Menin tänään klinikalle kuuntelemaan luentoa puudutuksista. Lääkäri ei kuitenkaan päässyt paikalle, joten kätilö piti keskustelun aiheesta "vastasyntyneen tarpeet". Ennen luennon alkua meillä pallomahoilla oli kuitenkin aikaa jutella keskenämme. Vieressäni istui nainen, jolla oli paljon pienempi maha kuin minulla. Kaikilla meillä muilla oli isommat mahat kuin hänellä. Puhuimme tietenkin raskausvaivoista, siitä, miten hankalaa on löytää nukkuma-asentoa, miten vaikeaa on kävellä ja kenellä on mitäkin kipuja.
Vieressäni istuva nainen otti vilkkaasti osaa keskusteluun. Hän kertoi, ettei hänellä ollut mitään vaivoja. Hän pystyi kävelemään paljon ja reippaasti (tätä kuuntelin kateellisena) ja hän nukkui erinomaisen hyvin (melkein itkin, kun ajattelin viime yötäni!) Painokin oli noussut vain kuusi kiloa (minulla 16 kiloa ja seitsemän viikkoa vielä edessä!) Siihen kaikki naiset tietäväisenä nyökyttelivät päitään: "Niin, kyllä se paino vielä ehtii nousta ja vaivojakin tulla...Millä viikolla olet nyt?" Nainen vastasi, että viikolla 39 ja hänen synnytyksensä käynnistetään tänä perjantaina!
Kukaan ei ollut uskoa silmiä ja korviaan! Me kaikki isomahat olimme viikon-kymmenen viikkoa hänen perässään! Kyllä on epäreilua, että joillekin voi raskaus olla niin helppoa. No, tiedän muitakin tällaisia tapauksia, ihan kaveripiiristäni.
Miksei minua siunattu helpolla raskaudella? Vaikka minä miten päätin, että minusta tulee onnellinen ja terve odottaja, joka voi elää normaalia elämää loppuun saakka, niin ei käynyt. Asenne siis oli kunnossa! Gynekologini sanoi, että jos nainen haluaa vaikean raskauden ja on negatiivinen, niin silloin sellaisen myös saa. Minusta se tuntui syytökseltä. En minä tahtonut näitä vaivoja, jotka tekevät elämäni hankalaksi! Päinvastoin päätin ottaa hyvän asenteen, oppia uutta ja löytää itsestäni uusia puolia. Sain selkävaivat noin kahdeksannesta viikosta lähtien, rakkovaivat jo neljännestä kuusta lähtien (ei onneksi pidätysvaivoja, vaan voimakas paineentunne kävellessä), kipukohtauksia (mahan sivuilla) ja närästystä (onneksi vain öisin). Ja tämäkö kaikki on kiinni siitä, että TAHDOIN vaikean raskauden? Ja näistäkö pitäisi nauttia?
Gynekologi sanoi minulle viime kontrollissa, että ei minulla ole särkyjä, on vain vaivoja. Minun täytyy nauttia raskaudestani. Olisipa hän ollut meillä viime yönä, kun sain hirveän kipukohtauksen. Jos hän olisi sanonut, ettei se ollut särkyä vaan vain "molestiaa", olisin ehkä motannut häntä kuonoon oikein kunnolla hiilihangolla ja sanonut, ettei sekään ollut särkyä vaan vain "molestiaa".
Äitiyscoachingia antava nainen antoi minulle sellaisen neuvon, että kivun tullessa minun pitää tehdä "vaihtokauppa". Minun pitää sanoa itselleni, että otan vastaan tämän kivun, mutta vaihdan se rakkauteen lastani kohtaan. Viime yönä kokeilin tätä ensimmäistä kertaa ja kai se auttoi, sillä nukahdin!
No, kaikista "pikkuvaivoistani" huolimatta raskaus on edennyt hyvin ja pääasiahan on se, että vauvalla on kaikki hyvin. Onneksi olen saanut olla kotona, eikä ole tarvinnut kävellä, kuten jos kävisin töissä. Olen myös saanut kuulla, että minua melkein parikymmentä vuotta nuoremmat odottajat kärsivät samoista vaivoista ja saavat sairauslomaa kolme kuukautta ennen synnytystä selkävaivojen takia. Jotenkin se vaan lohduttaa, kun tietää, että muillakin on vaivoja, enkä ole ainoa "luuseri".
Jotta loppuun tulisi jotain positiivista, niin kerron, mikä tässä raskaudessa on mennyt tähän asti hyvin:
-on ollut hyvä mieli!
-ei ole tarvinnut oksentaa
-mahaan ei ole tullut raskausarpia
-mieli on ollut tasainen (alun sokin jälkeen)
-VAUVALLA ON KAIKKI HYVIN
Loppuun vielä pari kuvaa herkuista. Onko Suomessa Dunkin Donutsia? Olemme käyneet raskauteni aikana KAKSI kertaa ostamassa kanelipullia sieltä, joten 16 lisäkiloani eivät ole Dunkin Donutsin syytä ;) USA:ssa kävimme usein aamupalalla Dunkin Donutsissa. Ostimme aina kaakaon ja sellaisen donitsin muotoisen sämpylän, jonka sisällä oli salmon cream cheese. Nam! En muista enää, miksi niitä leipiä sanottiin. Harmi, ettei Chilen Dunkin Donutsiin ole tuotu niitä "lohidonitseja".
Ensimmäinen selkeä ruokahimokin yllätti viime viikolla. Tähän asti olen saanut olla ilman ruokahimoja. Minulla on kauhea himo itsepuristettuun appelsiinimehuun. Kahden päivän aikana kului kolme kiloa appelsiineja ja kilo pomeloita. Parasta on sellainen mehu, johon puristan kaksi appelsiinia ja puolikkaan pomelon, lisään lasillisen vettä, ei sokeria.
Appelsiinihimon lisäksi tuli, kylläkin lievempänä, porkkanahimo. Olen rouskutellut raakoja porkkanoita sekä syönyt keitettyjä porkkanoita. Äiti totesikin, että toivottavasti vauva ei synny oranssina :D
Tänään olen syönyt ja juonut vasta neljä appelsiinia. Lisääkin tekisi mieli, mutten kehtaa syödä kälyn kaikkia appelsiineja :D
Raskausajan vaivoilla on se lohdullinen taipumus, että ne jäävät lähes poikkeuksetta synnytysaliin!
VastaaPoistaSelkä saattaa vielä jonkun aikaa muistuttaa olemassaolostaan, kun kehon painopiste vaihtelee vatsankärjestä vatsanpohjaan, mutta issias, närästys, rakko-ja suolivaivat, krampit, lihaskivut, mitä nyt kullekin on ilmaantunut, ovat taakse jäänyttä elämää, kun tulet ulos synnytyssalista.
Raskausajan painonlisäyksestä monet ottavat turhia paineita ja ihastelevat niitä äitejä, jotka kehuvat raskauskilojen jääneen synnytyssairaalaan. Todellisuudessa on kyse ihan luonnon omasta tarkoituksesta: äiti tarvitsee "vararavintoa", kun alkaa hoitaa vastasyntynyttä. Joskus, vaikkei uskoisikaan, voi olla tilanteita, että äiti tinkii omasta syömisajastaan vauvan tarpeiden tullessa etusijalle.
Imetysaikana nyt on hevosennälkä ihan luontaisesti.
Antoipa hyvän neuvon ohjaajanne kivun kanssa selviämiseen. Itse kivun kanssahan selviää aika hyvin, mutta miten hallitsee tunteitaan kipukokemuksen aikana, onkin sitten ihan ajatustyötä ja se voi olla uudessa tilanteessa vaikeaa.
(Kertokaa, helsinkiläiset, jos täältä jostakin saa noita Dunkineita. Arnold´s Donuts on varmaankin ihan yhtä "paha" paikka = ei voi koskaan kävellä ohitse pysähtymättä)
Porkkanoiden syömisestä ei onneksi tule oransseja lapsia. Minä söin ainakin yhden kilon päivässä porkkainoita puoli raskautta. Kesälasta kun odotin niin sain itse kauniin rusketuksen porkkanoiden ansioista :)
VastaaPoistaTSemppiä odotukseen "vaivat" loppuvat aikanaan...
Arnoldsin Spinny kanelikierteet vaniljakuorrutuksella, lämmitys 10 sekuntia mikrossa, aah ja slurps!
VastaaPoistaKoita Mia hiukan hillitä sitä mehuhimoasikin. Appelsiineissa on paljon sokeria - hedelmäsokeria, mut kumminkin.
Minä uskon, että elimistö viestii noilla himotuksillaan puutoksiaan, joten minusta niitä ei tarvitse/kannata rajoittaa turhan päiten ellei kyse ole jostain tosi lihottavasta. Pomeloissaja appelsiineissa on runsaasti monia ravintoaineita c-vitamiinin lisäksi.
VastaaPoistaItselläni oli viimeisessä raskaudessa kirsikkatomaattihio. Muistaakseni kaikissa raskaukissa olen syönyt ja himonnut paljon mansikoita. Ekasta raskaudesta 16v takaa muistan himonneeni viinirypäleitä, kiivejä ja mansikoita. Silloin oli pakko myös saada jokaikinen päivä soft shake-jäätelö!
Minulla oli kahdessa viimeissä raskaudessa, jolloin olin reippaasti yli 30v, paljon raskausvaivoja. Onneksi niitä nykyisin harvoin edes muistaa :D
Paljon voimia loppuraskauteen ja synnytykseen!
Meillä vauvaa odotettiin melko kauan, ja luulin, että kun viimein tärppää, niin se on sitten pelkkää onnellista raskausaikaa alusta loppuun! No, nyt on 33. viikko menossa ja on ollut kyllä raskasta - paljon vaivoja ja KIPUJA (erityisesti kovia liitoskipuja nivusissa ja häpyluussa, minkä vuoksi kaikenlainen liikkuminen, sängyssä kääntyminenkin, tekee todella kipeää).
VastaaPoistaSiitä kai muuten koko nimikin tulee, RASKAUS, eli ei raskauden ole ehkä tarkoituskaan olla kovin helppoa ja kevyttä???
Hyviä vointeja Sinulle ja onnittelut koko perheelle jo tässä vaiheessa :)
<3
VastaaPoistaTaidat tarkoittaa lohidonitseilla bageleita, siis yhden koulukunnan rinkeleitä?
VastaaPoistaÄh mä kirjoitin tähän pitkää vastausta kännykällä mutta se katosi johonkin :( Älä anna kenenkään syyllistää itseäsi, nyt tai synnytyksessä, kaikkien raskaudet / kehot on erilaisia.
VastaaPoistaMia, minun molemmat raskauteni ovat olleet únelmaa, paitsi, että vaikka lapset olivat pieniä, molempien paino tasan 3200 g, minun painoni nousi 16 kiloa. Se oli valtavasti, kun painoin esikoista odotaessani 25 -vuotiaana vain 45 kiloa.
VastaaPoistaJäin pois töistä vain viikkoa ennen esikoisen syntymää. Vajaa vuorokausi ennen synnytystä tein 10 kilometrin lenkin labradorin noutajani kanssa, sekä otin sen jälkeen vielä aurinkoa bikineissä!
Toinen synnytykseni oli 10 vuotta myöhemmin ja lapsella eri isä eli nyt R. Kahden ison endrometrioosileikkauksen takia, päädyttiin keisarinleikkaukseen, mutta koko raskausajan voin upeasti, paitsi nyt en ihan alkua, sillä pari ekaa kuukautta voin aamuisin huonosti, mutta en kovin huonosti. Veneilimme koko kesän ja Meri syntyi joulun jälkeen.
Kummatkin mieheni ovat sanoneet, että minun pitäisi olla aina raskaana;-) Olin niin täynnä energiaa ja itse pirukaan ei saanut minua hermostumaan mistään.
Suomalainen suunnistaja Liisa Veijalainen voitti aikanaan MM-kultamitalin raskaana ollessaan. Silloin käytiin paljon keskustelua siitä, että monet naiset yltävät raskaana ollessaan ylivertaisiin suorituksiin. Minä olin juuri tällainen. Vaikka Merin odotus oli katsottu jo riskiraskaudeksi, sillä odotus käynnistyi vain leikkauksen ja hormonihoitojen jälkeen, lähdin vielä lokakuulla laivalla Saksaan ja sieltä autolla Sveitsiin. Sitä ennen sain lääkärin luvalla lentää suvella R:n mukana Irlantiin.
Otaksun, että kaikki raskaudet ovat aivan erilaisia. Aivan kuten me ihmiset olemme erilaisia ja synnytyksetkin ovat toisilla kuin vessassa käynti ja toiselle maraton. Se vaihtelee.
Voi hyvin!
Veikkaisin kans, etta kyse on bageleista maan ja taytteen perusteella. En tieda, kaytetaanko Chilessa kuppeja vai desilitroja (taalla ne on sekaisin), mutta tassa on tykaamastani Buenos Airesin ruokablogista perusteellinen resepti:
VastaaPoistahttp://pickupthefork.com/2011/05/12/buenos-aires-bagels-if-you-cant-find-them-make-them/
Ainekset loytyy helposti ja mausteissa tai taytteissa voinee kayttaa mielikuvitusta!
Sirkku: Tuntuu varmaan oudolta sitten, kun olo on niin paljon kevyempi, eikä ole enää vaivoja!
VastaaPoistaKukkahattu: No kai se hedelmäsokeri on parempi kuin että joisin vaikka coca-colaa?
Jarna: Kiivit ovatkin hyvä himonkohde raskaana, sillä ainakin joogassa sanottiin, että kiiviä, papaijaa ja ananasta on hyvä syödä paljon pari kuukautta ennen synnytystä, sillä ne pehmentävät kudoksia ja estävät näin repeämiä! Kroppasi siis ehkä tiesi sen?
Rauhantuomari: Kävinkin jo jättämässä kommentin blogiisi, mutta onnittelut tätäkin kautta! Meillä vauvaa ei ehditty odotella lainkaan ja ehkä siksi ajattelin, että raskauskin olisi helppo. Kuvittelin myös, ettei minulla nousisi paino paljon...siis että kaikki olisi ihan helppoa. Hah! Minulla ei ole ollut juuri liitoskipuja, mutta kylkiluita jomottaa joka ilta ja yö. Ja nuo mainitsemani kipukohtaukset ovat kohdun kiinnittimien kipua.
Emonen: Juuri niin BAGELEITAhan ne olivat!
Leena Lumi: Kiitos, väänsit veistä mukavasti haavassa ;) Juuri tuota minä tarkoitin. Miksi joillakin raskausaika menee noin hyvin ja toisilla ei, vaikka kaikki varmaan tahtoisivat unelmaraskauden, josta voisi hehkutella jälkeenpäin!
Minun normaalipainoni on juurikin 47 kiloa, eli ei paljon enempää kuin sinulla parikymppisenä. Paino on nyt noussut 16 kiloa ja vielä on odotusta jäljellä kuutisen viikkoa, eli vielä ehtii nousta mukavasti. Tuntuu tosi raskaalta, kun esim. reisilihakset eivät ole tottuneet nostamaan tällaista ruhoa.
Minä en ole raskausaikana pystynyt mihinkään ylivertaisiin suorituksiin, että se niistä suunnistajista yms. Ylivoimaisin suoritus oli ehkä se, että uskaltauduin tulemaan raskaaksi ja seuraava se, että selviän hengissä synnytyksestä!
Irina: Täytyykin katsoa, onko noissa kauhea työ!
Hei,
VastaaPoistaKukaan ei varmasti sano että lapsenne syntyisi oranssina, Chileläiset ovat todella fiksuja, sinulla on komea ja fiksu mies, Onnea odotukselle.