Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

tiistai 2. marraskuuta 2010

Täysi kymppi!

Chiquititan 10-vuotissynttäreitä juhlimme suuremmin kuin muuten koiriemme synttäreitä. 10 vuotta on jo melko pitkä ikä koiralle. Chiquititalla on myös erityisasema sydämissämme, sillä se on meidän ensimmäinen koiramme. Ostin Chiquititan Floridasta suhteemme alkuaikoina, joten Chiquitita on nähnyt Suomen, USA:n ja Chilen muiden maiden ohella. Chiquitita on nähnyt minun ja mieheni vuosia kestävän etäsuhteen, minun opettajantyöni, lumiset talvet, Atlantin aallot ja uuden erilaisen elämämme Chilessä. Pieni Chiffe on joutunut opettelemaan elämään laumassa ja onpa siitä tullut kerran emokin. Kansainvälisen koiramme kymmeneen vuoteen on mahtunut enemmän kuin joidenkin ihmisten elämään;)


Koirien herkkupöydässä tarjottiin erimerkkisiä nappuloita, erilaisia koirankeksejä ja herkkuja sekä tietenkin KAKKU. Tällä kerralla kakku oli tehty koiransäilykeruuasta, leivästä, nakeista, tonnikalasta ja jauhelihasta. Fuksianväriset kipat olivat pöydässä sitä varten, että omistajat olisivat voineet antaa kakkua ja muita herkkuja kippaan, mutta kaikki antoivat suoraan suuhun ja lattialle heittämistäkin harrastettiin kovin - ja sehän vasta oli koissujen mielestä mukavaa, kun sai kilpaa juosta pyydystämään herkkuja!

Chiquititan syntymäpäiville kutsuimme ihmiset ja koirat, jotka ovat jotenkin vaikuttaneet Chiquititan elämään Chilessä. Kutsut lähtivät chihuahuaystävillemme Valentinolle ja Guadalupelle sekä niiden omistajille, entiselle chihullemme Patronille ja omistajille, eläinlääkärille, ystäväpariskunnallemme ja heidän pojalleen, Chiquititan pojalle Aaronille ja kälylleni, Chiquititan lapsenlapselle Millylle ja sen omistajille sekä aputytölleni ja hänen perheelleen.

Ihmisten pöydässä tarjottiin sushia ja thainuudelisalaattia.

Minä aloin vääntää kakkuja, piirakoita ja torttuja edellisenä iltana seitsemältä. Kokkasin puoleen yöhön asti. En tahtonut laittaa tarjolle mitään valmista kaupasta ostettua, sillä en itse pidä chileäisistä leivonnaisista. Tahdon myös tarjota ihmisille täällä uusia makuja. Tein niin paljon erilaisia, että varmasti jokainen löytäisi jotain, mikä maistuisi. Tein suklaa-banaanimuffinsseja, minttusuklaatortun, omena-kinuskitortun, omenapiirakan ja mansikka-juusto-hyydykekakkuja. Varmuudeksi laitoin vielä tarjolle kaupan keksejä, jos joku olisi oikein nirso, eikä mikään "erilainen" kelpaisi.

Toisessa ihmisten pöydässä oli tarjolla makeita kakkuja, piirakoita ja torttuja. Etualalla itse kehittelemäni minttusuklaakakku. Hyvää siinä on maun lisäksi se, että se valmistuu nopeasti mikrossa!
---

Seuraavana aamuna jatkoin kokkauksia. Tein sushit ja thainuudelisalaatin. Tietenkin kaikenlaista hienosäätöä ja siivoamista siihen päivään myös mahtui. Paniikki meinasi iskeä, kun toinen kälyni soitti ja sanoi, että he tulevat jo yli tuntia aikaisemmin, sillä heidän pitää lähteä aikasemmin pois. Mielestäni tuollainen ei ole kohteliasta, että tullaan aikaisemmin, silloin kun tiedetään, että on tulossa enemmän porukkaa. Mitä mieltä te olette? Onneksi toinen kälyni oli tullut jo edellisenä päivänä ja hän alkoi auttaa salaatinlehtien yms. pesussa ja pilkkomisessa. Sainkin kaikki melkein valmiiksi ennen kuin käly tuli miehensä ja Milly-chihun kanssa. Hyvä niin, sillä mieheni ja käly alkoivat hoitaa viihdytysjoukkojen tehtävää ja minä jäin yksin sorvaamaan keittiön puolelle. Arvasin, että siinä kävisi niin, jos joku tulisi aikasemmin. Koska olen oppinut tuntemaan chileläisiä tapoja jo jonkun verran, olin alkanut kokata paremmat vaatteet (ja esiliina) päällä jo ainakin kolme tuntia aikaisemmin. Suomessa aina jätin itseni laittamisen viimetinkaan, mutta täällä täytyy varatutua siihen, että ihmisiä tulee monta tuntia aikaisemmin ja loput monta tuntia myöhässä ;)

Koiria kakun kimpussa. Oikella itse päivänsankari.
---
Oli kyllä hauskaa nähdä chihujen tutustuvan toisiinsa. Mitään riitoja ei käyty ja kaikki käyttäytyivät kohteliaasti:) Tutustuttiin chihujemme omaan metsään (tarha), niiden huoneeseen, meidän taloomme ja puutarhaan. Ne, jotka olivat täällä ensimmäistä kertaa, olivat tietenkin ihmeissään, että koirilla voi olla oma hieno huone ja niin siisti ja iso tarha. Puutarhaa ja suihkulähdettä ihasteltiin ja mieheni esitteli vadelmaviljelmiään;)

Kun vieraat olivat lähteneet, oli hieman nuupahtanut tunnelma.
---
Kun tuli koirien herkkupöydän aika, törmäsin yhteen uskomattomaan juttuun! Guadalupen omistaja katsoi kakkua ja kerroin hänelle, mitä siinä oli. Hän kysyi:" Voiko koira syödä tonnikalaa?" Ei ole tullut mieleenikään, ettei joku tiedä sellaista asiaa. Vakuutin, että koirat rakastavat tonnikalaa ja samassa siinä vieressäni oli eläinlääkäri, joka myös vakuutti samaa. Guadalupen omistaja kertoi, että Guadalupe syö ainoastaan nappuloita veteen liotettuna ja hänellä on täysi työ saada koira syömään. Guada onkin niin uskomattoman pieni ja laiha. Se painaa vain kilon verran, eikä sillä ole karvojakaan... :O Sitten omistaja ihmetteli nakkimakkaran viipaleita. Hän kertoi, että Guada ole koskaan maistanut nakkia! Guadalupe on melkein viisivuotias, eikä ole maistanut eläessään nakkia! Voi koiraressua. Sanoin, etten tunne yhtäkään koiraa, joka terveenä kieltäytyisi nakista. Niin Guada sai ohuen siivun suuhunsa ja sen silmät pullistuivat ihastuksesta :D


Koissut kuorsasivat kuorossa sohvalla, tässä kuitenkin jaksettiin vähän nostaa korvia kameralle.
---
Meidän koiramme syövät vaihtelevasti Eukanubaa ja Royal Caninia. Ne ovat parhaat merkit, joita Concepcionista saa. Täällä ei ole sellaista hienoa valikoimaa kuin Suomessa. Koiramme kuitenkin saavat herkkujakin, kuten nakkeja, leipääkin vähän, juustoa, tonnikalaa, makrillia, kanaa jne. Ne saavat popsia pupunpipanoita maasta ja järsiä vähän kaikkea mitä löytävät. Niillä on äärimmäisen harvoin ripulia tai vatsavaivoja. Toisin taas nämä kaupunkichihut, joiden vatsa menee sekaisin heti, kun sinne menee jotain erilaista. Kälyni Aaron-chihu sairastui gastriittiin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien jälkeen, kun se oli saanut leipää, lihaa ja kanaa ja varmaan kylläkin paljon rasvaisia osia.

Chiquitita sai Valentinon mamin virkkaaman liivin lahjaksi.
---
Chihumme pukeutuivat farkkuhameisiin, Yodalla oli t-paita ja farkut, Choko Bon Bon, joka ei osaa käyttää vaatteita, sai vain t-paidan, eikä sitä se haitannutkaan parin ekan minuutin jälkeen. Myös hienot timanttipannat laitettiin kaulaan. Tässä täytyy sanoa, että chihumme eivät käytä vaatteita tai pantoja joka päivä. Jotkut vieraat sitä nimittäin kysyivät.

Vielä illalla vieraiden lähdettyä otimme kuvan lahjojen kanssa. Huomatkaapa sankarin väsynyt ilme.
---
Juhlissa ei ollut mitään muuta järjestettyä ohjelmaa kuin Chiquititan esittämät temput ja arpajaiset. Laitoin jokaisen ihmisosallistujan nimen pienelle lapulle ja levitin laput lattialle. Jokaisen lapun päälle laitoin nakin siivun. Chiquitita istui lappujen vierellä odottaen lupaa. Kun annoin luvan, se hyökkäsi sieppaamaan nakin siivun ja se ihminen, jonka nimi oli lapussa, jonka Chikke ensimmäiseksi valitsi, sai palkinnoksi tekemäni pupun. Sama järjestettiin koiraosallistujien kesken. Milly-chihu voitti tunnelin, josta laitoin kuvia aiemmassa postauksessa.

Minä ja muutama chihu.
---
Kun viimeisetkin vieraat olivat lähteneet, oli väsynyt mutta onnellinen olo. Juhlat olivat menneet kivasti. Herkut olivat maistuneet niin, ettei oikein mitään jäänyt yli. Kakkuja ja torttuja kehuttiin kovasti ja ei kai se sitten teeskentelyä ollut, kun kerran kaikki oli häipynyt parempiin suihin! Sitä aina vaan miettii, miten ihmiset suhtautuvat, kun kaikki maistuu erilaiselta kuin tavallisesti. Chileläiset ovat nimittäin hyvin rajoittuneita ruokien suhteen. Täällä syödään juhlissa aina samoja ruokia, eikä variaatioita harrasteta...siis sellaisissa piireissä minä olen viisi vuotta pyörinyt, saattaa olla, että on erilaisiakin ihmisiä;)
---
Istuimme mieheni ja läheisimmän kälyni kanssa suihkulähteen vierellä pimeässä lämpimässä yössä ja puhuimme siitä miten hienosti kaikki meni ja miten kaunis paikka meillä on. Kehuimme kilpaa koiriamme, jotka olivat osanneet käyttäytyä niin hienosti. Chihumme kuorsasivat kuorossa poikkeusluvalla sohvalla mahat pulleina. Ihana päivä!

Synttärisankarin päivä loppui makoisiin uniin prinsessasängyssä.

18 kommenttia:

  1. Ihana, koirien synttärit! :D Eipä tulisi täälä päin mieleenkään järjestää :) Kakun saatan tehdä tai antaa jotain erikoisherkkua, mutta juhlitaan aina ihan omalla porukalla ;) Paljon onnea Chiquititalle kunnioitettavasta iästä!

    VastaaPoista
  2. Mun nuoremman lapinkoiran Englannissa asuvan pentueen kasvattaja järjesti pentueelle 1-vuotistapaamisen ja oli tehnyt koirille hienon kakun. Agilityä harrastettiin yhdessä yms muuta sellaista ja ihmiset saivat grilliruokaa. Menin itsekin paikalle (asun Hollannissa), tosin ilman pentueen isää, koska menin lentokoneella. Tapaamisen tarkoituksena oli tietysti myös se, että omistajat tapasivat toisensa ja saivat jakaa kokemuksia. Oli tosi kiva tapaaminen.

    Omille koirille olen aina antanut jotain extra-herkkua synttäripäivänä, mutta ei niitä sen kummemmin ole juhlittu.

    Onnea vielä synttärisankarille!

    Täällä Hollannissa saa kanssa synttäreillä aina samat herkut, kaupasta ostettua kakkua ja suolaiset herkut on kanssa aina samat. Niinpä suomalaisten ystävien kanssa kutsummekin synttäreitä kipkerrie-juhliksi (kipkerrie on sellaista currykanasalaattia, mitä laitetaan keksien päälle). Minusta on niin ihanaa jos joku jaksaa nähdä itse vaivaa! Itse teen usein mustikkapiirakkaa ja aina se kelpaa!

    intootje

    VastaaPoista
  3. Vau mitkä synttärit ja mikä chihujen määrä synttäreillänne.Ja ihanasti puettu synttäreiden johdosta:-)
    Bambi rakastaa tonnikalaa ,jota se saa joskus harvoin,eikä ole saanut siitä mitään vatsavaivoja.Normaalisti se saa vain koirien kuivaruokaa,jota tilaan eläinkaupasta,mutta joskushan täytyy herkutellakin;D

    VastaaPoista
  4. Wau mitkä synttärit, ei ihme että koirat sekä vieraat viihtyivät ja kaikki maistuivat. Tuli tuosta ihmisten nirsoilusta mieleen, kun aikoinani Chilessä kävin ja pidimme suuren sukujuhlan Concepcionissa. Me teimme pullaa ja karjalanpiirakoita ja chileläiset tekivät omia perinteisiä ruokiaan. He eivät tykänneet yhtään karjalanpiirakoista ja sitten ihmettelivät, kun me emme pitäneet kaikista heidän tekemistään ruuista! :O

    VastaaPoista
  5. Hei!
    Aivan ihanat synttärit teillä. Menin ihan sanattomaksi. Voi miten suloiset vaatteetkin kaikilla:)

    VastaaPoista
  6. Paljon Onnea synttärisankarille!
    Olipa komeat juhlat teillä!
    Todella upeat tarjoilut kaikille vierailijoille.
    - Ja niin ihastuttavat puvut ja muut rekvisiitat.
    - Ajattelin ensin, että voiko tämä olla tottakaan...
    Paljon olit vaivaa nähnyt kutsujen eteen, mutta palkitsevaa sellaista..

    VastaaPoista
  7. Ihanat synttärit ja kiva kuva tuo viimeinen prinsessasängystä ja väsyneestä juhlakalusta.

    Kuulin juuri pienestä koirasta, joka oli elänyt kaksi päivää vaille 17 vuotta!

    Soita sille yhdelle koiranomistajalle perään ja sano, että KOIRAT TARVITSEVAT KALAA. Minulla on uusin koirien kotilääkäri ja kala on siinä mainittu ihan must-ruokana. Minä haudutan Olgalle lohta uunissa ja jos en mitään viitsi annan purkista tonnikalaa. Kalaa on vähintäin kerran viikossa!

    VastaaPoista
  8. PS. Ilonan uusin sisustuski´rja on nyt blogissani. Sinähän sait silloin sen hänen 112 ruutuikkunaansa...

    VastaaPoista
  9. Aivan upeat juhlat teillä ollut! :) Voisipa täällä Suomessakin järjestää samanlaiset ilman, että ihmiset pitäisivät sitä jotenkin outona.. Suomessa kun ollaan niin vaatimattomia, että koiran synttärijuhlat olisivat osan mielestä turhaa koreilua, vaikka riippuu varmasti omasta ystäväpiiristä :)

    Tuli mieleen siitä pienestä kilonpainoisesta chihusta, joka syö tosi nirsosti nappuloita eikä sillä kasva turkkikaan.. Meillä oli ihan sama tilanne Milo-chihuahuan kanssa, kunnes paljastui, että se oli todella monelle ainesosalle allerginen, mitä nappuloissa on.. Sen vuoksi se oli hyvin nirso eikä sen turkki kasvanut yhtään! Vuosi sitten aloin tekemään joka päivä sille oman ruuan; riisiä, lohta, kanaa, maissia, herneitä, kukkakaalia, papuja, mozzarellaa, raejuustoa, rypsiölyjä, kermaviiliä jne. Nyt sillä on tuuhea turkki ja hännässäkin yli 10cm karvaa, kun ennen hännän karva oli n. 1cm pituista.

    Että ruokavalio todellakin vaikuttaa :)

    VastaaPoista
  10. Miten ihanat juhlat! Onnea synttarisankarille seka sen emannalle, joka pisti juhlat pystyyn!

    Taalla on myoskin juhlissa aina tarjolla niita samoja juttuja ja itse tykkaan myos leipoa ja tehda jotain erilaista. Usein ne erilaiset tarjottavat kelpaavatkin vaikka joskus tietysti ihmiset nikottelee :)

    Sen minttusuklaakakun ohje olis kiva ellei se ole huippusalainen! :)

    VastaaPoista
  11. Miia: Kiitokset! Miksei tule mieleenkään? Sehän on hyvä tapa saada ystävät koolle :)

    Intootje: Ei meilläkään normaalisti synttäreitä noteerata kuin jollain erikoisherkulla. Nyt vaan tahdoin tehdä jotain suurempaa 10 vuoden kunniaksi ja siksi, että tahdoin koiraystäviä koolle.

    Yaelian: Toki koirien täytyy herkutella! Tärkeää on, että perusruokavalio on kunnossa, mutta ei se sulje pois sitä, että joskus saa jotain ekstraakin.

    Katsuja: Niin tyypillistä! Olisi kiva kuulla enemmänkin reissustasi ja siitä, miksi olit täällä. Oletko tulossa uudestaan?

    Tiina ja Ida: Kiitoksia :)

    Leena Lumi: Se kirja kuulostaa liian ihanalta. Olisi hienoa, jos voisit lähettää minulle sen!!!

    Yanette: Ei noin voi ajatella! Jos sinä tahdot pitää koirille juhlat, niin pidä! Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä muut ajattelevat? Ei koirattomat ihmiset voi käsittää tällaista, mutta ei niitä pidä sitten kutsua. Kutsu vain kivat ihmiset ja sellaiset, jotka ehkä voivat ymmärtää koirien bileitä. Koirien juhlat ovat hyvä tapa saada koiraystäviä koolle. Esim. Chilessä ei ole koirapuistoja, eikä koiraharrastuksia (siis täällä missä me asumme), joten oli kiva saada useampi chihu koolle. Eihän sitä koreiluna tarvitse ajatella. Minä järjestin joskus Suomessakin Chiquititalle synttärit, sillä tahdoin saada ystäväni koolle ja oli hauskaa tehdä teeman mukaan kakkuja ja muita tarjottavia. Kerran raahasin USA:sta koira-eiheiset kertakäyttöastiat Chikken synttäreitä varten :D Tällaiset juhlat täytyy ottaa pilke silmäkulmassa, ehkä vielä enemmän kuin lastenkutsut ;D

    Chilessä ei TODELLAKAAN KUKAAN MUU järjestä synttäreitä koirille ja meitä pidetään varmaan aivan tärähtäneinä, mutta en välitä siitä hiukkaakaan. Jokainen tyylillään ja ne oikeat ystävät kyllä sitten erottuvat - ne, jotka ymmärtävät ja pitävät tällaisia hupsutuksia myös hauskana juttuna.

    Suomessa ei todellakaan olla vaatimattomia. Kyllä minä sen taas huomasin, kun siellä olin pari kuukautta. Suomessa vain tekeydytään vaatimattomiksi, mutta kaiken kuitenkin täytyy olla ylimaallisen hienoa. Miksei sitten koirien synttäreitä :o

    Tuo allergiajuttu olikin hyvä pointti! Otanpa yhteyttä Guadan omistajaan ja kysyn, onko Guadalle tehty allergiatestejä ja ovatko he aina antaneet samaa ruokaa. Ovatko Milon ruuassa aina nuo samat ainekset, kaikki vai vain jotain noista? Keitätkö ne vai ovatko raakoja? Voisitko lähettää jotain reseptejä? Täältä ei saa mozzarellaa, raejuustoa eikä kermaviiliä, voisiko ne korvata vaikka luonnojogurtilla vai ajaako se lainkaan samaa asiaa?

    Mamae: Laitan minttusuklaakakun reseptin jossain vaiheessa blogiini:)

    VastaaPoista
  12. Miia: Kiitokset! Miksei tule mieleenkään? Sehän on hyvä tapa saada ystävät koolle :)

    Intootje: Ei meilläkään normaalisti synttäreitä noteerata kuin jollain erikoisherkulla. Nyt vaan tahdoin tehdä jotain suurempaa 10 vuoden kunniaksi ja siksi, että tahdoin koiraystäviä koolle.

    Yaelian: Toki koirien täytyy herkutella! Tärkeää on, että perusruokavalio on kunnossa, mutta ei se sulje pois sitä, että joskus saa jotain ekstraakin.

    Katsuja: Niin tyypillistä! Olisi kiva kuulla enemmänkin reissustasi ja siitä, miksi olit täällä. Oletko tulossa uudestaan?

    Tiina ja Ida: Kiitoksia :)

    Leena Lumi: Se kirja kuulostaa liian ihanalta. Olisi hienoa, jos voisit lähettää minulle sen!!!

    Yanette: Ei noin voi ajatella! Jos sinä tahdot pitää koirille juhlat, niin pidä! Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä muut ajattelevat? Ei koirattomat ihmiset voi käsittää tällaista, mutta ei niitä pidä sitten kutsua. Kutsu vain kivat ihmiset ja sellaiset, jotka ehkä voivat ymmärtää koirien bileitä. Koirien juhlat ovat hyvä tapa saada koiraystäviä koolle. Esim. Chilessä ei ole koirapuistoja, eikä koiraharrastuksia (siis täällä missä me asumme), joten oli kiva saada useampi chihu koolle. Eihän sitä koreiluna tarvitse ajatella. Minä järjestin joskus Suomessakin Chiquititalle synttärit, sillä tahdoin saada ystäväni koolle ja oli hauskaa tehdä teeman mukaan kakkuja ja muita tarjottavia. Kerran raahasin USA:sta koira-eiheiset kertakäyttöastiat Chikken synttäreitä varten :D Tällaiset juhlat täytyy ottaa pilke silmäkulmassa, ehkä vielä enemmän kuin lastenkutsut ;D

    Chilessä ei TODELLAKAAN KUKAAN MUU järjestä synttäreitä koirille ja meitä pidetään varmaan aivan tärähtäneinä, mutta en välitä siitä hiukkaakaan. Jokainen tyylillään ja ne oikeat ystävät kyllä sitten erottuvat - ne, jotka ymmärtävät ja pitävät tällaisia hupsutuksia myös hauskana juttuna.

    Suomessa ei todellakaan olla vaatimattomia. Kyllä minä sen taas huomasin, kun siellä olin pari kuukautta. Suomessa vain tekeydytään vaatimattomiksi, mutta kaiken kuitenkin täytyy olla ylimaallisen hienoa. Miksei sitten koirien synttäreitä :o

    Tuo allergiajuttu olikin hyvä pointti! Otanpa yhteyttä Guadan omistajaan ja kysyn, onko Guadalle tehty allergiatestejä ja ovatko he aina antaneet samaa ruokaa. Ovatko Milon ruuassa aina nuo samat ainekset, kaikki vai vain jotain noista? Keitätkö ne vai ovatko raakoja? Voisitko lähettää jotain reseptejä? Täältä ei saa mozzarellaa, raejuustoa eikä kermaviiliä, voisiko ne korvata vaikka luonnojogurtilla vai ajaako se lainkaan samaa asiaa?

    Mamae: Laitan minttusuklaakakun reseptin jossain vaiheessa blogiini:)

    VastaaPoista
  13. voi hurjaa mitkä kekkerit-joka koiran unelma!

    VastaaPoista
  14. Onnea sankarille! Koirien herkkupöytä näyttää oikeesti niin hyvältä, että minä varmaan erehtyisin maistelemaan siitä!

    VastaaPoista
  15. Voi ihanuus mitkä karkelot! Kyllä on herkkuja niin karvaisille ystäville kuin kaksijalkaisillekin! :)

    Aivan ihana tuo kuva jossa seitsemän chihua on ahtautunut saman herkun kimppuun ja jokaisella on omanlaisensa asu päällä! :)

    Onnea 10-vuotiaalle!!!

    VastaaPoista
  16. Teillä on ollut kyllä melkoiset kymppisynttärit siellä! :) Moni lapsikin olisi kateellinen! Suuren suuret onnittelut Chiquititalle, hieno ikä!

    Enpäs minäkään ole ollut valveutunut tuosta kalan tarjoamisesta omalle koiralleni :O Jotenkin sitä on vain tullut annettua lihapitoista ruokaa, myös kanaa, mutta kala jäänyt aivan paitsioon... Täytyypä pyhäinpäivän kunniaksi muistaa eläimiä kalaherkuilla ;) Kissoille olen joskus vienyt ihan silakoita, mutta sitä suomujen määrää lattialla kimaltamassa ei kestä usein, niin kalasta on tullut jotenkin harvinainen herkku meillä. Mahtaakohan joku pirkka-tonnikala olla sitten tarpeeksi herkullista, hmmm. Katkaravut eivät ole maistuneet, kun niitä olen kokeillut joskus.

    Ja nyt toki kiinnostaa se minttusuklaakakun resepti, kun kerta mikrossa valmistit sen! :D

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  17. Ensimmäistä kertaa eksyin blogiisi! Aivan valloittava! Samoin kuin koirasi. Chihu löytyy tästäkin taloudesta :)

    VastaaPoista