Mitä haukkui hallikoira, luppakorva luikutteli?

Minä rakastan Kalevalaa! Olen tykännyt siitä teini-ikäisestä asti, enkä ole koskaan tajunnut, mitä muut ruikuttavat sen vaikeaselkoisuudesta. Jos vain vähän viitsii keskittyä ja aloittaa lukemisen, runomuoto ja vanhentuneet sanat kyllä unohtuvat nopeasti ja itse tarinasta pääsee pian jyvälle. Jestas sentään, suomeahan se on, eikä mitään vierasta kieltä! Tässä postauksessa esittelen teille saksanpaimenkoiramme LUNA LUNDE LATEN ja laitan katkelmia yhdestä mielikohdastani Kalevalassa - kertoohan se hallikoirasta! Nauttikaa sanoista ja maiskutelkaa niitä kielellänne!

Jos joku teistä kiinnostuu tästä koirajutusta enemmänkin, niin se löytyy kohdasta, jossa Väinämöinen purjehtii veneellään Pohjan neitiä kosimaan. Pohjan neitohan on tässä vaiheessa jo lupautunut Ilmariselle (Sammon takojalle). Kun Pohjolan koira näkee Väinämöisen veneen lähestyvän Pohjolaa, se alkaa haukkua. Koiran käyttäytyminen on kuvattu niin tarkkasilmäisesti, että oikein huvittaa:D

Jopa haukkui hallikoira, linnan lukki luskutteli
pimeässä Pohjolassa, sangassa Sariolassa; hiisti ensin hiljemmältä, harviammalta murahti
perän lyöen pientarehen, hännän maahan torkutellen.
-
Sanoi Pohjolan isäntä: "Käyös, tyttö, katsomahan, mitä haukkui hallikoira, luppakorva luikutteli!"

---

Hiljan haukkui linnan hiisi, harvoin harmio mureksi. Sanoi Pohjolan isäntä:" Käyös, akka, katsomahan, mitä haukkuvi halikka, linnan luppa luikuttavi!"

---

Aina haukkui linnan hakki
linnan lukki luksutteli, peni julma juhmutteli, saaren valio valitti
perän peltohon sysäten, hännän kääten käppyrähän.
-
Sanoi Pohjolan isäntä:" Ei halli valetta hauku, ikipuol´ ei ilman virka, ei se honkihin horise."
-
Kävi itse katsomahan. Astuvi pihan poikki
pellolle perimmäiselle, ta'immalle tanhualle.
-
Katsoi koiran suuta myöten, nenänvartta valvatteli
tuulikunnahan kukutse,
leppäharjun hartioitse.
Jo näki toen totisen, mitä haukkui hallikoira, maan valio vaikutteli, villahäntä vieretteli:
purjehti veno punainen
selänpuolta Lammenlahta
kirjokorja kiitelevi
maanpuolen Simasaloa.

Eikö ole ihana katkelma? Itseäni naurattaa ja itkettää yhtäaikaa rakas rakas suomen kieleni, joka on niin makeaa, mukavaa, lutuista ja rikasta!

---

Tässä lyhyessä katkelmassa koirasta käytetään näitä sanoja:

-hallikoira

-linnan lukki

-luppakorva

-linnan hiisi

-harmio

-halikka

-linnan luppa

-linnan hakki

-peni julma

-saaren valio

-halli

-maan valio

-villahäntä

(omat lempparini lihavoitu)

Haukkumisesta ja murinasta käytetään näitä sanoja:

- luskutteli

-hiisti

-murahti

-luikutteli

-mureksi

-luksutteli

-juhmutteli

-valitti

-horise

-vaikutteli

-vieretteli

(omat lempparini lihavoitu)

Ja vielä loppuun mielisanontojani tuosta katkelmasta:

-perän lyöen pientarehen, hännän maahan torkutellen. Oikein silmissäni näen, miten koira istahtaa maahan kuono merelle kohti katsoen lähestyvää venhoa.
---
-linnan lukki luksutteli, peni julma juhmutteli, saaren valio valitti
perän peltohon sysäten, hännän kääten käppyrähän. Tässä koira on jo ihan turhautunut siitä, ettei kukaan tule katsomaan, mitä se yrittää kertoa perheelle tai kylän väelle. Se oikein sysäsi takapuolensa maahan ja ehkä haukkui varoitushaukkua, joka loppui melkein ulvontaan...
---
-Ei halli valetta hauku, ikipuol´ ei ilman virka, ei se honkihin horise." Isäntä fiksuna miehenä tietää, etteivät koirat turhia horise:D (Isäntä ei selvästikään ollut tutustunut chihuahuoihin...;)
---
-Katsoi koiran suuta myöten, nenänvartta valvatteli. Näen silmissäni partaisen rasvatukkaisen isännän, joka laittaa päänsä koiran kirppuisen pään viereen ja siristelee silmiään merelle päin koiran kuonon suuntaan ja lopulta näkee, miksi luppakorva luikuttelee.

---

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän Lunasta.