Ottoni mun

Olenkin jo kertonut teille unelmastani saada piano. Minulla oli Suomessa Turussa asuessani piano, mutta muutettuani Keski-Suomeen ja Pirkanmaalle, jouduin luopumaan siitä. Aloin ottaa pianotunteja vasta opiskellessani yliopistossa. Taisin ottaa tunteja vain vuoden, joten ehdin oppia vain alkeiden alkeet. Joka tapauksessa nautin soittamisesta suunnattomasti.

Chilessä olen tahtonut saada pianon nämä reilut kuusi vuotta. Täällä vaan pianon ostaminen ei olekaan sellainen helppo juttu kuin Suomessa. Suomessa pianokauppoja löytää ympäri maata ja käytettyjäkin pianoja on hyvin saatavana. Chilessä tilanne on aivan toinen. En ole käynyt yhdessäkään kodissa, jossa olisi piano. Pianot ja kirjahyllyt kirjoineen puuttuvat chileläisistä kodeista. Lapsille, jotka alkavat soittaa kosketinsoitinta, ostetaan pöytämalliset sähköurut. Sähköpianotkin ovat täällä hyvin kalliita.

Kävin Santiagossa yhdessä hienossa kauppakeskuksessa ja siellä myytiin paria mallia uusia pianoja. Ne maksoivat yli 3000 euroa. Concepcionissa ei myydä missään pianoja. Ajattelin alkaa katsella käytettyjä. Katselin osto-myynti-palstoilta sanomalehdistä ja netistä. Melkein aina ne harvat käytetyt pianot olivat Santiagossa. Minun pitäisi matkustaa sinne asti katsomaan pianoa, enkä kuitenkaan ymmärtäisi, olisiko se hyvä. Lisäksi pitäisi maksaa kuljetus sieltä 600 kilometrin päästä. Mikä siis neuvoksi?
Peikkokukkulan lähellä on yliopiston musiikinopettajan lomamökki. Olemme tutustuneet opettajaan ja kerroinkin hänelle huoleni. Hän lupasi pitää silmät ja korvat auki, josko joku tahtoisi myydä pianon. Hän kertoi, että aina silloin tällöin koululle tullaan tarjoamaan käytettyä pianoa. Muutamaan kuukauteen ei mitään kuulunut. Sitten opettaja kurvasi Peikkokukkulalle ja antoi minulle puhelinnumeron, jonka konservatorion pianonsoiton opettaja oli hänelle antanut. Temucon kaupungissa oli pianojen restauroija ja virittäjä, joka toi vanhoja pianoja USA:sta ja myi niitä. Soitimme miehelle ja sovimme, että kävisimme hänen luonaan.
Kun sitten palasimme Argentiinanreissultamme, paluumatkalla poikkesimme Temucossa. Miehellä oli myynnissä noin 15 pianoa ja yksi flyygeli. Löysin heti sen, mistä tykkäsin. Hinta meni hieman yli budjettini, mutta vain sen varran, että raskin ylittää sen ajatellen, että pianoa kuitenkin katselen olohuoneessani ehkä loppuelämäni. Ei kannattaisi pihistellä siinä vaiheessa ja ostaa jokin edullisempi, jonka ulkonäöstä en sitten tykkäisikään.

Pianon merkki on Carol Otto. Restauroija ei osannut tarkkaan sanoa, miten vanha piano on. Hän sanoi sen olevan 1940-1960 -luvuilta.

Palasimme kotiin ja kävin parin päivän kuluttua maksamassa pianon ja kuljetuksen miehen pankkitilille. Viikon päästä siitä mies tuli avolava-autonsa kanssa tuon kolmen tunnin matkan ja toi Ottoni mun Peikkokukkulalle.

Nyt on pimputus raikunut kukkulalla jokaikinen päivä. Ensimmäiset päivät menivät lievän epätoivon merkeissä, sillä en muistanut yhtään mitään. Tuntui mahdottomalta katsoa nuotteja ja ajatella sitä, että osasin soittaa joitakin kappaleita jopa ulkomuistista. Nyt Myrskyluodon Maija puoleenväliin ja Liebesträume (se kahvimainosmusiikki) kokonaan sujuvat jo katsomatta nuotteja, samoin Balladi Adelinelle. Tonava kaunoista, Rosamundea, Beautiful Dreameriä ja muita soittelen hitaanlaisesti nuoteista. Seuraavat vuodet varmaan kuluvat samoja kappaleita jankaten. Edistystä tuskin paljon tapahtuu ilman pianotunteja. Tärkeintä kuitenkin on se, että itse nauttii (ja mieskin pyytää joka päivä soittamaan hänelle)!

Eniten nautin soittaa kappaleita, jotka kuulostavat kauniilta, mutta jotka eivät ole liian vaikeita. Silloin nauttii enemmän musiikista, kun ei tarvitse keskittyä niin hirveästi sormiin, virheisiin ja vaikeisiin paikkoihin. Osaatko suositella minulle nuottikirjaa, jossa on HELPOKSI SOVITETTUJA mutta KAUNIITA kappaleita? Saisi olla klassista musiikkia, elokuvamusiikkia ja muuta TUNNELMALLISTA.