Tasan viisi vuotta sitten...

...menimme kihloihin mieheni kodin lähellä Sandspointin puistossa New Yorkissa. Olinhan minä siitä tietoinen, että minua sillä lomalla tultaisiin kosimaan, mutta päivä ja paikka tulivat täydellisenä yllätyksenä.

Siksi tämä kuva on lavastettu. Menimme kihloihin kahdestaan ihan vain shortseissa. Tahdoin kuitenkin muistoksi juhlallisempia kuvia, joten toisena päivän laitoimme nätimmät vaatteet ja pyysimme kaverimme ottamaan muutaman kuvan.

---

Tuo kolttu, joka minun päälläni on, on nyt jälkeenpäin katsottuna karmea! Näytän ihan paksulta keskivartalosta ja hei huomio...painoin silloinkin vain 48 kiloa.

Suhteessamme ei ole tainnut mennä mikään "niin kuin kuuluisi". Hääpukujakin pitäisi morsiamen mennä katsomaan kaasonsa kanssa, mutta minun "kaasonani" toimi tuleva sulhanen. Minulla ei ollut New Yorkissa yhtään omaa kaveria, joten siitä ei paljon kaasoja revitty. Molemmat tulevat kaasoni olivat Suomessa. Päätimme sitten niin, ettei morsian saa nähdä sulhasen pukua. Sulhanen osti pukunsa Chilestä lomallaan, jossa minä en ollut mukana. Näin tosiaan mieheni koko puvun vasta kirkossa:)

Morsiuspukuja lähdimme ensin etsimään putiikeista, joissa hinnat alkoivat noin 3000 dollarista. 12 000 dollaria oli ihan tavallinen hinta. Jouduin sormellani laskemaan nollien määrää, kun en oikein voinut tajuta kaikkien pukujen hintoja. Nollia oli ihan selvästi liikaa hinnan perässä :o Lisäksi nämä puvut olivat kuin telttoja päälläni. Amerikkalaiset naiset kun painivat hieman eri sarjoissa kuin minä, noin yleisesti ottaen.
---
Sitten löysimme hääpukutavaratalot! Oih, sitä pukujen paljoutta, valikoiman monipuolisuutta sekä hintojen edullisuutta. Ei silti sytyttänyt.
---
Mieheni keksi, että lähtisimme etsimään kiinalaisesta korttelista. Jo heti ekassa puodissa oli sellaisia tylliunelmia kuin olin aina tiennyt haluavani. Tahdoin yksinkertaisen yläosan, mutta runsaan tyllialaosan ilman pitsejä, puffeja ja rusetteja.
---
Kun alaosan materiaali oli niin tarkkaan selvillä, puvun etsiminen helpottui huomattavasti. Balleriina-menneisyyteni takia tyllimekko oli minulle "ainoa oikea valinta". Kaupoissa ei ollut tyllimekkoja kuin muutama, joten valikoima kaventui muutamaan kolttuun. Olin valmis ostamaan ensimmäisen puodin ensimmäisen tyllimekon, jota sovitin! Päätimme kuitenkin varmuudeksi mennä katsomaan toiseenkin liikkeeseen. Siellä sovitin yhtä mekkoa ja ostin sen! Puku jäi liikkeeseen hieman pienennettävksi ja jo muutaman päivän päästä saimme sen mukaamme.
---
Vinkki pienikokoisille naisille: Jos sinulla on mahdollisuus ostaa hääpukusi New Yorkista, mene kiinalaisiin kortteleihin. Siellä on pieniä kokoja ja hinnat ovat paljon edullisempia kuin muualla ja varsinkin Suomessa!
---
Suomesta ostin alushameen, kengät, mohairvillaisen valkoisen hartiahuivin sekä käsilaukun.


Tässä minä väsään kutsukortteja New Yorkissa.

Neulahuovutin kasvot ja kirjoitin kutsun kortin sisälle itse keksimäni runon muotoon. Häät olivat jo kahden kuukauden päästä Suomessa. Kaasojen kanssa kävimme sähköpostineuvotteluja;)

Kun auringon alla puhkeaa onni,
kun lehmänsä löytää muhkea sonni,
kun kaislikon hauesta hauki saa parin
ja kukkoa kosii se kanoista arin

Niin mikseivät sitten sika ja sika
saparon verran ja kärsänsä mitan
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

Niin kuu etsii maata, niin suu etsii suuta
niin kyyhkyset yhteistä nukkumapuuta,
kun peittojen alla on pehmoista kaksin
ja kahdelle yö ryhtyy suojelijaksi

Niin mikseivät sitten sika ja sika
saparon verran ja kärsänsä mitan
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

-Ilpo Tiihonen-