Nyt tulee perinteisiä jouluaskartelumateriaaleja: jäkälää ja naavaa. Peikkokukkulan puista löytyy keltaista, vaaleanvihreää ja vaaleanharmaata. Mitä luulette minun tehneen naavoista?
Huomenna näette!
Bonus: Liian jännä yllätys!
Domsku on saanut omasta joulukalenteristaan Playmobil-ambulanssiin kuuluvat osat ja ihmiset. Kun ne loppuivat, vaihtuikin aihe. Ensimmäinen toisenlainen yllätys oli Domskusta kauhean pelottava.
Kun hän avasi pakettia ja esiin tuli häntä, hän lopetti heti aukaisemisen ja huusi minulle:" Äiti, käälme!" Hän jätti paketin sohvan nurkkaan ja pakeni itse toiseen nurkkaan ja katsoi hyvin epäluuloisesti pakettia. Mieheni oli juuri tiskaamassa ja huusin hänetkin keittiöstä seuraamaan pojan touhuja.
Minä osallistuin esitykseen ja sanoin:"Wui wui!" Siihen Domsku:" No mano, no mano, PALO!" (Ei kädellä, ei kädellä, kepillä!"
Mieheni alkoi tökkiä liskon häntää varovasti sormella ja oli kauhean peloissaan, mutta nauroi samalla. Domsku näki naamoistamme, että meillä oli hauskaa, joten hänkin osallistui vitsiin toisaalta nauraen mutta toisaalta hiukan kauhuissaan.
Lopulta isin oli avattava paketti ja näytettävä Domskulle, ettei lisko ollut vaarallinen. Se oli kiltti lisko.
Domsku ei ollut samaa mieltä. Kun lisko oli lattialla, Domsku alkoi paiskia kaikkia tavaroita sen päälle, jotta se kuolisi. Onhan hän nähnyt, kun joka ilta joudumme tappamaan skorpioneja ja hämähäkkejä olohuoneen lattailta. Aina korostamme, ettei saa koskea kädellä niitä.
Tätä "listoa" nyt saikin koskea. Selitin, että se oli vain lelu.
Liskon nahka tuntuu nihkeältä.
Voiko se purra?
Mitä jos hyppään sen yli?
Onkohan tämä nyt ihan turvallista?
Isi, ota se kuitenkin pois!
Kyllä on varsinainen "listo"!
---
"Kolme yötä jouluun on...." Ei ole kaikki valmista, mutta ei tarvitsekaan :) Me menemme illalla kuuntelemaan pientä kuoroa, joka esitää japanilaista laulua "adventin auringolle". Ystäväni Kaori Tsuji on kuoron johtaja. Konsertti pidetään samassa paikassa, jossa on joulunäyttelyni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti