...eli vaatimattomasti maanjäristyksiä, tsunameja ja tulivuorenpurkauksia minun rauhallisessa elämässäni.
Selitänpä nyt hieman tarkemmin edelliseen postaukseeni kirjoittamiani asioita. Miksi siis ajattelen, että maailmankaikkeus yrittää antaa jotain merkkejä meille? - Eikä mitään hienovaraisia vinkkejä, vaan kauheita katastrofeja! Täällä ei näemmä hienovaraisesti ohjata ihmistä oikeaan suuntaan, vaan potkitaan "potolle" oikein kunnolla. Lukekaa ja miettikää:---
1. Me olemme haaveilleet tontin ostosta Chillanin tulivuorelta jo kolmisen vuotta. Emme ole saaneet ostettua mitään, sillä omistajat muuttavat mielensä. OK, tuon voi tajuta, että IHMISET muuttavat mieltään...ja tokihan se on ymmärrettävää, että se tapahtuu meille viisi kertaa eri omistajan kanssa. Mutta kun tahdomme lähteä katsomaan tontteja sieltä lauantaiaamuna, perjantain ja lauantain välisenä yönä tulee 8,8 ricterin maanjäristys sekoittaen suunnitelmat ainakin kahdeksi kuukaudeksi.
--
Yrittääkö joku tuolta ylhäältä kertoa meille tällä "hienovaraisella vinkillä", että unohtakaa Chillan?
1. Me olemme haaveilleet tontin ostosta Chillanin tulivuorelta jo kolmisen vuotta. Emme ole saaneet ostettua mitään, sillä omistajat muuttavat mielensä. OK, tuon voi tajuta, että IHMISET muuttavat mieltään...ja tokihan se on ymmärrettävää, että se tapahtuu meille viisi kertaa eri omistajan kanssa. Mutta kun tahdomme lähteä katsomaan tontteja sieltä lauantaiaamuna, perjantain ja lauantain välisenä yönä tulee 8,8 ricterin maanjäristys sekoittaen suunnitelmat ainakin kahdeksi kuukaudeksi.
--
Yrittääkö joku tuolta ylhäältä kertoa meille tällä "hienovaraisella vinkillä", että unohtakaa Chillan?
2. Me meinasimme ostaa rantamökin Coliumosta meren rannalta viime marraskuussa. Helmikuussa tsunami pyyhkäisi Coliumon ylitse. Ihmiset ovat siellä ilman koteja. Meidän oli tarkoitus ostaa mökki kesäpaikaksi, joten olisimme olleet siellä tsunamin aikana, jos emme olisi muuttaneet mieltämme. Emme ole käyneet katsomassa, tapahtuiko sille mökille mitään, sillä se oli ylempänä rinteessä, mutta silti...
---
Yrittikö joku kertoa tällä "hienovaraisella" vinkillä, että unohtakaa rakastamanne merenranta?
3. Me olemme katselleet tontteja myös Puconin seudulta siltä varalta, ettemme löydä mitään Chillanin tulivuorelta. Meidän oli tarkoitus olla siellä tällä viikolla, mutta päätimme siirtää matkan jollekin seuraavalle viikolle muiden ilmeentyneiden kiireiden vuoksi. Eilen näytettiin uutisissa, että Villarrica- tulivuoresta nousee savua ja se on valmis purkautumaan milloin tahansa. Eli reissua ei tule, kunnes vuori rauhoittuu.
--
Yrittääkö joku kertoa tällä "hienovaraisella" vinkillä, että unohtakaa Puconkin?
---
Vai pitäisikö ajtella, että joku tuolla ylhäällä lyttää suunnitelmamme juuri siksi, että pelastuisimme? Ettemme olisi väärässä paikassa väärään aikaan?
---
Mutta silti minä kysyn:" Miksi kaikki paikat, joista minä tykkään, ovat tuhon kohteena?"
---
Tiedän jossain kaukana merien takana paikan, jossa maa ei tärise (paitsi niin, että mittarit voivat sen joskus lukea), vuoret eivät uhkaile, meren vesi ei käy päälle, ihmiset eivät muuta mieltään, talot ovat sisältä lämpimiä, aurinko ei ole liian kuuma, talvella ei tarvitse kärsiä liiasta valosta (tämä oli vitsi) ja ihmiset ovat ihanan euforisia toukokuussa. Yrittääkö maailmankaikkeus sanoa minulle:" Mitäs jätit sen, mikä sinulle oli annettu?"
---
Mutta sitten minä kysyn:" Miksi maailmankaikkeus ohjasi chileläisen miehen polulleni?"
---
Ja hei, nyt ette arvaa, mitä kerron teille seuraavaksi! Kyllä, me lähdemme huomenna aamulla aikaisin Chillanin tulivuorelle tontteja katselemaan...si Dios quiere...
1) Unohda Chillan.
VastaaPoista2) Älä rakenna merenrannalle, vaan likelle merta. Olen itse asunut likellä merta ja se oli ihan sopivaa/mukavaa.
3)Unohda Pucon.
Siis minä valitsisin merenrannan tai vielä mieluummin pitäisin ykkösasuntoni eli kodin Suomessa ja jonkun mökin missä ikinä haluan.
Mia, olet (uhka)rohkea. Näen ennenunia, jotka ovat toteutuneet. Toiset hyviä, toiset vähemmän mukavia. Saan etiäisiä sekä ihmisistä että paikoista. Sanotaan, että ei kahta kertaa ilman kolmatta. Kolmannella kerralla jo ainakin minä uskon, että nyt minulle joku viestii jotain.
Nyt voit nauraa raikkaasti. Valinta on sinun. Minä ehkä postaan joskus rajantakaiset kokemukseni, mutta en vielä, sillä tuntien ihmisluonteen, menetän sillä katu-uskottavuuteni. Ei ollut minun valintani saada tällainen 'kyky'. En yleensä julkituo tätä, paitsi jos on täytynyt varoittaa jotain ystävää.
PS. Lumimies sanoi myös, että merenrantaan, mutta niin, että 500 metriä rannasta poispäin -vähintäin tai 30 metriä ylöspäin merenpinnasta. Olen itse halunnut aina asua merenrannalla, nyt asun järven rannalla (minuutti rantaan), joten tämä saa nyt riittää.
VastaaPoistaToisaalta, olen minäkin tehnyt uhkarohkeita hyppyjä ja jos aina pelkää, ei koskaan saavuta mitään!
Minäkään en ihan merenrannassa asuisi,kyllä on turvallisempaa olla jonkun matkan päästä.Olen nähnyt Venezuelassa mitä aiheutti kaatosateiden aiheuttamat mutavyöryt rannnikkoalueella,jolloin rantaklubi,jossa kävimme,pyyhkiytyi melkein kokonaan pois ja pääsimme sen alta pois juuri ajoissa,tosin läpimärkänä auton lavalla,aivan kuin olisi seissyt monta tuntia suihkun alla.-
VastaaPoistaMiksi juuri tulivuoren alueelta?Etenkin jos ovat aktiivisia tulivuoria? Eteläisessä Amerikassa on aina niin paljon luonnonkatastrofeja,ja ihmisen välinpitämättömyyden vuoksi niitä näkyy olevan yhä enemmän per vuosi.Onhan se kurjaa,että teidän alueelle on niitä keskittynyt niin monta:-(
Täällä oli just paikallisessa lehdessä yleisenosastolla kirjoitus kuinka tää on se nirvana, ei mitään luonnunmullistuksia. Mutta ei kyllä löydy merenrantaakaa kuin vasta seuraavassa osavaltiossa. Siellä on monilla kesäasunnot ja laituripaikat.
VastaaPoistaAsutte vain sellaisessa paikassa että se on "aktiivinen" ja aina voi tapahtua jotain.
Ajattele mieluummin niin, että on teillä on ollut onnea, koska olette aina säästyneet noilta onnettomuuksilta. Olisihan se nyt aika epäreilua maailmankaikkeudelta aiheuttaa muille ihmisille niin paljon kärsimystä vain siksi, että se voisi näyttää juuri sinulle jotain.
VastaaPoistaOnnea mökin etsintään. Kannattaa varmasti paikkaa valitessa ottaa huomioon juuri noita mahdollisia luonnonkatastrofien mahdollisuuksia, eli että ei rakenna ihan rantaan ja jos on aktiivisen tulivuoran lähellä, että on kuitenkin sellaisella etäisyydellä, ettei ole ihan ensimmäisenä vaaravyöhykkeellä.
Itse uskon, että missä vain voi sattua pahoja asioita, myös siellä täältä kaukaa lintukodolta näyttävässä Suomessa. Vaikka aina pysyisi kotonaan neljän seinän sisässä, joku saattaa murtautua kotiin tai saattaa liukastua suihkussa ja lyödä päänsä. Pelon ei pidä antaa rajoittaa, vaikka järkevä kannattaa olla. Tähän tulokseen tulin sen jälkeen, kun minulla oli joskus pelottava ja ahdistava kokemus Suomessa.
Hei Mia,
VastaaPoistaOlen käynyt lukemassa sinun blogiasi ja se on minun "bookmarks" listalla.
On todella mielenkiintoista saada seurata sinun elämääsi. Olet siellä etelässä meiltäpäin katsottuna. Itse asun täällä kesk. Teksasissa. Minun mieheni on myös latino. Meillä oli juuri 23. vuosi hääpäivä viime viikolla.
Monet asiat joista olet kirjoittanut ovat jotenkin tutun tuntuisia. Aluksi kun muutin tänne mietin koko ajan "onko tämä minun paikkani." Kun muutimme tänne pienempään kaupunkiin, niin viihtyvyys % nousi huomattavasti. Tämä tuntuu kodilta tällä hetkellä, vaikka kaupunki onkin aika takapajula eikä nuo maisematkaan ole kovin hienoja.
Kuumuuteen en ole koskaan tottunut, mutta siedän sitä jo paremmin. Oikeastaan kylmyys tuntuu jo pahemmalta (iik, alkaa jo hilta-vuodet lähestyä).
Kulttuurieroihin kyllä tottuu jos oma elämä on kunnossa ja löytyy rauha, tietynlainen seesteisyys. Minulle ne tulivat lasteni ja uuden ammatin kautta ja nyt viimeksi katolisuudesta
En osaa antaa sinulle ohjeita. Olet kovin tarmokas ja aikaansaava nuori nainen. Kun katselen sinun blogiasi niin hohhoijaa, miten sinun miehesi kerkeää perässäsi.
Ajattelen juuri noin kuin sanoit, si Dios quiere; Dios mediante.
Mukavaa tontin etsintää!
Lissu
peeässä: kävin vilkkaamassa Chillan kuvia googlesta. Onpahan upeita maisemia.
Italiassa sanotaan, että tutti i mali non vengono a nuocere: kaikki harmit eivät aiheuta harmia, toisin sanoen joskus ensinäkemältä negatiivinen tapahtuma voi osoittautua vuosienkin saatossa positiiviseksi. 2-kymppisenä halusin kaiken ja juuri siltä istumalta. Nykyään olen oppinut odottamaan ja katsomaan, mitä Kohtalo haluaa minulle tarjota. Olen myös huomannut, että zeniläinen filosofia elämän ja olosuhteiden hyväksymisestä tuo enemmän seesteisyyttä elämään: en yritä aina väkisin muuttaa asioita tai "hankkia" jotain, joka vaikuttaa liian saavuttamattomalta, vaan yleensä hyväksyn ainakin sen toisen varoituksen merkkinä siitä, että nyt olen astelemassa harhapoluille.
VastaaPoistaEn tiedä olenko itse vain kohtalon lempilapsia vai onko kysymys omasta asenteestani, mutta kaikki elämässäni on aina asettunut kohdalleen ja olen huomannut, että vaikka ensimmäinen reaktio joihinkin tapahtumiin on ollut harmistus, raivo tai suru, olen pienen välimatkan päästä huomannut asioiden menneen juuri niin kuin pitikin. Koen olevani äärimmäisen onnekas.
Sinun sijassasi kuuntelisinkin Kohtaloa enkä yrittäisi taistella sitä vastaan. Kun yksi ikkuna sulkeutuu, avautuu toisaalla kokonainen paraatiovi.
P.S Blogiasi on hirmuisen kiinnostaa lukea. Joskus ajatuksesi ja kirjoituksesi vievät minut takaisin 90-luvulle, kun muutin Italiaan. Latinokulttuuriin tottuminen ei ole helppoa. Elämäni kuitenkin helpottui huomattavasti, kun opin hyväksymään italialaiset ja varsinkin lorvailevat ja tehottomat roomalaiset sellaisena kuin he ovat ja ennen kaikkea arvostamaan niitä roomalaisten hyviä puolia.
VastaaPoistaAlussa olin aivan hukassa, kun yritin pitää kiinni suomalaisessa kulttuurissa itsestään selvistä arvoista, ennen kuin ymmärsin, että jos haluan olla onnellinen uudessa kotimaassani, on minun muututtava. En tarkoita suomalaisetn sukujuurten unohtamista, päinvastoin. Mutta itseäni helpotti, kun ymmärsin, että jotkut asiat on vain hyväksyttävä (kuten ihan erilainen palvelukulttuuri), muuten kuluttaisin ihan liikaa energiaa sadatteluun ja suuttumukseen, kun voisin kanavoida sen positiivisempiinkin hankkeisiin, joita Sinun elämässäsi muuten riittää vaikka viidelle roomalaiselle :D
Luin pitkän matkaa pitkästä aikaa blogiasi.
VastaaPoistaRohkea veto lähteä kauas tutuista ympyröistä, mutta rohkea rokat syö. Jos ei uskalla, ei saavuta mitään.
Luulen kyllä, että ylempi voima siellä sinua ohjailee. Teet ratkaisut intuition mukaan.
Mielenkiintoisia kommentteja olet saanut. Itsekin näen enneunia ja etiäisetkin ovat tuttu asia.
VastaaPoistaKatselen ja kuuntelen "merkkejä", joskus niitä en huomaa heti, vaan vasta kun asiat ovat tapahtuneet, mutta se vain vahvistaa minua uskomaan itseeni ja tuntemukseeni enemmän - erehdyksestä oppii - ei ole turha sanonta.
Ehkäpä maailmankaikkeus halusi näyttää jotakin muuta chileläiselle puolisollesi - polun toiseen paikkaan?! Kaikella on tarkoituksensa.
Terveisiä helteiden keskeltä.
Olette juuri rakentaneet upean talon ja olette käyttäneet siihen paljon aikaa ja rahaa! Nyt haluatte kuitenkin ostaa jo uuden tontin ja aloittaa rakentamisen alusta... miksi? Miksi edes rakensitte uutta taloa, jos ette siinä halua asua?
VastaaPoistaUhkarohkeaa on mielestäni myös muuttaa tuollaisessa maassa meren rannalle tai juuri tuonne tulivuoren lähelle. Omat valintanne kuitenkin teette ja niiden kanssa elätte. Upea blogi ja ihania töitä!! Tsemppiä tontin metsästykseen! :)
Siis ettekö te vasta rakentaneet uuden talon?
VastaaPoistaLeena Lumi: 1. En taida voida unohtaa Chillania. 2. Merenrannalle emme koskaan ole hinkuneet tsunamien takia, mutta löysimme vahingossa kivanhintaisen mökin rinteestä ja meinasimme ostaa sen, mutta muutimme kuitenkin mielemme. 3. Miehenikin tahtoo minun unohtavan Puconin...
VastaaPoistaOlisi mielenkiintoista kuulla rajantakaisista kokemuksistasi! Suomessa kyllä uskottavuus kärsii kovasti. Täällä Chilessä voisit kertoa kaiken ja kaikki uskoisivat!
En koe olevani uhkarohkea, sillä asuuhan Chilessä 14 miljoonaa ihmistä, eivätkä he ole koko ajan kuolemanvarassa. Chileläisten mielestä Suomi on pelottava paikka, sillä siellä on myrkyllisiä käärmeitä ja pakkasta -40 astetta:)
Yaelian: Tämä on turvallinen tulivuori:) Pölläyttelee vaan välillä vähän savua maanrakosista.
ColibriDreams: Olen samaa mieltä. En suostu pelkäämään. Minä pelkään elämässä ihan erilaisia asioita kuin luonnonkatastrofeja. Kohtalo voi tuoda eteen pahoja juttuja ihan missä maassa tahansa.
Lissu: Kiitos ihanasta kommentistasi! Minäkin kärsin kuumuudesta ja etsimmekin tonttia, jossa on isoja puita varjoa tuomassa. Uskon tosiaan, että seesteisyys tulee elämään vuosien kuluessa. Minä vielä odottelen niitä päiviä...
VastaaPoistaVera A: Kiitos kommentistasi! Minä kyllä täällä taistelen vieläkin tuulimyllyjä vastaan. Viisi vuotta ei ole vielä opettanut minua alistumaan paikalliseen elämänmenoon. Suuri syy on se, että teen töitä kotona, joten en ole jokapäiväisessä kontaktissa muiden chileläisten kuin mieheni kanssa. On niin vaikea hyväksyä, että ihmiset toimivat omasta mielestä niin järjettömästi;)
Minä taas uskon, että asioiden saavuttamisen eteen täytyy tehdä työtä, eli että ei saa luovuttaa, vaikkei heti onnistuisikaan. Paolo Coelho sanoo, ettei unelman saavuttamiseen johtava tie ole välttämättä helppo, mutta maailmankaikkeus auttaa ihmistä saavuttamaan unelmansa, vaikkei ihminen sitä sillä hetkellä tajuaisikaan. Ja minä en sitä tosiaankaan tajua tällä hetkellä!
Aimarii: Hauska, kun tulit pitkästä aikaa! Kyllä minä vielä joskus niitä joulukuvia saan lähetettyä:)
Lennu: Tylsää, kun enneunista ihmiset uskaltavat puhua niin vähän.Minä näen valtavasti unia ja niistä olisi hauska keskustella jonkun kanssa, mutta eivät ketkään ole kiinnostuneita toisen unista....tais siis sellainen kokemus minulla on.
Anonyymi ja Helena: Uusimmassa postauksessani on vastaukset mieltänne askarruttaviin kysymyksiin.