Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

torstai 17. maaliskuuta 2011

Luonnon armoilla

Kesän lapsi mä ooooon...häh? Minähän olen aina ollut syksyn lapsi! Olen syntynyt syksyllä ja tykkään syksystä. Chilessä olen aina inhonnut pitkää, kuumaa ja kuivaa kesää ja olen syksyisin herännyt uudelleen henkiin kesähorroksesta. Miten kävi tänä vuonna? Syksy alkaa virallisesti viikon päästä, mutta syksyiset ilmat alkoivat jo. Lämpötila laski yhtäkkiä, alkoi sataa ja harmaitakin päiviä on jo ollut. Ensimmäisen kerran en ole onnessani. Ensimmäisen kerran minusta tuntui, ettei kesää ollutkaan liikaa - oikeastaan olisin voinut jatkaa kesää vielä pari kuukautta ;) Outoa tässä on vielä se, että minähän olin ensin pari kuukautta Suomen kesässä ja tulin Chileen keväällä, joten sain pian perään toisen pitkän kesän.
---
Ehkä olen chileläistymässä? :o Oikeasti kyllä uskon, että siksi minusta tuntuu tältä, koska kesä ei ollut tänä vuonna liian tukala. Mieheni mielestä se oli yhtä tukala kuin ennenkin, mutta koska meillä nyt on kaksikerroksinen talo, alakerta pysyy siedettävänä kuuminakin päivinä. Jaa, minusta kyllä kesä oli lyhyempi ja viileämpi kuin ennen. Jiihaa! Sopii minulle. Kesä on ollut niin huoletonta aikaa. On riittänyt vähät vaatteet, lämmityksestä ei ole tarvinnut huolehtia, kaikki tavarat ovat saaneet olla levällään ulkona monta kuukautta, peitot ja tyynyt ulkosohvalla ovat pysyneet kuivina kuukausitolkulla (paitsi että niissä on linnunkakkaa...), koirat eivät ole tuoneet mutaa tassuissaan sisälle, ei ole tarvinnut huolehtia siitä, että chihut pysyvät yölläkin lämpiminä jne.

Ennen olen nauttinut ensimmäisistä sateista, mutta nyt ne tulivat mielestäni liian aikaisin! Yhtäkkiä talossa laski lämpötila kymmenellä asteella, piti pukea pyjama yöllä, takkakin piti sytyttää. Lämpötilan vaihtuminen oli niin raju, että chihuparat ovat viluisia. Ne makaavat kaikki takanedustyynyllä. Minä laitoin niille jopa paidat päälle. Ei ne vaatteita sitten taas tarvitse, kun niiden keho on ehtinyt tottua viileämpiin ilmoihin, mutta tämä siirtymäkausi aiheuttaa sitä, että karvalapset saavat olla muutaman viikon nutuissaan.
---
No, eihän näitä kylmiä päiviä vielä jatkuvasti tule olemaan. Nyt oli muutama kylmä päivä, mutta tänään taas on aurinkoista ja lämpötila saattaa hyvinkin nousta 20 asteeseen, joten saa taas heittää nutut komeroon.
---
Ette usko, mitä meille kävi viime yönä! ROTAT (tai hiiret) ovat hyökänneet autoomme, vaikka ovet ja ikkunat ovat olleet kiinni! Takapenkki on reikiä täynnä! Vaahtomuovit vaan pursuilevat ulos. Näyttää kamalalta! Onneksi meillä ei ole uutta autoa, mutta on tuo tosi kurjaa vanhankin auton kanssa. Mistä ihmeestä ne pääsevät luikertelmaan sisään? Meillä ei ole mitään syötävää autossa, mutta muutama yö sitten jätimme koiranruokasäkin autoon sisälle, koska satoi. Ilmeisesti haju on jäänyt autoon ja rotat heti käyttävät tilaisuutta hyväkseen. Ja koska eivät löytäneet ruokaa, raivoissaan repivät takapenkin tuusannuuskaksi :( Lisäksi Suomesta ostamani upouusi sadetakki ja äidin minulle antamat Crocsin ihanat vaaleanpunaiset saappaat olivat takapenkillä! Pelästyin, että rotat ovat pureskelleet nekin rikki. Onneksi takki oli vain pissassa, joten pesin sen heti. Saappaissa oli pölyisiä pieniä rotankäpälänjälkiä, jotka myös pesin. Onneksi ne eivät olleet pureskelleet uusia talvivarusteitani, jotka eivät edes ole ehtineet olla vielä käytössä!
---
Mitä noille rotille oikein voisi tehdä? Varastossa ne söivät kaksi kassiani! Sinne laitoimme ansoja, mutta saimme ansoilla vain yhden rotan kiinni. Ne ovat niin älykkäitä, että syövät vain juuston, mutteivät jää kiinni (paitsi se yksi blondi rotta!) Isot koiramme ovat tappaneet muutaman rotan. Myrkkyä emme voi laittaa mihinkään koiriemme takia. Me emme säilytä MITÄÄN syötävää ulkona. Silti niitä näyttää asuskelevan täällä kukkulalla ihan riittämiin. Olemme nähneet usean kerran chihuahuan kokoisen mustan rotan ulkona! Sillä on kyllä toinen nimi, mutta joku rotan sukuinen olento se on.
---
Meidän automme kyllä joutuu kokemaan kovia, sillä se hullu urco (lintu), josta olen aiemminkin kertonut, yrittää myös päästä autoon sisään ja nokkii päivät pitkät auton ikkunoita ja kakkii peileille ja ikkunoille.
---
Me tosiaan elämme täällä luonnon armoilla!

7 kommenttia:

  1. aivan ilmiselvästi alat Chileläistymään, ja luonnon tasapainon vuoksi miehesi pohjoismaalaistuu :)
    Rotat..tai hiiret..ei mitään sen inhottavampaa. Meille, keittiön kaapin kautta yrittää joka syksy ilmojen kylmettyä muuttaa suuria hiiri-heimoja. Loukutus juustosyötein vaihtelee, joskus on jäänyt vain häntä, tai yleensä ei mitään..kunnes keksimme tehokkaan jutun: "hajutimme"..siis "voitelimme loukun syöttiosan voimakkaalla juustolla, niin, että siihen jäi oikeastaan vain pelkkä haju..ja johan alkas pyydykset saalistaa. Aina välillä olen vaihtanut kokonaan uudet loukut, teoriani mukaan ne(hiiret)alkavat vieroksua sukulaistensa raatojen(en viitsi käyttää sanaa vainaja) hajua(mies nauraa tuolle väitteelle) viime syksynä metsästimme 10 röyhkimystä, ja sitten loppui hiireily keittiön kaapistamme.
    Toivottavasti syksynne muuttuu säiden puolesta leppeäksi, että ihana chihu-nuorisonne äiteineen tarkenee!
    Terveisin Leena

    VastaaPoista
  2. Kyllä vähän tuntuu hassulta, kun me täällä odotamme kevään edistymistä hartaammin kuin vuosiin ja sinä valmistaudut syksyyn.
    Olisi tuo kaksi kesää peräkkäin myös hauska kokea.
    Ihanan virkistävää lukea sellaisesta elämästä, josta ei ole tiennyt yhtään mitään (eli mitä oikeasti on elää maassa nimeltään Chile).

    VastaaPoista
  3. ♥mukava postaus♥
    täällä kauhea kiire....

    laita taas lapsukaisia♥♥

    VastaaPoista
  4. Minusta kissa on aina ollut paras rotankarkotin.

    VastaaPoista
  5. Minullekin tuli mieleen kissa tai sitten joku oikea terrieri tms., jolla olisi pienriistan metsästys veressään :P Oma cairnterrierini on todella metsästysvaistoinen, ei sitä voisi ulkona irti pitää. Se on karannut jäniksen perään ja saanut kiinni hiiren. Oli jännä nähdä kuinka se sitä hiirtä metsästäessään aivan huokui sellaista alkukantaisuutta ja oli selvästi elementissään :)

    Tosin eipä teillä siellä taida olla mahdollisuutta hankkia lisää koiria. En muuten kyllä haluaisi nähdä sellaista chihun kokoista rottaa, kylmät väreet tulee pelkästä ajatuksesta!

    VastaaPoista
  6. Rotat ja hiiret on inhottavia! Meilla kerran rotta hyppasi keittion ikkunasta sisalle ja mies joutui metsastamaan sita lattiaharjan kanssa. Onneksi se sai sen kiinni ja onneksi ma en ollut silloin kotona! :)

    Meilla on taalla ongelmana lepakot, jotka pesii valikatossa ja kakkii valtavasti. Sekin on tosi inhottavaa :(

    VastaaPoista
  7. Leena: Kokeillaanpa tuota "juustonhajukikkaa"! Meillä ei onneksi ole hiiret tunkeneet sisään taloon (vielä)!

    Sirkku: Kiva kun käyt lueskelemassa :)

    Pepi: Lapsukaisisten kuvista ei loppua tule ;)

    ii: Olemme kissaakin harkinneet, mutta pelkään, että se voisi raapaista chihun silmää ja se kissanpissan hajukin arveluttaa. Haiseeko uros- ja narttukissojen pissa yhtä voimakkaalta vai onko niissä eroja?

    Tiia: Joo, en tahtoisi enää laajentaa rotukirjoa ;) Meidän saksanpaimenkoiramme ja toinen sekarotuinen ovat saaneet rottia ja hiiriä kiinni. Kaikki kolme isoa koiraa jahtaavat jäniksiä, mutta aika harvoin onnistuvat saamaan kiinni. Saksanpaimenkoira on paras jänisjahdissa.

    Ecuadorissa on muuten yksi rottalaji, joka painaa ainakin 80 kiloa! Sen nahkasta tehdään takkeja ja laukkuja. En nyt millään muista sen eläimen nimeä.

    Peikkokukkulalla chihun kokoinen rotta on nimeltään guaren.

    Mamae: Hyi olkoon, hyppäsi ikkunasta siään...yök! Meille ei onneksi ole vielä sisälle tulleet. Varaston rotat kuitenkin työntekijämme tappoi juurikin kepillä jahdaten, koska kerran eivät pyydyksiin kiinni jääneet. Oli kauhea homma tyhjentää koko varasto, mutta tulipa siivottua samalla oikein kunnolla Clorolla!

    VastaaPoista