Onko sinulla ollut jokin himoharrastus, josta olet joutunut täysin luopumaan pakottavien syiden takia? Onko olemassa jotakin ruokaa, jota olet rakastanut yli kaiken, mutta olet joutunut luopumaan siitäkin pakottavien syiden takia?
---
Minulle on käynyt näin monen monta kertaa! Täällä ei ole pyöräily- eikä rullaluistelumaastoja. Täällä ei ole silliä eikä silakoita. Täällä ei ole mustikkametsiä eikä sienimetsiä....ja nyt päästäänkin itse aiheeseen!
---
Minä olen menettänyt himoharrastukseni joka kaiken lisäksi liittyi ruokaan, joten menetin molemmat kertaheitolla, kun muutin Chileen. Suomessa olen ollut lapsesta asti himosienestäjä! Minä olen aina rakastanut kuljeskella metsissä ja poimia sieniä. Minulla oli useita sienikirjoja. Pakastin ja kuivatin tatteja, suppiksia, kantarelleja, haperoita, rouskuja, limanuljaskoita jne. Tein piirakoita ja kastikkeita.
---
Minulle on käynyt näin monen monta kertaa! Täällä ei ole pyöräily- eikä rullaluistelumaastoja. Täällä ei ole silliä eikä silakoita. Täällä ei ole mustikkametsiä eikä sienimetsiä....ja nyt päästäänkin itse aiheeseen!
---
Minä olen menettänyt himoharrastukseni joka kaiken lisäksi liittyi ruokaan, joten menetin molemmat kertaheitolla, kun muutin Chileen. Suomessa olen ollut lapsesta asti himosienestäjä! Minä olen aina rakastanut kuljeskella metsissä ja poimia sieniä. Minulla oli useita sienikirjoja. Pakastin ja kuivatin tatteja, suppiksia, kantarelleja, haperoita, rouskuja, limanuljaskoita jne. Tein piirakoita ja kastikkeita.
Peikkokukkulalla on myös sieniä. Heti ekana vuonna bongasin tatit, jotka näyttävät ihan syötäviltä suomalaisilta keltaisilta tateilta. Vähän kuin voi- ja kangastatin risteytykseltä. Ne kasvavat aina mäntyjen alla. Kysyimme paikallisilta ihmisiltä, voiko niitä syödä. Ihmiset sanoivat, ettei tosiaan voi, niitä voi antaa vain sioille! Minä en uskonut, mutta en todellakaan ryhtynyt kokeilemaan, varsinkaan, kun mieheni ja hänen siskonsa ovat aivan hysteerisiä sienien suhteen.
---
Ostin tieteellisen sienikirjan. Täällä ei ole sellaisia keräämiseen tarkoitettuja sienikirjoja kuin Suomessa. Minun kirjassani esitellään kymmeniä myrkyllisiä sieniä ja muutama syötävä. Ei puhettakaan mistään ruokaohjeista tms. Tämähän on tieteellinen julkaisu biologeille. Kirjasta kuitenkin varmistuin siitä, että ne tatit ovat kuin ovatkin syötäviä. Silti en uskaltanut kokeilla. Olinhan sairastanut vatsaani jo ihan riittävästi muutenkin.
---
Löysin kaupasta kuivattuja tatteja siivutettuina ja pussitettuna. Pussin päällä luki "villit herkkusienet" tai "luonnonvaraiset herkkusienet". Minua huvitti, sillä eivät tatit ole nähneetkään herkkusieniä, jotka ovat ihan erilaisia sieniä! Tajusin ne kuivatut tatit samoiksi kuin campollame on. Siltikään en uskaltanut kokeilla. Kälyni keroi kauhutarinoita kokonaisista perheistä, jotka olivat kuolleet sairaalaan, vaikka olivat syöneet ihan samoja sieniä kuin ennenkin! Mieheni taas epälee, että sienet voivat yhtäkkiä muuttua myrkyllisiksi, vaikka eivät ennen ole olleet! :o
---
Sitten kuulin yhden naapurinrouvan keräävän niitä samaisia tatteja, kuivattavan niitä ja myyvän ne jonnekin! Hah! Mieheni ja kälyni jatkoivat kauhutarinoitaan, enkä minä uskaltanut kokeilla vieläkään.
---
Viime syksynä aputyttöni kertoi minulle kävellessään bussipysäkille keräävänsä kaikki "hongot" ja kotona hän paistaa ne!
---
Tänä syksynä aputyttöni kertoi taas keräävänsä "hongot" ja he paistavat ne perheen kanssa illalla. Katsoin tyttöä ja totesin, että hän on erittäin elossa monien hongopaistostenkin jälkeen...nyt olisi minun uskallettava kokeilla!
---
Otimme vadit ja veitset ja lähdimme keräämään ihan vain tästä talon läheltä. Hän kertoi, että vain kovat hongot kannatti kerätä. Niitä ei saisi ottaa, joista pystyi puristamaan vettä. Keräsimme kaksi vadillista noin vartissa ja tulimme sisään siivoamaan sienet. Hän tahtoi kuoria lakkien kalvot, jota Suomessa ei tarvitse tehdä. Päätin tehdä ihan juuri kuin hän neuvoo minimoidakseni kaikki riskit.
---
Laitoimme tatit pannulle muhimaan. Kun liika kosteus oli poissa, lisäsimme voita, sipulia ja valkosipulia. Melkein itku pääsi, kun viiden vuoden jälkeen tuli tuttu tuoksu nenään! Kypsensimme vielä tavallista kauemmin tatteja, jotta varmaan ne olivat kaikki oikein kypsiä minimoidaksemme taas minun vatsavaivani. Aputyttöni kertoi, että hän kypsensi vartin ajan vähemmän.
---
Mieheni tuli katsomaan ja letkautti tällaisia kivoja juttuja, kuten "tuoksuu ihan myrkylle" ja "onpa myrkyllisennäköistä paistosta".
---
Aputyttöni nosti haarukalla palan suuhunsa ja todisti, että kyllä sitä voi syödä. Mieheni sanoi, ettei hän aio koskeakaan sieniin. Sinänsä harmi, sillä mieheni rakasti sieniä Suomessa ja oli minun kanssani tunteja sienimetsässä!
---
Toimme sienipannun pöytään ja voi sitä iloa, kun sain maistella tatteja! Ne maistuivat ihan kuin Suomessa, taivaallisilta!
---
Sitten oireita odottelemaan. Ei mitään! Nyt on kulunut yli vuorokausi sieniateriasta ja olen aivan kunnossa. Ei pienintäkän vatsanväännettä!
---
Siitä riemastuneena otin kaikki koirat tänään mukaani ja lähdimme veitsen ja vadin kanssa Peikkokukkulan rinteitä käyskentelemään. Löysin sieltä tattien lisäksi myös punaisia haperoita, jonkinlaisia maamunia sekä haaparouskun näköisiä sieniä. Jätin ne kuitenkin luonnollisesti sinne koskematta, sillä muistanhan minä hyvin tämä viisaan ohjeen: " Opettele tuntemaan kaikki myrkkysienet. Kerää vain sienet, jotka tunnet!" ;D
---
Chilen elämäni ensimmäisen oikean sienireissuni tuloksena on täysi vati kiinteitä tatteja, mustaksi värjääntyneet sormet ja iloinen, uudestisyntynyt mieli!
---
Sain harrastukseni takaisin! Sain sieniruuat takaisin!
---
Eikä haittaa, jos miehelle ei kelpaa, saanhan minä sitten enemmän;)
---
Sitten täytyy hankkia SIENIKORI! Sieniveitsenhän toin toiveikkaana Suomesta - enkä turhaan:D
Miten ihanaa kuulla, etta rakas harrastus paasi jatkumaan! Musta tuntuu valilla, etten tee enaa mitaan niista asioista, joita ennen tanne tuloa tein... Toisaalta moni harrastus loppui siina vaiheessa kun lahdin ekan kerran ulkomaille ja viimeistaan siina vaiheessa kun lapset syntyivat.
VastaaPoistaJos nyt jotain listaisin niin sanoisin pianonsoiton ja ratsastuksen. Taalla ei ole tavallisia pianoja mailla halmeilla vaan ainoastaan kosketinsoittimia. Pianonvirittaja kuulemma loytyy parin tunnin matkan paasta mutta ensin pitaisi saada se piano hankittua enka uskalla edes ajatella mita se maksaisi... Kavin musiikkiliikkeesta kysymassa ja ystavallinen myyja sanoi voivansa tutkia hintoja netista. Kysyi viela kuinka monella koskettimella haluaisin pianon... Niin, haluaisin siis tavallisen pianon ja niissa on mun tietaakseni aina saman verran koskettimia...
Hevosiakin taalla on vaikka muille jakaa mutta viela ei ole tullut vastaan muuta kuin lankkarisatuloita ja mielikuvituksellisia kuolainviritelmia. Ei siis puhettakaan esteratsastuksesta, kouluratsastuksesta aidatulla hiekkakentalla tai hevosesta, joka olisi koulutettu niin, etta se ymmartaisi minun antamiani avuja ja meilla synkkaisi... Toisaalta rauhallinen lenkki upean vihreassa maastossa hevosella on ollut myos ihanaa eli puolensa siinakin.
En ole koskaan tullut ajatelleeksi, ettei kaikkialta löydy sieniä... Itse kerään lähinnä vain kanttarelleja, ne kun tunnistan varmasti... Ja rakastan niitä! Niitä löytyy melko vähän, tai sitten en vain osaa etsiä oikeista paikoista... Mutta niistä saa aivan mahtavaa kastiketta ja hyviä ovat ihan paistettuinakin!
VastaaPoistaItse jouduin kahdeksan vuotta sitten pakon edessä luopumaan monesta rakkaasta ruuasta, kun minulla todettiin keliakia. Saan siis syödä suomalaisista viljoista vain kauraa ( vehnää on melkein kaikissa ruuissa ). Eniten kaipaan ruisleipää ja tuoretta lakritsia! Onneksi paljon pystyy tekemään ruokia lähes samanlaisiksi kuin alkuperäiset, vaatii vain kokeilua ja ainesten valintaa oikein. Tällä tavalla tulee syötyä terveellisempää ruokaa, kun ei voi juurikaan käyttää eineksiä. Joskus olisi tietysti kiva vain lämmittää jotain nopeaa, mutta olemme ihan tyytyväisiä näinkin. Ja siitä hyvä sairaus, ettei tarvitse syödä lääkkeitä vaan ruokavalio on hoitona.
Hyviä sieniretkiä sinne! =)
Kylla, elama muuttuu monella tapaa muuttaessa pois Suomesta. Vaikka asun vaan taalla Norjassa, jossa monet asiat ovat samanlaisia kuin Suomessa, niin on monet asiat erilaisiakin.
VastaaPoistaMinakin entisena innokkaana sienestajana koin ison alamäen taalla... Onhan niita taalla metsissa, mutta meillapain ehtivat useimmiten lampaat ja lehmat ne sielta napsimaan ennen minua. Lisaksi kaikki sienet eivat nayta aivan samanlaisilta minusta kuin Suomessa. Eraana syksyna kerasin kasan sienia ja laitoin ne muhennokseksi. Seurauksena oli valtavat vatsakivut ja mahatauti... Olen sen jalkeen ollut kovin arka tuossa kerailyhommassa...
Ihanaa, kun lopulta uskaltauduit maistelemaan sieniä! Minäkin kerään sieniä ja tykkään niistä todella paljon. :)
VastaaPoistaMä jouduin raskauden ja selkäkipujen takia olemaan pelaamatta lentopalloa yli vuoden. Mä rakastan lentopallon peluuta ja jos sitä ei voi tehdä, tuntuu kuin jotain oikein tärkeää puuttuu elämästä. Samaan aikaan en voinut marjastaa, sienestää ja tehdä puutarhatöitä, jotka on mulle myös rakkaita harrastuksia.
Ymmärrän tunteesi, valtavan ilon kun saat harrastuksesi takaisin! Nautinnollisia hetkiä sienien parissa!
Itse asun Hollannissa ja useimpina kesinä olemme käyneet Suomessa autolla koirien takia, niin olen sitten samalla pystynyt raahaamaan kaikkea suomalaista tänne. Minulla on jopa useampi räsymatto :) Marjoja tuon aina niin paljon kun pystyn ja niinpä meillä onkin nykyisin 2 pakastinta, että saan marjoja mahdollisimman paljon pakkaseen. Tänä vuonna ei varmaan puolukat ehdi mukaan, mutta toivottavasti mustikoita saan taas...
VastaaPoistaItse tykkäisin käydä uimassa, mutta Hollannissa on aika usein tosi ruuhkaista uimahallissa ja vapaat uintiajat monesti keskellä päivää eli silloin kun ollaan töissä (eli ilmeisesti kotiäidit pääsevät sitten uimaan kun lapset ovat koulussa). Näin on ollut molemmissa kaupungeissa, missä olen asunut Hollannissa, en tiedä miten muualla maassa.
intootje
mamae: Minullakin jäi pianonsoitto! Täälläkin on vaikeaa löytää pianoja ja ne maksavat paljon. Pääkaupungista pitää tilata. Olenkin miettinyt sähköpianon hankkimista, joka olisi edullisempi, mutta inhoan ajatusta, että minulla olisi sellainen nurkissa. Aion odottaa vielä joitakin vuosia, josko joskus olisi enemmän rahaa ja raskisi sen pianon hankkia.
VastaaPoistaSama juttu hevosten kanssa! Hevosia on kaikilla naapureilla ja kaverini kasvattavat arabialaisia, mutta ei täällä kenelläkään näe kunnollisia satuloita saati kypärää. Minä tosin en tarvitse niitä, sillä pelkään hevosia, enkä tahdo siksi ratsastaa:(
Heidi: Minun lempisieneni Suomessakin olivat tatit, joten olen tosi iloinen siitä, että täällä on juuri tatteja! Toki kantarellit ja suppikset ovat tosi herkkua nekin!
Minä en ole allerginen millekään ruoka-aineelle, mutta uskon, että tuollainen allergia on tosi rajoittavaa! Chilessä olisi ihan kamalaa, sillä täällä tehdään kaikki vehnästä ja kaikki erikoistuotteet maksavat moninkertaisesti enemmän.
Tuula: Kypsensitkö ne sienet tosi hyvin? Olivatko ne jo vähän vanhoja? Minulle tuli Suomessa aina vanhoista voitateista melkoinen pyrstöyskä...
Sanna: Minäkin kaipaan täällä joitakin liikuntaharrastuksia, kuten pyöräilyä ja rullaluistelua. Täällä ei ole teitä eikä maastoja sellaiseen. Supermarketin parkkipaikalla tietty voisi luistella, mutta sellainen ympyrän luistelu ei ole koskaan kiinnostanut. Maisemien pitää vaihtua! Lisäksi ison marketin pihalle on tunnin automatka! Joskus jos asumme toisenlaisessa paikassa, meinaan hankkia polkupyörän.
Kaipaan myös ohjattua liikuntaa, kuten aikuisbalettia. Isoon kaupunkiin, jossa jotain voisi ollakin, on tunnin automatka, enkä ole valmis tekemään sitä tunnin harrastuksen takia.
Täytyy siis vain tyytyä kävelemään kukkulanrinnettä ylös alas ;)
Ihanaa! Onnittelut!
VastaaPoista"kaksi vadillista vartissa" - ihan hyvä tahti teillä! :)