Pajapeikko höyrähti...

...eli tekstiä siitä, miten höyrähdin tilkkuihin (toistaiseksi) sekä chihuahuoihin (ainaisesti).
---
Peikkokukkulan pajapeikko höyrähti nyt tilkkuihin. On mukava saada jämäpaloja hyödynnettyä johonkin niinkin tärkeään kuin chihuahuoiden takanedustyynyihin:)
---
Kuvissa olevaa fleecetilkkutyötä aloin tehdä eilen illalla, kuten eilisestä postauksesta voitte todeta.

Kukallisen olen tehnyt joitakin kuukausia sitten, mutten ole vielä tehnyt sen sisään tyynyä. Nyt leikkasin jämäpaloista fleecetilkkuja ja teen toisen tyynynpäällisen samoista väreistä. Kun kukkatyyny likaantuu, heitän sen pyykkin ja voin vaihtaa samansävyisen fleecepäällisen tilalle. Seuraavaksi alan värkätä sitä tyynyä!

Te siellä Suomessa tietenkin suositte keväisiä vaaleita raikkaita värejä, mutta mehän olemme täällä täydessä syksyssä, jolloin ruskea ja beige tuovat lämpöä kotiin. Ja ne värit sopivat myös hyvin chihuille. (Eivät karvat eikä likakaan näy niin nopsaan.)

---

Olen päätänyt, että Peikkokukkulan chihulauman värit ovat vaaleanpunainen, beige ja ruskea. Niiden huoneeseen tuli jotakuinkin beiget seinät. Väri on vähän outo, joten en osaa kuivailla sitä. Niillä on vaaleanpunainen prinsessasänky sekä juoma-automaatti. Verhoissa tulee olemaan ruskeaa, beigeä, mustaa ja valkoista (koirankuvia). Muut tekstiilit ovat kaikki vaaleanpunaisia, ruskeita ja beigejä. Katto, ikkunanpuitteet ja lasiruutuovi sekä kaappi sekä mahdolliset muut vähät huonekalut tulevat olemaan valkoisia, kuten kaakelilattiakin. Meidän chihuilla tulee siis olemaan tyylikästä ;)

---

Älkääkä irvailko siellä, että minulle chihuni ovat vauvankorvikkeita...kun eivät nimittäin ole. Peikkokukkulan chihulauma viettää OIKEAA koiranelämää. Ne juoksevat vapaina, syövät kaninkakkapipanoita ja juovat lätäköistä. Hienoja pantoja ja vaatteita meillä käytetään vain erikoistilaisuuksissa tai kun on oikein kylmä. Meillä ei inhimillistetä (liikaa) koiria, vaan ne saavat olla oikeita koiria. Vauvaa en ole vielä koskaan tahtonut, hauvat riittävät mainiosti (ainakin vielä). "Never say never".
---

Meidän chihuille tulee oma huone käytännöllisyyssyistä. Ne saavat oman pienen kissanluukun, josta ne pääsevät ulkotarhaan. Niiden huone on aivan olohuoneen vieressä niin, että vaikka ne olisivatkin huoneessaan, ne näkevät koko ajan, mitä me teemme. Ovea ei pidetä kiinni, vaan siihen laitamme "kalterit", jotta lämpö pääsee niiden huoneeseen ja ne näkevät, kuulevat ja haistavat meidät koko ajan;)

---

Elämä on paljon helpompaa isohkon koiralauman kanssa, kun käytännönelämä on hanskassa. Sotkut on helppo pyyhkiä jne. Miksi sitten mietin värejä ja sisustusta KOIRILLE...hmpf...voisiko turhempaa olla, joku ajattelee...Minusta on ihanaa näperrellä ja sisustella, joten on luonnollista, että koirillenikin teen kaikkea nättiä. Olisi se kurjaa, jos tuossa olohuoneen vieressä olisi ruma ja haiseva huone;)

---
Luen muuten juuri nyt Pertti Vilanderin "Koirankorjauskirjaa". Se on todella mukavasti ja viihdyttävästi kirjoitettu koirakirja, suosittelen. Ohjeet ovat järkeenkäypiä, eivätkä lässynlässynpehmeitä, kuten nykyään tuntuu olevan muodissa. Meillähän ei ole ongelmakoiria, joten luen kirjaa huvikseni ja just in case.
---
Ai miksikö meillä ei ole ongelmakoiria? No siksi, ettei meillä ole ongelmanaapureita, jotka väittäisivät koirimme ulvovan seinän takana tms;) Meidän koiramme saavat olla vapaana, joten niiden ei tarvitse osata kulkea hienosti remmissä. Me asumme maalla, joten koirilla on huvituksia ja aktivointia riittävästi. Jos taas muuttaisimme tämän lauman kanssa kerrostaloon ---kääks---meillä olisi varmaan pelkästään ongelmakoiria!

---

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja varsinkin omalleni ja mummolle kanssa:)

---

P.S. Postasin tämän pariin kertaan, sillä bloggerissa on jotain ongelmia. Ensin teksti tuli näkyviin vääränä päivänä ja sen jälkeen se ei ole suostunut päivittymään lainkaan muihin blogeihin. Samoin on tainnut käydä aiemmalle postaukselleni.