Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Mitä haukkui hallikoira, luppakorva luikutteli?

Minä rakastan Kalevalaa! Olen tykännyt siitä teini-ikäisestä asti, enkä ole koskaan tajunnut, mitä muut ruikuttavat sen vaikeaselkoisuudesta. Jos vain vähän viitsii keskittyä ja aloittaa lukemisen, runomuoto ja vanhentuneet sanat kyllä unohtuvat nopeasti ja itse tarinasta pääsee pian jyvälle. Jestas sentään, suomeahan se on, eikä mitään vierasta kieltä! Tässä postauksessa esittelen teille saksanpaimenkoiramme LUNA LUNDE LATEN ja laitan katkelmia yhdestä mielikohdastani Kalevalassa - kertoohan se hallikoirasta! Nauttikaa sanoista ja maiskutelkaa niitä kielellänne!

Jos joku teistä kiinnostuu tästä koirajutusta enemmänkin, niin se löytyy kohdasta, jossa Väinämöinen purjehtii veneellään Pohjan neitiä kosimaan. Pohjan neitohan on tässä vaiheessa jo lupautunut Ilmariselle (Sammon takojalle). Kun Pohjolan koira näkee Väinämöisen veneen lähestyvän Pohjolaa, se alkaa haukkua. Koiran käyttäytyminen on kuvattu niin tarkkasilmäisesti, että oikein huvittaa:D
Jopa haukkui hallikoira, linnan lukki luskutteli
pimeässä Pohjolassa, sangassa Sariolassa; hiisti ensin hiljemmältä, harviammalta murahti
perän lyöen pientarehen, hännän maahan torkutellen.
-
Sanoi Pohjolan isäntä: "Käyös, tyttö, katsomahan, mitä haukkui hallikoira, luppakorva luikutteli!"

---

Hiljan haukkui linnan hiisi, harvoin harmio mureksi. Sanoi Pohjolan isäntä:" Käyös, akka, katsomahan, mitä haukkuvi halikka, linnan luppa luikuttavi!"

---

Aina haukkui linnan hakki
linnan lukki luksutteli, peni julma juhmutteli, saaren valio valitti
perän peltohon sysäten, hännän kääten käppyrähän.
-
Sanoi Pohjolan isäntä:" Ei halli valetta hauku, ikipuol´ ei ilman virka, ei se honkihin horise."
-
Kävi itse katsomahan. Astuvi pihan poikki
pellolle perimmäiselle, ta'immalle tanhualle.
-
Katsoi koiran suuta myöten, nenänvartta valvatteli
tuulikunnahan kukutse,
leppäharjun hartioitse.
Jo näki toen totisen, mitä haukkui hallikoira, maan valio vaikutteli, villahäntä vieretteli:
purjehti veno punainen
selänpuolta Lammenlahta
kirjokorja kiitelevi
maanpuolen Simasaloa.



Eikö ole ihana katkelma? Itseäni naurattaa ja itkettää yhtäaikaa rakas rakas suomen kieleni, joka on niin makeaa, mukavaa, lutuista ja rikasta!
---
Tässä lyhyessä katkelmassa koirasta käytetään näitä sanoja:
-hallikoira
-linnan lukki
-luppakorva
-linnan hiisi
-harmio
-halikka
-linnan luppa
-linnan hakki
-peni julma
-saaren valio
-halli
-maan valio
-villahäntä
(omat lempparini lihavoitu)
Haukkumisesta ja murinasta käytetään näitä sanoja:
- luskutteli
-hiisti
-murahti
-luikutteli
-mureksi
-luksutteli
-juhmutteli
-valitti
-horise
-vaikutteli
-vieretteli

(omat lempparini lihavoitu)

Ja vielä loppuun mielisanontojani tuosta katkelmasta:

-perän lyöen pientarehen, hännän maahan torkutellen. Oikein silmissäni näen, miten koira istahtaa maahan kuono merelle kohti katsoen lähestyvää venhoa.
---
-linnan lukki luksutteli, peni julma juhmutteli, saaren valio valitti
perän peltohon sysäten, hännän kääten käppyrähän.
Tässä koira on jo ihan turhautunut siitä, ettei kukaan tule katsomaan, mitä se yrittää kertoa perheelle tai kylän väelle. Se oikein sysäsi takapuolensa maahan ja ehkä haukkui varoitushaukkua, joka loppui melkein ulvontaan...
---
-Ei halli valetta hauku, ikipuol´ ei ilman virka, ei se honkihin horise." Isäntä fiksuna miehenä tietää, etteivät koirat turhia horise:D (Isäntä ei selvästikään ollut tutustunut chihuahuoihin...;)
---
-Katsoi koiran suuta myöten, nenänvartta valvatteli. Näen silmissäni partaisen rasvatukkaisen isännän, joka laittaa päänsä koiran kirppuisen pään viereen ja siristelee silmiään merelle päin koiran kuonon suuntaan ja lopulta näkee, miksi luppakorva luikuttelee.

---

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän Lunasta.

6 kommenttia:

  1. Päivityksesi osoittaa sen, kuinka ylpeitä voimme olla rikkaasta äidinkielestämme :) Nelipolvinen trokeemitta sointuu hyvin nykyiseenkin kielenkäyttöön ja itse olen ilokseni huomannut, että useat uskottavat rokkistarat käyttävät kalevalanmittaa (mm. Ismo Alanko ja A.W. Yrjänä ainakin). Pidin nuorempana itsekin Kalevalaa hieman tylsänä, mutta opiskeltuani folkloristiikkaa ihastuin sekä kieleen että sisältöön. Myös naisten "oma" teos, Kanteletar on hieno.

    Kiitos tästä postauksesta ♥

    Luna näyttää komealta :)

    VastaaPoista
  2. Heipparallaa,

    Olet sinä melkonen sanasieppo ;)

    Pääsin pitkästä aikaa lukemaan postauksiasi...
    Sattuipa sopivaan saumaan olemaan noita sinunkin ihania romanttisia kuvia. Kiva <3

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus!

    Ulkosuomalaisena koiranomistajana muuten kiinnostaa millaista on koirien elämä Chilessä? Oletko koskaan kirjoittanut siitä?

    Terveisin intootje ja 2 suomenlapinkoiraa Hollannista

    VastaaPoista
  4. Onpa Luna komea koira♥

    Minulla hän nukkuisi kuistilla jollain omalla vanhalla sohvanrötisköllä, jossa kuiten pehmreä huopa...Hän oli Uneni Vartija!

    Huomaa, että äidinkieli on alasi, niinpä oli käydä minullekin. Äikkä oli kymppi ja kirjoittamisesta tuli elämä, mutta ei äidinkielen opettamisesta. Suoemn kieli on niin hienoa ja vivahteikasta, että toivon kaikkien ulkosuomalaisten tajuavan sen arvon ja pitävän sitä yllä. Mikään ei ole kuin äidinkieli, äidinmaidossa juotu, ensikuulemisessa kuultu!

    Mia, sinulla onkin poikkeuksellisen rikasta sanankäyttöä, joten anteeksi jos joskus nauran...Sinä olet se, joka saa minut harmaana päivänä nauramaan! Käytät suomea yllättävän monipuolisesti;-) Jatka samaan tahtiin, toivoo

    Sanojen Rakastaja Suomesta

    VastaaPoista
  5. Intootje: Olen kirjoittanut chileläisten koirien elämästä yhteen Suomessa ilmestyvään lehteen. Olen mietinyt, että voisin sen laittaa tänne blogiini jossain vaiheessa.

    Ihanaa, että voit autolla matkata Suomeen koirien kanssa! ...voisinpa minäkin!

    Leena: Meillä ei ole kuistilla tilaa koirien sohvalle :( Kuisti on niin pieni.

    Ulkosuomalaisena kieli pääsee jotenkin suurempaan arvoon kuin ennen. Nyt sitä oikein pysähtyy maistelemaan joitakin ihan tavallisiakin sanoja ja ihmettelee niitä.

    VastaaPoista
  6. Ihana Luna ja ihana katkelma Kalevalasta. Mulle kolahti toi linnan luppa. Samoin saaren ja maan valio oli hyva :)

    VastaaPoista