Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

torstai 24. kesäkuuta 2010

Seita - Sheita Shiitake

Tarinaa "katurakista"
---
Seitan löysimme Concepcionista kadulta. Se oli silloin noin parikuukautinen pullamahainen pikkupentu. Sen turkki kiilsi ja se oli pullukka. Se oli elänyt elämänsä ekat viikot Vega Monumentalin markkinapaikalla syöden kalanraatoja ja muita jätteitä. Seitalle riitti oikein tuhdit matokuurit ja ulkoloiskuurit sekä rokotukset. Sillä ei ollut mitään tauteja. Veimme sen eläinlääkärin tarkastukseen. Seitan otimme meille, sillä olimme menettäneet puoli vuotta aiemmin mustan sekarotuisen Pikimme. Katukoira oli raadellut sen kurkun auki. Siitä asti mieheni tahtoi löytää toisen mustan koiran. Vaikka olimme löytäneet kaksi viikkoa aiemmin Taikan kadulta, Seitakin lähti mukaamme campolle, olihan siellä tilaa. Seita on nyt hieman alle kolmevuotias.


Miten kovin pieni, aivan tavallinen koira. Ei rotukoira, eikä juuri minkään näköinen. Mutta täynnä elämää ja rakkautta.

(Pamela Dugdale)

---
Paitsi että meidän Seita on kyllä melkoisen kaunis!

---
Seitan paras ystävä on Luna. Yhdessä ne katoavat metsästysretkilleen...ellemme rajoita karkureissuja kytkemällä toinen niistä kiinni juoksulankaan. Seita painaa noin 6 kiloa. Se on pieni ja hento ja palelee helposti. Seita pitääkin ottaa talvella sateisilla kylmillä ilmoilla sisälle lämmittelemään, jos se on kastellut turkkinsa läpimäräksi Lunan perässä juostessaan.
---

Anna koiranpennulle koti ja vähän rakkautta, ja hänen sydämensä on ikuisesti sinun.


(Pam Brown)

2 kommenttia:

  1. Eksyin blogiisi, ja tulen varmasti uudelleen, täällä oli kivaa :)
    Seita on tosi ihana koira, ja mielenkiinnolla seuraan, minkälaista elämä ja kodin etsiminen on siellä kaukana.
    Mukavaa keskikesää (tai mikä aika vuodesta siellä sitten onkin!) teille sinne.

    VastaaPoista
  2. Seitan (ja samoin Piki-ressun) tarina on koskettavaa luettavaa. Mieheni sisko löysi itselleen aikoinaan katukoiran Espanjasta ja toi sen Suomeen. On ihanaa ja tärkeää, kun voi antaa kodin koiralle ja samalla saada perheeseensä uuden jäsenen, hyvän ystävän.

    Suomi hiljenee pian keskikesän viettoon, joten sinne talven(?) keskelle toivotan hyvää juhannusta!

    VastaaPoista