Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

torstai 17. kesäkuuta 2010

Tasan viisi vuotta sitten...

...menimme kihloihin mieheni kodin lähellä Sandspointin puistossa New Yorkissa. Olinhan minä siitä tietoinen, että minua sillä lomalla tultaisiin kosimaan, mutta päivä ja paikka tulivat täydellisenä yllätyksenä.
Siksi tämä kuva on lavastettu. Menimme kihloihin kahdestaan ihan vain shortseissa. Tahdoin kuitenkin muistoksi juhlallisempia kuvia, joten toisena päivän laitoimme nätimmät vaatteet ja pyysimme kaverimme ottamaan muutaman kuvan.
---
Tuo kolttu, joka minun päälläni on, on nyt jälkeenpäin katsottuna karmea! Näytän ihan paksulta keskivartalosta ja hei huomio...painoin silloinkin vain 48 kiloa.

Suhteessamme ei ole tainnut mennä mikään "niin kuin kuuluisi". Hääpukujakin pitäisi morsiamen mennä katsomaan kaasonsa kanssa, mutta minun "kaasonani" toimi tuleva sulhanen. Minulla ei ollut New Yorkissa yhtään omaa kaveria, joten siitä ei paljon kaasoja revitty. Molemmat tulevat kaasoni olivat Suomessa. Päätimme sitten niin, ettei morsian saa nähdä sulhasen pukua. Sulhanen osti pukunsa Chilestä lomallaan, jossa minä en ollut mukana. Näin tosiaan mieheni koko puvun vasta kirkossa:)
Morsiuspukuja lähdimme ensin etsimään putiikeista, joissa hinnat alkoivat noin 3000 dollarista. 12 000 dollaria oli ihan tavallinen hinta. Jouduin sormellani laskemaan nollien määrää, kun en oikein voinut tajuta kaikkien pukujen hintoja. Nollia oli ihan selvästi liikaa hinnan perässä :o Lisäksi nämä puvut olivat kuin telttoja päälläni. Amerikkalaiset naiset kun painivat hieman eri sarjoissa kuin minä, noin yleisesti ottaen.
---
Sitten löysimme hääpukutavaratalot! Oih, sitä pukujen paljoutta, valikoiman monipuolisuutta sekä hintojen edullisuutta. Ei silti sytyttänyt.
---
Mieheni keksi, että lähtisimme etsimään kiinalaisesta korttelista. Jo heti ekassa puodissa oli sellaisia tylliunelmia kuin olin aina tiennyt haluavani. Tahdoin yksinkertaisen yläosan, mutta runsaan tyllialaosan ilman pitsejä, puffeja ja rusetteja.
---
Kun alaosan materiaali oli niin tarkkaan selvillä, puvun etsiminen helpottui huomattavasti. Balleriina-menneisyyteni takia tyllimekko oli minulle "ainoa oikea valinta". Kaupoissa ei ollut tyllimekkoja kuin muutama, joten valikoima kaventui muutamaan kolttuun. Olin valmis ostamaan ensimmäisen puodin ensimmäisen tyllimekon, jota sovitin! Päätimme kuitenkin varmuudeksi mennä katsomaan toiseenkin liikkeeseen. Siellä sovitin yhtä mekkoa ja ostin sen! Puku jäi liikkeeseen hieman pienennettävksi ja jo muutaman päivän päästä saimme sen mukaamme.
---
Vinkki pienikokoisille naisille: Jos sinulla on mahdollisuus ostaa hääpukusi New Yorkista, mene kiinalaisiin kortteleihin. Siellä on pieniä kokoja ja hinnat ovat paljon edullisempia kuin muualla ja varsinkin Suomessa!
---
Suomesta ostin alushameen, kengät, mohairvillaisen valkoisen hartiahuivin sekä käsilaukun.


Tässä minä väsään kutsukortteja New Yorkissa.


Neulahuovutin kasvot ja kirjoitin kutsun kortin sisälle itse keksimäni runon muotoon. Häät olivat jo kahden kuukauden päästä Suomessa. Kaasojen kanssa kävimme sähköpostineuvotteluja;)



Kun auringon alla puhkeaa onni,
kun lehmänsä löytää muhkea sonni,
kun kaislikon hauesta hauki saa parin
ja kukkoa kosii se kanoista arin

Niin mikseivät sitten sika ja sika
saparon verran ja kärsänsä mitan
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

Niin kuu etsii maata, niin suu etsii suuta
niin kyyhkyset yhteistä nukkumapuuta,
kun peittojen alla on pehmoista kaksin
ja kahdelle yö ryhtyy suojelijaksi

Niin mikseivät sitten sika ja sika
saparon verran ja kärsänsä mitan
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

-Ilpo Tiihonen-


22 kommenttia:

  1. Olette hyvännäköinen pari! :)
    Ehdottomasti hienoimmat näkemäni kutsukortit!! Vau!! :)

    -Katja-

    VastaaPoista
  2. Olipa ihana häihin valmistautumistarina!

    Kaunis häämekko ja ihanat kortit.

    VastaaPoista
  3. Tosi romanttista, selvästi olette juuri ne oikeat toisillenne :) Ja niin hienot ja uniikit kortit!

    VastaaPoista
  4. Onnittelut kihlauksenne vuosipäivänä ♥
    Sinun hääpukusi on ollut aivan ihana. Näytät aivan keijukaiselta, sellaiselta, joita Peikkokukkulalla varmasti asuu :)

    VastaaPoista
  5. Ihana puku! Mehevä tuo Tiihosen runo!

    VastaaPoista
  6. Olipa kiva lukea tarinaanne!
    Vau mika tyo noissa kutsukorteissa.
    Pitiko sinun paljonkin niita valmistaa?

    VastaaPoista
  7. Onnea 5v-kihlapäivän johdosta! Ihana lukea teidän häihin valmistautumisesta tarinaa :)

    VastaaPoista
  8. oli kiva lukea!!!!runo toi hymyn huulille:)

    VastaaPoista
  9. Viehättävä tarina ja kaunis puku, suloinen morsian ja komea sulho.

    Onnea kihlauksen 5-vuotispäivän johdosta!

    (Arvaa mitä! Löysin tänään uuden koiratarvikeliikkeen meidän likeltä ja siellä oli paikan omistajalla myyntipöydällä vetolaatikko auki ja siinä nukkui samanlainen pikkukoiruli, joita sinulla monta. Koiruus nousi ylös, kun aloin maksaa, heilutti häntää ja lipasi kättä. Hän siis 'tutkii' asiakkaat nousten laatikosta siihen myyntipöydälle. Laatikossa oli pehmeä huopa ja näytti oikein söpöltä. Elämäni eka minikoira C, jota olen silittänyt! Aivan suloinen!)

    VastaaPoista
  10. Onnea vuosipäivänä! Nuo kutsukortit ovat aivan mahtavat ja kauniit!!!

    VastaaPoista
  11. onnea vuosipäivänä, itselläni tulee 23 päivä 5 vuotta naimisissa oloa täyteen...:) minna.p

    VastaaPoista
  12. Upeat uniikit kutsukortit. Ja mikä työ niissä on ollut! Onnea vuosipäivän johdosta.

    VastaaPoista
  13. Onnea teille vuosipäivänä! ja
    Aivan ihana runo!

    Samalla nukkekotipostaukseen viitaten, teetkö nukkekotinukkeja myyntiin? Ovat persoonallisia eikä pelkkiä "Sinikoita" kuin Suomessa.

    -arja-

    VastaaPoista
  14. Kiitokset kaikille ihanista kommenteistanne!

    Arja: Kyllähän Suomessakin myydään nukketaiteilijoiden tekemiä persoonallisia nukkekodinnukkeja. Löytää varmaan googlettamalla. Olen ajatellut tehdä nukkekodinnukkeja myyntiin joskus kun ehdin. Nyt vaan ei aika tunnu riittävän.

    VastaaPoista
  15. Kertakaikkiaan ihanat kortit!!
    Ja tuo runo, kopioin sen heti ylös, sen verran se sai hymyä huulille näin heti aamutuimaan.

    Onnea kovasti, toivottavasti sinua hemmotellaan tänään oikein kunnolla :D

    VastaaPoista
  16. Minusta sinun elämäsi on kuin satua. Sinulla on niin jännittävän kaunista elämää, että tällainen tavallinen työssäkäyväperheenäiti näkee tuollaisesta vain unia ja päiväsaikaan haaveilee...
    Ihanaa kun täällä blogissasi saa lukea erikoista tarinaasi...

    VastaaPoista
  17. Marianne: Hemmotellaan? No ei kauheasti....miehelläni, vaikka latinorakastaja onkin;) ei ole oikein kauheasti mielikuvitusta hemmottelujen suhteen. Sain aamulla kyllä sänkyyn teetä ja neljä keksiä :D Siinä se hemmottelu.

    Keijukainen: öööh, ehkä elämäni on erilaista kuin perheenäidin, sillä minulla ei ole lapsia, mutta ihan tavallista elämää omine huolineen täälläkin vietetään. Elämäni ei ole kuin satua, mutta usein kuvaan elämääni LEIKIKSI. Leikin päivät pitkät pikkukoirien vaatteilla, nukeilla jne. ---nyt alkaa tulla stressi sen keijun kanssa, kun en vaan saa aikaiseksi tehdä niitä naamatikkejä!!!

    VastaaPoista
  18. Aivan mahtavia nuo tekemäsi kutsukortit.

    VastaaPoista
  19. Rakastan naita henkilokohtaisia ja ah, niin romanttisia kertomuksia ihmiselamasta.

    Kiitos, etta uskallat paljastaa itsestasi niin paljon. Nautin tasta postauksesta!

    Jain vain kaipaamaan kuvaa itse haapaivasta :)

    VastaaPoista
  20. Anonyymi: Viime vuoden elokuulla on kuva hääpäivästä ja varmaan ensi elokuussa tulee taas ;)

    VastaaPoista
  21. Hei Miia meillä tulee elokussa mieheni kanssa 30 vuotta, kun ollaan oltu yhdessä ja naimisissa on oltu elokuun lopussa 23 vuotta. Pitkä taival on yhdesssä oltu, mutta en päiväkään vaihtas pois :)

    Lähdemmekin elokuuun alussa Keetalle viikoksi ,kun täytyy tasa 30 yhteis eloa. Nukkekoti Jie

    VastaaPoista