kuulostaa ihan uskomattomalta että joku "varasti" teidän ideanne! Luuletko, että yrittäjä on oikeasti ihan itse keksinyt saman idean vai voisiko olla, että hän on jostain kautta saanut kuulla teidän suunnitelmistanne? Tuntuu niin käsittämättömältä...

    Toisaalta voisi ajatella, että samantyyppiset yritykset voivat vetää puoleensa enemmän asiakkaita ja että tarjonta (vaikka osin samantyyppinen) voisi lisätä matkailijamäärää. Eli että teillä olisi jossain muodossa kuitenkin mahdollista toteuttaa siellä myös oma unelmanne, vaikka samantyyppinen yritys jo on siellä. Tulee vain tällainen mieleen, sinulla on kuitenkin jalostuneempia tuotteita ja ehkä niiden todellisen arvon jotenkin saisi markkinoitua myös ostajien päähän... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla, että ideat toimisivat samassa paikassa, kun kuitenkaan ole ole kyse kahdesta samasta asiasta. Meille kuitenkin itse paikka on liian hankala Dominicin koulua ajatellen. Eikä sitä juuri meille mieluista tonttia löytynyt.

      Poista
  3. Hei,

    Olen reilun vuoden verran lukenut blogiasi, ja luen sitä erityisellä mielenkiinnolla, koska avopuolisoni on chileläinen. Emme kuitenkaan asu Chilessä tällä hetkellä, vaikka pari kertaa olenkin päässyt siellä vierailemaan. Onkin siis todella mielenkiintoista seurata, millaista elämäsi Chilessä on kaunissa valkoisessa kodissasi (josta olenkin valtavan kateellinen).

    Joskus, kuten tässäkin kirjoituksessasi, puhut mielestäni chileläisistä alentavaan sävyyn. Ehkä se ei ole tarkoituksesi, ja se vain "särähtää" minun korviini. Ymmärrän kyllä, että ulkomailla asuessa tulee arvosteltua paikallisia aika kärkkäästi ainakin jos/kun heidän ajatusmallinsa/kulttuurinsa eroaa omasta (minullakin on henkilökohtaista kokemusta tästä, koska en itsekkään asu Suomessa). Välillä kuitenkin tuntuu pahalta, että joku "arvostelee"
    noinkin rankasti chileläisiä, sillä oma avopuolisoni (tai useat chileläiset ystävämme tai hänen Chilessä asuva perheensä) ei missään nimessä ole mikään stereotyyppinen macho-linssiinviilaaja-chileläinen, joka ei arvosta käsitöitä vaan pitää niitä samanlaisina kuin "kiinalainen rihkama".

    Tarkoitukseni ei ole mitenkään loukata sinua, ja luen jatkossakin mielenkiinnolla juttujasi. Halusin vain kertoa tämän, koska ehkä itse et sitä ole tiedostanut. Tiedän, että ainakin itselläni on parantamisen varaa, koska joskus (aika usein) tuntuu, että omat suomalaiset tavat toimia ja näkemykset on paljon parempia kuin paikallisten vastaavat. Yritän kuitenkin oppia :).

    Hyvää kesää sinne Chileen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos pitkästä kommentistasi! Ei kannata olla kateellinen talostamme, sillä Suomessa se laskettaisiin vain lautamökiksi, ei ole ihan Kannustalon veroinen...

      Tahtoisin tietää, missä kohdassa vaikka tätä postausta puhun chileläisistä alentavaan sävyyn? Tahtoisin tietää siksi, että voisin ymmärtää, miten tämänkin tekstin voi ymmärtää toisella tavalla kuin olen tarkoittanut. Ehkä sinun korviisi särähtää helposti pieninkin ironia tai yleistys, koska et asu tässä maassa ja ehkä toivoisit, että chileläiset ovat kaikki huipputyyppejä? ;)

      Sanoit, että ”arvostelen noinkin rankasti chileläisiä”...siis tässäkö postauksessa? Yleensä en arvostele, vaan YLEISTÄN. Olen asunut Chilessä lähes kymmenen vuotta ja jos olen törmännyt noiden vuosien aikana aina samoihin toimintamalleihin, mielipiteisiin, kommervenkkeihin, hankaluuksiin, niin totta kai minulla on oikeus omassa blogissani sanoa, että asia on näin, vaikkakin se olisi YLEISTYS. On mahdotonta aina jokaisen mielipiteen tai kokemuksen jälkeen sanoa, että ”toki on olemassa toisenlaisiakin chileläisiä, eivät kaikki ajattele tai toimi näin, tämä on vain minun mielipiteeni jne”. Kyllä minä oletan, että jokainen blogin lukija ymmärtää minun kirjoittavan omasta näkökulmastani. Koska tämä ei ole virallinen Chilestä ja chileläisistä kertova blogi, niin mielestäni minun ei tarvitse aina varoa ja olla hienotunteinen. Kirjoitan blogiani suomeksi ja suomalaisille, tämä on paikka, jossa minulla on lupa päästää höyryjä ulos. Jos en koskaan niin tekisi, niin tämä blogi olisi hyvin latteaa lässynläätä. (tai ehkä se on sitä silti...)

      Olet onnekas, jos tuntemasi chileläiset ovat kultivoituneita ja fiksuja ihmisiä, jotka erottavat rihkaman käsityöstä. Näin kuitenkaan täällä ei pääsääntöisesti ole. Saan jatkuvasti kärsiä tästä tosiseikasta, joten toki minä tahdon sen käsityöläisenä tuoda blogissani julki. TIETENKIN Chilessä on silti ihmisiä, jotka ymmärtävät taidetta ja käsityötä! Ihan samoin on Suomessa ja muissa maissa. Kyllä Suomessakin Tiimarin tonttuja menee enemmän kaupaksi kuin käsityöläisten tekemiä (vaikkei Tiimaria kyllä enää ole olemassa...)

      Poista

    2. Kaikki chileläiset eivät ole linssiinviilaajia eivätkä machoja, mutta harmittavan paljon kuitenkin molempia täällä on! Chileläiset myöntävät myös itse kulttuuriin kuuluvan epärehellisyyden. Toki minäkin saan siitä blogissani kirjoittaa. Silti en tarkoita, että jokainen chileläinen on sellainen. Chilessä on valtavan suuret luokkaerot, joten riippuu hyvin paljon siitä, millaisesta perheestä avopuolisosi ja ystävänne ovat, millaisia ihmisiä olet saanut kohdata. Me asumme köyhällä maaseudulla, jossa on vielä vanhoja ihmisiä, jotka eivät osaa edes kirjoittaa, jotka eivät ole välttämättä koskaan edes käyneet 60 kilometrin päässä Concepcionissa. Täällä on paljon alkoholismia ja oikein kunnon tappeluita. Heidän elämänsä ja elämänkatsomuksensa on hyvin erilainen kuin koulutetun hyvintoimeentulevan ja matkustelevaisen santiagolaisen perheen – puhumattakaan chileläisistä, jotka ovat asuneet vuosia pois Chilestä!

      Minun mieheni lukuisat siskot ja heidän lapsensa ja lapsenlapsensa sekä muut sukulaiset ovat ihan tavallisia koulutettuja ja vähemmän koulutettuja chileläisiä. Siskojen miehet ovat tavallisia machomiehiä. Tämä nyt vaan on totuus, eikä arvostelua. Meidät on ryöstetty täällä monta kertaa, sekin on totuus, joka tietysti värittää suhtautumistani tähän rehellisyysteemaan.

      Tällaisia asioita on hyvin vaikeaa ymmärtää, jos ei ole asunut Chilessä useampaa vuotta. Lyhyet visiitit ja alle vuoden asumiset saavat maan näyttämään parhaat puolensa, kuten tiedät, koska itsekin asut ulkomailla.

      En loukkaantunut kommentistasi, mutta tahdon kuitenkin tässä selventää asiaa.
      Tämän postauksen luettuani huomaan selkeää arvostelua ainoastaan siinä, kun sanoin puiston hahmoja kömpelöiksi virityksiksi. Ne olivat kömpelöitä! Jos olisin tahtonut olla ilkeä, olisin laittanut juuri niistä huonoista hahmoista kuvat tähän postaukseen. En kuitenkaan harmituksestani huolimatta tahdo olla ilkeä ja tahdoin näyttää parhaita juttuja. Olen kuitenkin myös iloinen siitä, että joku on tällaisen puiston saanut aikaan, sillä täältä puuttuu ihan kauheasti tekemistä ja katsomista turisteille. Chile ei ole kehittynyt turismissa ja parannettavaa ja kehitettävää on valtavasti. Eikä tämäkään ole arvostelua, vaan karu totuus ;)

      Hyvää vuotta 2015 ja toivottavasti olet jatkossakin Peikkokukkulan blogin lukija. Voit sitten huomauttaa minulle, jos joskus ammun ihan yli ;)

      Poista
    3. Hei Mia,

      Kiitos kun jaksoit lukea "avautumiseni" ja vastatakkin! :). Vastauksesi oli mielenkiintoinen. Ehkä olin vähän "herkkis-tuulella", koska eihän kirjoutuksessasi todellakaan mitään kauheuksia lueteltu chileläisistä. Ja olet oikeassa, että parempi sana olisi ollut arvostelun sijaan yleistys. Ongelma taitaa olla enemmänkin omani. Huomaan monesti yleistäväni kaikki paikalliset yhdeksi samaksi massaksi ja sitten ihmettelen heidän arvojaan ja tekojaan. Välillä sitten jään miettimään, että toivottavasti joku ei yleistä yhtä pahasti kaikkia suomalaisia. Olenkin sitten yrittänyt parantaa tapojani. Siksi kai sitten ryhdyin tätä kommentoimaan.

      Minulla on tosiaan onni tuntea tosi "hyviä tyyppejä" Chilestä, ja olet oikeassa että vuosien asuminen maassa ei todellakaan anna samanlaista kokemusta kuin muutamien viikkojen lomat. On myös totta että osittain näistä kulttuurieroista ja tavoista johtuen en ole edes vakavasti harkinnut Chileen muuttamista, ja tällä hetkellä asumme ns. Chilen ja Suomen välimaastossa (Espanjassa).

      Jatkan varmasti blogisi lukemista :). Hyvää uutta vuotta 2015!
      P.S. Taloasi ei todellakaan Espanjassa laskettaisi lautakasaksi :), se on todella kaunis!

      P.P.S yritin kirjoittaa vastausta tähän useampaan kertaan, mutta ei tahdo mennä perille.. Toivottavasti näitä ei yhtäkkiä ilmesty tänne usempaa, hahah

      Poista
    4. Olisipa kiva tietää, millaista on asua Espanjassa. Mieheni usein leikittelee ajatuksella, että muuttaisimme sinne, ei tarvitsisi opetella uutta kieltä, mutta voitaisiin asua Euroopassa...onko esim. asuntojen vuokraaminen siellä sellainen bisnes, että sillä voisi elää? Millainen koulutus?

      Poista
  4. Voihan harmi,ihan kuin olisivat varastaneet ideasi:(

    VastaaPoista
  5. Anonyymin kommentti Mian mukamas alentuvasta suhtautumisesta chileläisiin ärsytti.

    Olen asunut vuosia Etelä-Amerikassa ja Suomessa käydessä mua kritisoitiin ja sanottiin kylmäksi & itseäni täynnä olevaksi, kun kerroin kavahtavani slummien rikollisia ja pitävän pahimpia heistä eläimillisinä, kun lapsia on silvottu, raiskattu ja raskaana olevia naisia ammuttu suoraan vatsaan.

    Suomessa asuva suomalainen lässyttää tähän, että voi köyhä-parat, ei heitä voi tuomita jne. ja sitten mua katsotaan pettyneenä, kun en tajua tuntea myötätuntoa.

    On helppoa olla sivistynyt, humaani, ymmärtäväinen, todellinen maailmankansalainen, kun olosuhteet ei haasta tai kyseenalaista. Silloin voi istua mukavassa kodissa, länsimaisen yltäkylläisyyden ympäröimänä, turvassa kuin lintukodossa ja huolehtien näppäistä, jos joku ei tajua olla tarpeeksi humaani ja kohtelias puhuessaan kohtaamistaan haasteistaan toisella puolella maapalloa.

    Mun mieheni on latino, kuten luonnollisesti koko hänen sukunsa. Meillä on laaja ystäväpiiri, joista suurin osa paikallisia. Rakastan ja arvostan näitä ihmisiä. Täällä on paljon hyvää ja viihdyn täällä niin hyvin, että valitsin tämän maan asuinpaikakseni ja Suomea en ikävöi, mutta täällä on myös haasteita, korruptiota, rikollisuutta, kidnappauksia, viattomiin kohdistuvia raakoja henkirikoksia, sotilasjunttia, puhumattakaan inflaatiosta, infrastruktuurista ja jatkuvista ongelmista päivittäisessä elämässä.

    Tämä on todellisuus, jossa elän. En turistina, alentuvasti suhtautuvana ulkomaalaisena, vaan paikallisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin pitkästä ja omakohtaisesta kommentistasi! Ymmärrän sinua hyvin. Kun vielä asuin Suomessa, kavahdin aivan älyttömästi Chilen luokkayhteiskuntaa. Paheksuin mieheni sukulaisia, jotka eivät antaneet tyttäriensä leikkiä köyhien lasten kanssa. Minä ainakaan en tekisi niin! Minä ainakin kunnioittaisin ja arvostaisin kaikkia tasa-arvoisesti ja olisin kaikkien kaveri jne. Kun täällä on nyt näitä vuosia tullut vietettyä melkein kymmenen, niin kyllä on suomut pudonneet silmiltä! Minä en antaisi pienen ihanan luottavaisen ja viattoman poikani mennä leikkimään mihinkään slummiin, joka on täynnä huumeita ja alkoholia. Pyssyt paukkuvat päivälläkin ja ihmisiä pääsee hengestään omassa makuuhuoneesaan, kun harhalaukaus osuu sinne. En päästäisi poikaani kouluun, joka on sellaisella alueella.

      Kerran vuosia sitten kerroin blogissani laiskasta naapurista, joka ei tahtonut ostaa vaimolleen meidän puuhellaamme, jota tarjosimme hyvin edulliseen hintaan. (Vaimo siis kokkaa lattialla nuotiolla.) Blogiin tuli kommentteja, että emmekö voisi lahjoittaa hella köyhille raukoille. Niin idealistista Suomesta käsin! Olisi vaan pitänyt jaksaa selittää kaikki juurta jaksaen. Olimme tarjoneet töitä naapurille tuhansia kertoja. Hän ei tahdo tehdä töitä. Joskus hän tulee töihin, mutta makaa jossakin puskassa koko päivän. Hän saa aina potkut kaikkialta. Hän on varastanut meiltä jo vaikka mitä talomme ympäristöstä. Meille on aiheutunut satojen tuhansien pesojen vahingot siksi, että he päästävät isot härkänsä ja hevosensa tallomaan meidän vesiletkujamme (josta syystä vesipumppu hajosi) ja syömään meidän hedelmäpuumme. Me emme koskaan ole aiheuttaneet heille mitään ongelmaa, emme ole soittaneet poliiseille, vaikka sitä täällä maalla tehdään, kun naapurin kanat syövät toisen naapurin herneet. Olemme pyytäneet, että mies edes työllään korvaisi meille aiheuttamansa vahingot, mutta koskaan hän ei ole sitä tehnyt. Ja meidän pitäisi heille lahjoittaa kallis puuhella? Jos he olisivat mukavia ja rehellisiä ihmisiä, voisimme toki sen tehdäkin, mutta kun asia ei ole niin. Siis köyhätkään eivät ole aina mukavia ihania ihmisiä.

      Allekirjoitan tuon saman, eli että on helppoa olla sivistynyt, humaani, ymmärtäväinen jne, kun olosuhteet eivät haasta sinua jokaikinen päivä! Chile ei ole yhtä vaativa maa kuin missä sinä asut, mutta kyllä täällä meilläkin jokapäiväisessä elämässä on melkomoisesti haasteita verrattuna vaikkapa keskivertosuomalaisen kerrostaloasujan arkeen.

      Minäkään en kymmenen vuoden jälkeen ole turisti, vaan jonkinlainen outolintu-paikallinen, jota sekä huvittaa että suututtaa monet Chilen asiat. Se on aivan normaalia, kun elää niin toisenlaisessa kulttuurissa toisesta kulttuurista sekä sukupolvesta tulevan miehen kanssa.

      Poista
    2. Hei anonyymi,

      Kyllä minäkin kutsuisin vastaavaa toimintaa eläimelliseksi! Takoituksenani oli lähinnä kommentoida yleistystä chieläisten osalta, koska minulla on pelkkää hyvä sanottavana tuntemistani chileläisistä. Ymmärrän myös että Suomen ulkopuolella asuminen ns. avaa silmät monessa mielessä. Niin se on minullekkin tehnyt, vaikka en niin vaativissa olosuhteissa asukkaan kuin sinä.

      Poista
  6. Mikä hirmuisen käsittämätön yhteensattuma, että joku muu oli keksinyt saman. Joulunäyttelyäsi katseltuani voin vaan yrittää kuvitella, miten valtavan hienon mytologiametsäb olisitkaan saanut aikaan!

    Kohti uusia unelmia sitten vaan. <3

    VastaaPoista