Tässä meidän Taika-parkamme, jonka löysimme helmikuussa 2008 Concepcionista Ecuadorin-puistosta. Taika oli luurangonlaiha, täynnä loisia ja sen turkin ja ihon hoito vaati viiden kuukauden lääkkeet ja pesut. Taika oli pelokas ja rauhallinen parinkilonpainoinen pikkupiski. Minuun ja mieheeni se oppi kuitenkin luottamaan saman tien! Se joutui olemaan ainakin pari kuukautta ulkotarhassa eristyksissä muista koiristamme, jottei se tartuttaisi mitään tautia koiriimme. Löytäessämme Taikan se oli ehkä parinkuukaudenikäinen tärisevä ja alleenpissivä hauvavauva. Mietimme, tuleeko siitä koskaan ihan normaali koira.
Nyt Taika on noin kaksi ja puoli vuotta vanha ja rankasta alusta huolimatta melko täyspäinen hauveli. Pelokas se vieläkin on, kun sen pitäisi Lunan ja Seitan kanssa puolustaa campoamme, kun joku vieras tulee tänne, se juoksee vessan kuistin alle piiloon. Jos taas mieheni yrittää puhua jonkun "tunkeilijan" kanssa, Taika pysyy noin kymmenen metrin päässä ja haukkuu taukoamatta. Sen harrastus on myös minun kasvieni tuhoaminen ja juoksentelu kaikissa paikoissa, joissa sen ei pitäisi juosta. Onneksi nyt viimeisen vuoden aikana se on huomattavasti rauhoittunut ja rohkaistunut.
Kun Seita ja Luna lähtevät omille karkureissuilleen, Taika jää aina vahtimaan taloa. Sen reviiri on lähes yhtä pieni kuin chihuahuoiden. Taika painaa noin 12 kiloa. Jotain outoa Taikassa on, jonka chihuahuatkin aistivat. Ne nimittäin kiusaavat Taikaa. Puoliksi kiusaaminen on leikkiä ja puoliksi se menee vähän yli niin, että joudumme kieltämään. Varsinkin Leya ja Zara juoksevat Taikan perässä ja näykkivät sen kintereitä. Jotenkin Taika kuitenkin tykkää siitä, sillä se haastaa chihuja leikkiin ja juoksee häntä heiluen karkuun niitä.
Tavallisella koiralla on vain yksi pyyntö koko ihmiskunnalle: Rakasta minua. 
Jokainen koira ansaitsee hymyn, ihailevan sanan, vähän kannustusta - varsinkin jos se on kovin ruma tai hyvin surullinen.Taika rakastaa juosta kovaa, se on kuin traktori, joka jyrää kaiken alleen. Pikkukoirat ovat jo oppineet väistämään sitä, kun se lähestyy niitä kova vauhti päällä. Taikalla ei aina jarrutkaan toimi. Joskus se juoksee päin puuta tai jotain oksaa ja on loukannutkin itsensä ikävästi. "Urheiluvammojakin" on joskus nilkkaan ilmennyt ja joudumme sitomaan sen ketjuun kiinni ja antamaan särkylääkettä. Jos emme sido sitä kiinni, se alkaa taas juosta särkylääkkeen vaikutettua.
Suloinen Taika,ja hänellä oli todella onnea,että löysitte toisenne,ja hän sai kodin luonanne! Aika hassua tuo että pikku chihut kiusaavat taikaa;-)
VastaaPoistaSymppiksen oloinen tämä koira.
VastaaPoistaOnpas suloinen koiruus! Ja kuinka ihanaa, etta otitte sen luoksenne sielta puistosta vaeltamasta.
VastaaPoistaKatselen aina valilla elainsuojeluyhdistyksen sivuja uudelleensijoitettavista koirista. Taallakin on hirvittavan paljon elaimia, joita ihmiset eivat voi pitaa yhdesta jos toisesta syysta. Ja joistakinhan ei vaan ole elaintenpitajiksi. Kissoja on myos siella sun taalla.
Vaan ei kai pitaisi katsoa niita sivuja, kun nytkin meilla on kesasijoituksessa yksi vieras koira, joka tosin palaa kotiinsa kesan lopulla. Ja Ebba on jo paisunut ja pentuja on sitten tulossa heinakuun puolivalissa. Joten eikohan tassa saa koirahellyytta jakamaan kesan mittaan ihan tarpeeksi asti ;).
Ihana :) meidan kadulta löytynyt reppanamme on samanlainen arkajalka, ei ole vielakaan rohkaistunut paljoakaan vaikka on jo 3-vuotias, mutta onhan hanella viela aikaa :)
VastaaPoistaAivan ihana koira! Liikutuin kun luin tekstisi. Ihanaa, että on ihmisiä, jotka välittää ja rakastaa ja antavat kodin sellaiselle, joka sitä kipeästi tarvitsee.
VastaaPoistaT: Sanna
Mia, Karoliina ja muut: Koira on oikeasti aikuinen vasta kolemvuotiaana ja jos lähtö on ollut kova, pitää uden perheen olla koirakuiskaajia eikä ikinä pettää koiran luottamusta, vaan rakastaa se ehjäksi.
VastaaPoistaKun kuulen noita katukoiratarinoita, toivon, että koiria hunosti kohdelleet saavat syödä oman soppansa eli heille tehdään ja heille tapahtuu aivan sama kuin heidän kiusaamilleen koirille.
Koira on niin älykäs olento, vähän viironakin, että ansaitsee itsensä vertaisen kumppanin, jonkun joka rakastaa häntä.
Vaatii todella kärsivällisyyttä rakstaa koira ehjäksi ja itsetunnoltaan vahvaksi, mutta hyvin usein se onnistuu. Mieheni on liikemies, mutta luontojaan koirakuiskaaja, mikä on ihanaa.
Mia, kaikille sun koirille paljon rakkautta, rapsutusta ja välittämistä eikä namipalatkaan ole kuin hyvä juttu vain. Käyn nyt aina siellä liikkeessä, jossa myyntipöydän kunkkuna se pieni Chiu-Chiu....en osaa kirjoittaa sitä;-)
Ihanaa juhannusta sinulle, Mia ja koko teidän poppoolle!
Seita on suloinen, mutta kyllä mun sydämeni veisi Taika. Ihana luppakorva :), ja onneksi sai teiltä kodin. Taikasta tulee mieleen entinen kissamme Sulo. Sulo syntyi pentueen viimeisenä pentuna ja oli hiukan omituinen. Jos kissasta voisi sanoa kehitysvammainen, niin Sulo oli sitä. Mutta silti vaan oli maailman paras kissa. Sulo katosi vuosi sitten ja vieläkin ikävöimme sitä.
VastaaPoistaMiten ihanat loytokoirat. Muhun vetosi kovasti toi Pam Brownin viimeinen sitaatti. Meilla on taalla naa kaksi isompaa hurttaa ja sitten Maijan Tigre-pentu, joka palautui meille silla uusi omistaja ei koskaan maksanut sita eika myoskaan pitanyt siita huolta.
VastaaPoistaSe oli ihan luuta ja nahkaa ja niin mielin kielin kaikille kun se tuli meille takaisin. Iholla haavoja, rupia ja paiseita ja mielessa ties mita jalkia. Kylla tuli paha mieli sen takia mutta olen tosi iloinen, etta miehenkin mielesta otetaan se takaisin meille ja hoidetaan kuntoon. Taalla silta ei ruokaa eika rakkautta puutu. Muutosta parempaan on jo nakyvissa ja uskon, etta siitakin tulee viela ihan hyva tapaus :)
Hei,löysin blogisi juuri nyt...ihanan erilaista.Asun itse Afrikassa ja tuo talokommentointisi tuntuu "todemmalta" kuvineen kuin kaikkien lehtien valkoistakin valkoisemmat talot (toistensa kopiotkin aika usein) ja siistit viimeisenpäälle puunatut keittiöt:) Mutta näinkin voi todella elää,ihan totta.Puuhaa riittää ja mielikuvituksen käytöllä ei ole rajaa,ei ole esteitä maalata taloa vaikka kaikilla maailman väreillä jos niin sattuisi haluamaan.Meillä vuotaa vessat vuodesta toiseen,sähköt paukkuu ja polttaa paikkoja, pöly tuulee ikkunoista sisään mutta täällä vain viihdytää ja yirtetään pitää paikkoja asuttavana.Ihanaa talvikautta sinulle!
VastaaPoistaSuomen tiedotusvälineet sensuroivat Sanoma-konsernin poliittista vaikutusvaltaa, ulkomaisia sijoituksia ja erityisesti suhteita Venäjään ja Ruotsiin. Sekä näiden maiden vaikutusvaltaa Helsingin Sanomiin ym. Sanoman roskalehtiin ynnä tv-kanava Neloseen.
VastaaPoistaSanoma-konserni (HS, IS, aikakauslehdet ym) sensuroi lukuisia asioita Suomen kansalta sekä levittää mm. poliitikkojen, Ruotsin ja Venäjän propagandaa Suomeen.
Seuraava vaade on varmasti tullut suoraan Moskovasta: Ilta-Sanomat 29.7.2008 pääkirjoituksessaan vaati ettei pitäisi rajoittaa venäläisten oikeutta ostaa Suomesta kiinteistöjä. Ja nämähän ostavat tontteja strategisista paikoista, mm. varuskuntien vierestä jonne rakentavat järeästi vartioituja varastoja, ihan puolustusvoimien linkkitornin viereen (MTV3n 45-minuuttia paljasti).
Vuonna 2009 nettilehti Uusi Suomi poisti kolumnin, jossa mainittiin ohimennen Sanoma-konsernilla olevan paljon Venäjän-bisneksiä. Muuten US:n kolumnistit saaneet höpöttää lähes mitä tahansa, tässä tuli sananvapauden raja ja sensuuri iski, varmaankin korkean tason käskystä.
Vuonna 1980 Erkon käskystä Ilta-Sanomat alkoi mainostaa presidentinvaaleissa Ahti Karjalaista, joka oli Neuvostoliiton suosikki ja alkoholisoitunut, paljasti Ilta-Sanomien silloinen päätoimittaja vuonna 2004, päästyään irti Sanoma-konsernista.
Samaan aikaan marraskuussa 2004 TV-kanava Nelosen ohjelmasarjassa "Pakkoruotsia Ruotsalaisessa Teatterissa" Erkon mielestä Vanhanen on "kalvinisti", "Kalvinisti ajaa kaiken hyvän alas ja vahvistaa kaikkea huonoa".
Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:n yksi tehtävä oli yleisen mielipiteen muokkaus, joka on myös Sanoma-konsernin tehtävä.
Tuli ihan itku nenään. Kiitos kun otitte Taikan perheeseenne!
VastaaPoista