Äitini ja anoppini eivät koskaan tavanneet. Tässä kuvassa kuitenkin on mukana molemmilta jotakin.
Minä en koskaan suoraan puhunut anopilleni. En ehtinyt oppia espanjaa riittävästi ennen hänen kuolemaansa. Hän jätti minulle kuitenkin perinnöksi rakkaan, maailman parhaan ompelukoneeni, joka näkyy edellisessä postauksessa. Siihen vain asennutimme moottorin, eikä yksikään uudemmista koneistani ole sen veroinen! Sain myös anopin wanhat sakset.
---
Hieno liina alla on isänäitini matkaltaan tuoma.
Vaikka ette ehtineetkään kunnolla kommunikoida jätti anoppisi sinulle oikein aarteen:-)
VastaaPoistaHei Mia <3
VastaaPoistaNiin - nuo saamamme esineet ovat yleensä niitä rakkaimpia ja kiva, että ompelukone jatkaa elämäänsää sinun taitavissa käsissäsi.
Kiitos vierailusta blogissani.
Harmi jos blogini "tökkii".
Aika jännä - itselläni myös jotkut ulkolaiset eivät tahdo aueta sitten millään.
Mutta Chilen blogi toimii ;)
Kuule - voin sitten lähettää sinulle sen lehden jos tahdot.
Mielelläni sen tekisin.
Meillä on nyt mittarissa 27.3 astetta lämmintä. Uskomatonta!
terkuin Ainosofia
ps. toivottavasti jossakin vaiheessa saat miehesi taivuteltua sen taulun poistoon jos et pidä siitä. Käytä naisellisia keinoja apuna... pikkuhiljaa ;)
Kompromisseja - niitä pitää välillä tehdä meilläkin.
Upeita vanhoja aarteita!
VastaaPoista