Von Trollheimin perhe on asettumassa väliaikaiseen taloonsa. Tavarat alkavat löytää oikeille paikoilleen ja suurin osa tavaroista päätyy varastoon ahtauden vuoksi.
Isoisän ja tyttärentyttären hellä hetki.
---
Nuket ja vaatteet ovat minun tekemiäni. Kaavat vaatteisiin olen ottanut Sue Atkinsonin Making & Dressing Dolls´House Dolls in 1/12 scale -kirjasta.
Olohuoneessa on jo joitakin huonekaluja. Sohvalla istuu naapurintyttö.---
Kristallikruunuun saa oikeasti valon, muta tätä väliaikaista nukkekotia en meinaa sähköistää. Kaakeliuuni on Suomesta ostamani tuikkulyhty. Nuket ovat itse tekemiäni, paitsi naapurintyttö, joka on Chilestä ostettu posliininukke.
Äidin veli koiransa kanssa. Veljellä on vähän allergiaa kädessä... ---
Veljen olen tehnyt Das-massasta nelisen vuotta sitten. Alunperin tästä piti tulla aviomies, mutta siitä ei tullut aviomiehen näköistä, joten siis hänestä tuli veli. Aviomiestä en ole vieläkään saanut aikaiseksi, joten aviomies on aina työmatkalla;) Koira on vanha. Sillä on puinen vartalo, joka on päällystetty ilmeisesti oikealla karvalla. Onko kenelläkään enemmän tietoa tästä ihanuudesta? Katsokaa, miten aito sen vartalo on! Olen ostanut sen Suomesta kirpparilta vuosia sitten.
---
---
Veljeltä on mystisesti kadonnut toinen käsi sekä molemmat jalat! Taitaa olla paha spitaali miehellä...Tai sitten hiiri on käynyt nakertelemassa varastossa. Veli kun oli täällä Peikkokukkulan varastossa! Onneksi kuitenkaan muita nukkeja ei ole nakerreltu, eikä kenekään naamaa. Jalat ja käsi on suhteellisen helppo korjata.
Perheen uusi makuuhuone vinokaton alla. Pylvässänky ei mahtunut tähän taloon ja äiti onkin siitä surullinen. Onnellinen hymy kuitenkin on hänen huulillaan, sillä hän sai juuri kaukopuhelun mieheltään...
---
Messinkisängyn mieheni löysi Floridasta Flea Marketista. Laatikko oli sängyn lisäksi täynnä nukkekodin keittiön säilykepurkkeja yms. Valkoinen pieni salamanteri on lahja ystävältäni. Hän on ostanut sen Wienistä. Sain samalla mustan salamanterin sekä muita pieniä aarteita (kuten pöydällä olevan kuluneen herätyskellon), joita hän oli säilyttänyt tulevaan nukkekotiinsa. Ilmeisesti hän luopui suunnitelmastaan, koska nukkekotia hänellä ei vieläkään ole. Hän tahtoisi tehdä majakan, jossa olisi majakanvartija. Toivon, että se toteutuu joskus! Pöydällä olevan piianpeilin sain joskus yli 10 vuotta sitten yhdeltä kaveriltani, joka on nykyään poliisi. Matto on mummoni virkkaama.
---
Tässä harrastuksessa on ihanaa silloin, kun ystävät ja perhe lähtevät siihen mukaan. On hauska saada pieniä yllätyksiä silloin tällöin ja niin sitä muistaa aina sen henkilön vuosienkin päästä nukkekotia katsellessaan, vaikka muuten yhteys kaveriin olisikin katkennut, kuten tässä piianpeili-tapauksessa. Salamanterikaveriin olen yhä tiiviissä yhteydessä:)
Isoäiti nukuttaa vauvaa.
---
Isoäidin tein Das-massasta, hiukset lampaanvillaa. Vauva on äidin vanha "Sinikka" 50-60 luvun vaihteesta. Äiti kertoi, että kaikilla piti silloin olla tuollainen pieni vauva. Sinikka on suuri aarteeni ja se on aina hyvin käärittynä, jos minun täytyy pakata se laatikkoon. Itse asiassa löysin kirpputorilta Turusta monta vuotta sitten toisenkin "Sinikan". Nyt minulla on niitä kaksi.
Isoisä ihmettelee, mihin tämä seinäkynttelikkö pitäisi laittaa...ja kahvihammastakin kolottaa!---
Tämäkin ukkeli on tehty Das-massasta. Taustalla näkyvä lipasto on yksi kauneimpia huonekalujani. Se on hyvää ja siroa työtä. Sivuissa pienet koristeelliset kahvat.
Myyjä yrittää järjestellä katutason liikehuonetta. On hankalaa, kun tiski hajosi maanjäristyksessä ja nyt pitää pärjätä vanhalla senkillä. Pieniä tavaroita ei saa nyt kätevästi lasin alle turvaan ja hyvin näkyville. Uusi myyntitiski on tilattu, mutta miten kauan siihen menee, että se saapuu?
Ja nämä virkatut verhotkin pitäisi jossain välissä laittaa keittiöön, kun rouva pyysi.
---
Myyjän olen tehnyt seitsemisen vuotta sitten Das-massasta. Hiukset ovat lampaanvillaa. Kuvassa saksien alla näkyvät verhot ovat mummoni virkkaamat koepalat. Kaakeliuuni on Suomesta ostamani tuikkulyhty. Hyllynkulmassa roikkuvan baretin olen virkannut joskus 14-vuotiaana keijunukelleni.
Kokki on yhä epätoivoinen keittiön järjestelyn suhteen. Osa tavaroista kuuluisi olohuoneeseen! Mitkä astioista rouva tahtoo olohuoneen kaappiin ja mitkä jäävät keittiöön? Hellakin on tahrainen, se pitäisi ehtiä siivota.---
Kokin olen tehnyt Das-massasta nelisen vuotta sitten, kun asuimme Yumbelissa. Hiukset ovat lampaanvillaa. Mekko on kaksinkertainen niin, että kokki seisoo omilla jaloillaan hameen tukemana. Paitsi että tässä kuvassa hän istuu järkyttyneenä ja väsyneenä työn määrästä. Puuhella on ihana saksalaisen Bodo Hennigin metallinen hella, jonka sisään voi oikeasti laittaa kynttilän, mikä ei tietysti nukkekodissa sisällä onnistu. Minulla on myös Bodo Hennigin kamiina. Ne taitavatkin olla kalleimmat hankinnat nukkekotiini Suomessa käsintehdyn sivustavedettävän lisäksi.
Kaksosten poika ylettää jo pesemään kädet itse, kun kiipeää pallille.---
Tämäkin nukke minun käsialaani.
Lastenhoitaja "Nana" kylvettää vauvaa.
Lastenhoitaja "Nana" kylvettää vauvaa. ---
Nanan olen tehnyt Das-massasta. Hänenkin hiuksensa ovat lampaanvillasta. Vauva on vanha nukke.
---
Minusta nukkekodin nukkeja on hauska tehdä, mutta se on todella hidasta työtä! Minä tahdon, että nukeillani on luonne, eivätkä ne näytä kauniilta mitäänsanomattoman persoonattomilta posliininukeilta. Puhuttelevatko nukkeni sinua, vai suositko kauniita valmisnukkeja?
---
Nukkekoteilu on siitä ihana harrastus, että paljon voi tehdä itse, eikä tavaroiden tilaaminen pienissä erissä tule kalliiksi. Chilestä kun ei saa yhtään mitään, mutta tätä harrastusta ei tarvitse lopettaa:) Olenkin jo tilannut Suomesta Minimaailmasta koemielessä pienen paketin ja jatkossa varmaan tilaan huonekaluja, lamppuja yms. Siellä oli todella hyvää palvelua!
---
Kello on nyt melkein neljä aamulla! En koskaan valvo näin kauan, vaan menen aina ennen klo 23 nukkumaan. Nyt kuitenkin tuo nukkekodin laittaminen ja kuvaaminen sekä siitä teille kirjoittaminen veivät ajantajuni kokonaan ja tässä sitä ollaan! Olen samalla nauttinut syyssateesta, joka on ropissut ikkunoihin. Meillähän eivät ole sateet vieläkään alkaneet, vaikka olisi pitänyt alkaa sataa oikein kunnolla jo toukokuussa.
Hymyssa suin lueskelin tata postausta. Esittelit nukkekodin asukkaat meille niin mukavan persoonallisesti. ja kylla, heilla on kaikilla oma persoonansa.
VastaaPoistaNukkekoti harrastuksen kanssa aika todellakin hurahtaa kuin siivillä.
VastaaPoistaWau noita nukkeja upeasti toteutettuja ja vaatetettuja! Ihanan persoonallisia!!
Minulla on kahdenlaisia nukkeja nukkekodeissani, itse tehtyjä ja nukketaiteilijoilta ostettuja... jokainen hurjan tärkeitä ja persoonallisia. Nuken vaatettaminen on mielestäni aina se vaikein osuus... oma aikansa kun menee, että keksii miten vaatteilla voisi sitä persoonallisuutta ilmentää.
Oma tekemistä "nukeista" lempparini on room boksissa asusteleva Eipäs Possu, kun itsekin osaisi niin myrtsinä sohvassa makoilla :D
Olet kyllä taitava!
VastaaPoistaVoi miten ihana tarina. Ja minä niin pidän nukeistasi, onhan minulla täällä keijukin...
VastaaPoistaMinkä kokoisia nuo nukkesi ovat?
Von Trollheimit ovat ihanan persoonallisen näköisiä;olet onnistunut antamaan heille hyviä ilmeitä. Muutenkin talo näyttää aika hyvältä ja kauniita tavaroita on Trollheimeilla:-)
VastaaPoistaMukavan näköinen koti mukavan näköisillä nukeilla :)
VastaaPoistaMulla ei ole ollut nukkekotia sen jälkeen, kun vähän haikeana myin lapsuuden nukkekotini huonekaluineen ja kaikkineen joskus 16-vuotiaana. Välillä Porvoossa käydessäni olen käynyt hipeltämässä pieniä huonekaluja ja tykötarpeita eräässä pikkuliikkeessä.
Olisipa minulla sinun energiasi :) Nukkekotisi on tosi hieno! Tässä muuten yksi blogi joka voi kiinnostaa http://mini.brayforum.com/ jollet ole jo tuttu blogin kanssa. Stellolla on monta blogia.
VastaaPoistaNukkesi ovat ihania! En ole missään muussa nukkekodissa nähnytkään noin persoonallista väkeä. Rakastuin tyyppeihin heti!
VastaaPoistaOnpas kiva blogi, tulen toistekin.
VastaaPoistaHienon varakodin olet väsännyt Von Trollheimin perheelle. Olet taitava käsistäsi ja hyvä tarinankertoja.
On kiva lukea suomalaisten blogeja muualta maailmasta.
Kesäterveisin,Hanne:)
Ai että, mitä ihanuuksia nukkekoti täynnä. Todella upeita nukkeja olet tehnyt. Ja hauska idea tuo väliaikais nukkekoti... Voisin itsekin hyödyntää ideaasi. :)
VastaaPoistaKelpo väliaikaiskoti on Von Trollheimin perheellä. Ja noilla nukeilla on tosissaan luonne. Aivan valloittavia persoonia ovat kaikki!
VastaaPoistaIhanat nuket! Heitä katsoessaan tulin todella hyvälle tuulelle. Nukkekotiharrastus on todella mukavaa, kun antaa sille pikkusormen, se vie koko käden :)
VastaaPoistaVoi, kun kaunista! Niin kauniita ja huolellisesti tehty nuo nuket! Sinulta kyllä tosiaan löytyy taitoa! Saa nähdä, tuleeko itse alettua näpertelemään, sitten kun Tyttönen kasvaa isommaksi... =)
VastaaPoistaTuula: Kiva, että Von Trollheimin perhe sai hymyn huulillesi:)
VastaaPoistaPiipa: Täytyykin tulla katselemaan nukkekotejasi ja nukkejasi!
Rauhantuomari: Kiitos:)
Keijukainen: Nukkekodin nuket ovat 1/12 skaalan mukaisia, eli miehet ovat noin 15-16 cm ja naiset n. 13-14cm riippuen sitä, tahdonko, että nukke näyttää pitkältä vai lyhyeltä. Ja sorry, mutta keijut eivät ole nyt edistyneet, sillä tahdoin nuo ihanaiset naiset valmiiksi, sillä olin jo ommellut niiden kasvotikit. Keijuilta vielä ne puuttuvat.
MEP: Minulla ei ole yhtään sen enempää energiaa kuin kenelläkään muullakaan:( Itse asiassa väsyn helposti ja pitää mennä aikaisin nukkumaan. Minulla vaan on hieman enemmän aikaa kuin usealla muulla, sillä en käy kodin ulkopuolella töissä eikä minulla ole lapsia. Siksi saan enemmän aikaan kaikkea hömppää:) Kiitos linkistä, menen katsomaan.
Susanna: Kiitos:)
Hanne: Kiva kun kävit ja tervetuloa uudestaan!
Nina: Siitä vain hyödyntämään ideaa, helpottaa pahimpaan kuumeeseen;)
Pikkusisko: Kiitos!
Lissu: Minulta se on vienyt koko käden jo opiskeluaikoina, nyt vaan on ollut pitkä tauko tilanpuutteen takia.
Heidi: Kiitos!
Tykkään tuosta äidin veljestä ja isoäidistä :)
VastaaPoista