Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

tiistai 25. toukokuuta 2010

Peikkokukkulan syksy

Señor Otoño on levittänyt viittansa Peikkokukkulan ylle. Syksy Chilessä merkitsee eri asioita kuin Suomessa. Toki täälläkin kukat alkavat lopettaa kukintaansa ja tatit puskevat keltaiset lakkinsa maasta ylös, mutta Chilessä syksy ei merkitse luonnon kuolemaa. Odotettavissa ei ole pitkää lumista talvea, jonka alle kaikki jäätyy. Syksy merkitsee meille Peikkokukkulalla uuden alkua! Luonto alkaa saada kosteutta ensin yökasteen muodossa ja sitten vihdoin alkavat sateetkin. Kukkulat ja laaksot alkavat muuttaa väriään kuivuneen keltaisesta vihertäväksi!


Kun sateet alkavat, alkaa puiden ja pensaiden istutuskausi. Ne ehtivät hyvin juurtua ennen kesän pitkän kuivuuden alkamista. Laitan myös ruusut, rahapuut, ahkeraliisat ja muratit juurtumaan. Nipsaisen vain oksia ja tökkään ne multaan. Tässä täytyy kuitenkin olla tarkkana, sillä ne yleensä paleltuvat lopputalven kylminä öinä. Tällaiset kasvit on siis parasta laittaa juurtumaan kuistille katon alle.


Tänä syksynä ja talvena meinaan istuttaa ainakin yhden koivun sekä magnolian. Tänä syksynä meinaan myös ekan kerran uskaltautua syömään Peikkokukkulan tatteja.


Olen jo leikannut ruusupensaat. Täällä ne leikataan syksyllä, sillä osa pensaista on alkanut tehdä jo nyt uutta silmua. Osaan tulee talven aikana, mutta reippain kasvukausi alkaa keväällä.



Tänä syksynä olemme tehneet paljon puutarhatöitä. Olemme tehneet polkuja ja portaita. Olemme istuttaneet ruusupensaita ruusulaaksoon ja kahdeksan palmua talon eteen. Olemme tehneet tiilipatiota ja istuttaneet pita-kasveja sekä papyruksia. Onneksi meillä on apuvoimia, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse!


Kun yökasteet tulevat, talomme eteen tiilipatiolle alkaa ilmestyä vihreää sammalta saumakohtiin. Juuri niin kuin se minusta näyttää suloiselta! Harmi, kun noin puolet vuodesta on niin kuivaa, että sammal katoaa. Uskomattoman vähän se kuitenkin tarvitsee kosteutta. Vielä eivät ole sateet alkaneet ja jo sammal on ilmestynyt tänne!



Sateeseen ollaan jo valmistauduttu, missä se luuraa?


Näkymä talon edestä polttopuuvarastoille päin.



Talomme edessä on ikivihreitä puita. Niiden oksien alta otin tämän kuvan.



Oliivien aika on syksyllä. Talon maalaamisen jätämme ensi keväälle.



Usvaista kukkulaa


Suurin osa puista, kuten boldot, litret, arayanit, eukalyptukset, aromot, sitruspuut ja quillayt, eivät pudota lehtiään, joten kukkulalla on vihreää ympäri vuoden. Hedelmäpuut, tammet ja lehmukset kuitenkin kellertyvät ja punertuvat ja pudottavat lehdet. Varsinaista ruskaa ei täällä ole, mutta jo parin tunnin automatkan päässä vuorilla on talvella kaunis ruska, kun avellano-puut punertuvat. Kaikki vuorenrinteet upeissa väreissä!


Milloin alkaa ropina?


16 kommenttia:

  1. On teillä kyllä siellä nättiä, niin erilaista. Outoa, kun täällä alkaa kesä olla kohta parhaimmillaan ja siellä syksy.
    Tosi kaunis tuo ed. postauksen makuuhuone :)

    VastaaPoista
  2. Siellä on takuulla kaunis syksy, lempeä - kentis jopa paras vuodenaika? Kuvasi ainakin ovat kauniita.

    Tiedätkö, minä pidän syksystä myös Suomessa, etenkin syyskuusta. Silloin niin moni uusi asia alkaa ja ilma on kuulasta, sato kypsyy ja pieni pakkasilma kipristelee ihanasti nenänpäätä. Toki keväässäkin puolensa, nyt olen ihaillut tuomien kukintaa kotimme vastapäätä.

    Onko muuten puotiisi tulossa uusia keijukaishahmoja?

    VastaaPoista
  3. Voi mieletöntä miten mahtava blogi:) Löysin tämän sinun fantastisen koirapuodin kautta ja hurahdin täydellisesti. Minullakin on fanaattinen intohimo pikkukoiriin, tosin villakoiriin. Silti on aivan ihana lukea chihuistasi ja sisustuksesta. Tämä on todellinen hyvän mielen blogi. Kiitos!!! Ja ihanaa että löysin tämän!! Nyt jään innosta täristen odottamaan bloggaustasi chihujen omasta huoneesta kera kuvien. Meilläkin on ajankohtaista uuteen kotiin puudeleiden oma huone ja ilolla vastaanottaisin vinkkejä bloggauksestasi:)Tilauksia lähtee varmasti myös noista hurmaavista koiranvaatteista, itse un en ole pätkääkään käsityöihminen, vaikka opettaja myös olen;)Tämä on juuri sellainen blogijota olen kaivannut pitkään. Kiitos siis vielä ja toivottavasti tulee paljon chihuaiheisia postauksia:):)

    VastaaPoista
  4. Oi miten upealta talo näyttää! Ihmettelin jo aiemman postauksen kohdalla että miten ihmeessä maltatte muuttaa sieltä pois?

    Miten olet opetellut syötäviä sieniä? Mukavaa että pääset sienestämään sielläkin!

    VastaaPoista
  5. Mukavaa, että laitoit kuvia ulkoa, teillä on kivannäköinen talo ja sen ympäristö. Ja teillä on IHANA syksy/talvi - ei hirveitä loskakeliä eikä lunta - mulle sopisi juuri tuollainen vuodenaika hyvin.

    Luin tuota sinun pilarijuttuasi ja kyllä pisti naurattaan...sellaisia ne miehet on. Meillä kävi tälläi: Hain vkonloppuna vanhan ison senkin siskoltani ja meidän eteinen on tosi pieni, koska siitä lähtee raput yläkertaan ja tiukka kulmahan siinä on...no mies mittaileee ja sanoo ettei se senkki tule siitä - ei taivu. Minä väittämään, että kyllähän tuo ruokailuhuoneen senkkikin on sinne tuotu ja tämä on kapeampi...pitkällä naamalla se senkki sinne vietiin ja kuinka ollakaan - meni ihan sujahtamalla.
    Voi noita miehiä, mutta meilläkin sen "pilarin" paikan tahdon määrätä minä. Heh heh.

    Hyvää syksynjatkoa sinne päin!

    Sinä kerrot kivasti ja mielenkiintoisesti teidän elämästä!

    VastaaPoista
  6. Kauniin näköistä! Teidän syksynne on kuin meidän talvi,jota odotan jo innostuneena,vaikka se tuleekin uudestaan varmaan vasta marraskuun lopulla...

    VastaaPoista
  7. ropinasta en tiiä,mutta NIIN kaunista teillä siellä on,että päätä huimaa!!!:)

    VastaaPoista
  8. Minni: Kiitos:)

    Lumiomena: Minä olen aina rakastanut Suomen syksyä! Kai siksi pidän siitä täälläkin. Kaksi keijukaista on nyt tekeillä ja toinen niistä on varattuna jo yhdelle bloggaajalle.

    Anonyymi: Minulla onkin ollut joitakin villakoira-asiakkaita, mutta vähän, sillä noissa Mi-Chi-takeissa on vuorina fleece tai trikoo ja ne kuulemma takkuunnuttavat villakoiran karvan. Useilla roduilla on omat erityisvaatimuksensa vaatteiden suhteen.

    Hauskaa, että pidät blogistani. Sitä on todella kivaa tehdäkin. Arkea on alkanut ajatella toisin, kun miettii, miten tästäkin voisi kertoa muille niin, että sitä jaksaisi lukea. Tulen kertoilemaan chihuista ja niiden huoneista, mutta en liikaa, sillä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneita koirajutuista. Kaikki chihujutut voit löytää sivusta kohdan "chihuahua" alta.

    Onko teillä monta villakoiraa? Minä tahdoin koirille oman huoneen, sillä koska niitä on monta, on turvallisempaa kaikin puolin, että ne nukkuvat yönsä yhdessä huoneessa. Sieltä on helppoa siivota karvat ja tassunjäljet lattialta ja joskus ne mahdolliset vahingotkin. En tykkäisi nukkua yläkerrassa niin, että tietäisin chihujen hyppivän koko yön sohvilla tai pureskellen sähköjohtoja tai jotain muuta "mukavaa" jota ne saattaisivta keksiä...varsinkin nuorimmat yksilöt. Päivät ne ovatkin vapaana ja ulkona ilmoista riippuen. On myös helppoa rauhoittaa tilannetta niin, että puolet ovat huoneessa ja puolet vapaana ja sitten vaihto jossain vaiheessa.

    Tuulispää: Sitä itsekin olen alkanut ajatella, että miten täältä raskii muuttaa. ---Mutta muuttohan tulee VAIN parempaan paikkaan...jos sellaista nyt sitten ikinä löytyy :/

    Ei ole paljon tarvinnut opetella tunnistamaan sieniä, sillä ei täällä kukkulalla ole kuin kahdenlaisia sieniä. Olen aina tiennyt, että ne tatit ovat syötäviä, mutta täällä on monia ihmisiä, jotka sanovat, ettei niitä voi antaa kuin sioille. Sehän on ihan tavallista Suomessakin, että ihmiset eivät tiedä sienistä mitään. Ennen vanhaan pula-aikanakaan kaikki ihmiset eivät tajunneet syödä sieniä vaan jättivät ne metsiin mätänemään. En ole uskaltanut syödä täällä noita tatteja, sillä mieheni suku on ihan hysteerisiä sienien suhteen (myös mieheni). Samoja kuivattuja tatteja kuitenkin ostavat kaupasta!Aputyttöni on keräillyt tatteja viime syksynä ja taas nyt ja vienyt niitä kotiinsa ja he syövät niitä. Sanoin hänelle, että tänä syksynä meinaan minäkin! Keräämme yhdessä ja paistamme ja syömme yhdessä, että saan tukea joltakin ensimmäisen kokeiluni aikana;)

    VastaaPoista
  9. Lennu: Minäkin pidän Chilen syksystä ja talvesta. Suomessa pidin syksystä, mutten talvesta.

    Jos miehiä uskoisi kaikessa, moni hyvä idea jäisi toteuttamatta!

    MEP: Kivet tuotiin tänne rakennusvaiheessa kuorma-autolla. Niitä käytettiin perustuksissa ja tilasin samalla myös puutarhan koristeluun.

    Malla: Kiitos:)

    Yaelian: Eikö siellä sada edes talvella?

    VastaaPoista
  10. Kauniit maisemat ja kaunis talo!

    VastaaPoista
  11. Kaunis talo aivan ihanassa ympäristössä! Kiitos, kun esittelit. Erityisesti huokailin vuoristonäkymiä, kyllä teidän kelpaa!

    VastaaPoista
  12. Mia: meillä on kotona viisi puudelia ja vielä toiset mokomat sijoituksessa. Puudelit kyllä nukkuvat kaikki kanssamme, mutta niiden trimmauskamat pelkästään vievät jo nyt yhden kokonaisen huoneen:):) Muutoo uuteen kotiin on tulossa ja haluaisin vielä parantaa tyttöjen omaa huonetta. Siitä olisi mukva tehdä vielä koiraystävällisempi, jotta tytöt voisivat oleilla siellä toisinaan esim. silloin kun lapsillamme on paljon kavereita kylässä. Siis edes osan aikaa koska ovat toisinaan hieman yli-innokkaita pusuttelijoita;) Olen nyt niin rakastunut tekemiisi tuotteisiin, että laitan kyllä tilausta tulemaan suhteellisen pian. Fleece ei todellakaan sovi näyttelyturkkisille, mutta niitä en vaateta muutenkaa kuin hätätilanteessa. Sen sijaan uransa lopetelleet liki kaljut puudelini kaipaavat lämmikettä ja mikä voisikaan olla suloisempi, kuin esim. tekemäsi pipari tai nalle asu:):):) Aivan mielettömiä luomuksia! Minusta tuli kyllä kertalaakista aivan vakiolukija, tämä on kertakaikkiaan ihana blogi. Ja kyllä: olen jo kahlannut kaikki chihu-aiheiset jutut kertaalleen tämän päivän aikana:)

    VastaaPoista
  13. Anonyymi: Huh, kuulostaa melkoiselta tuo trimmaushomma! Onneksi chihuja ei tarvitse trimmata! Minkä värisiä villakoirasi ovat? Saako niitä sanoa puudeleiksi, vai onko se väärin? Täällä Chilessä on valtavasti villakoiria, sellaisia valkoisia ja yleensä takkuturkkisia ja likaisia:(

    VastaaPoista
  14. Voi miten ihanat maisemat!!!

    Mita marjoja nuo ensimmaisen kuvan oranssiset ovat ja onko ne syotavia? Minka verran sielta voi luonnonantimia kayttaa, siis marjoja ja sienia? Ja kaytatko niita?

    VastaaPoista
  15. Meillä on yksi valkoinen ja harmaa, mutta kasvatan mustia, eli valtaosa on mustia. Saa sanoa puudeleiksi:) Puudeli oli sanana pitkään sellainen, jota itse karsastin, mutta englanniksihan nämä ovat poodle, josta tuo puudelikin on sitten tullut. Rakastan tätä rotua aivan suunnattomasti ja vaikka trimmaaminen joskus tympiikin, niin en silti vaihtaisi mistään hinnasta:) Oletko muuten koskaan tullut ajattelleeksi jos perustaisit ihan oman koirablogin chihuillesi ja noille ihanille koiratotteille, joita teet? Voisit sinne päivitellä kaikkia koirajuttuja ja laittaa uusia ompeluksia esille jne... Pidän kyllä kovasti sisustusaiheisistakin jutuistasi, joten vierailisin myös täällä usein, mutta tulipa vain mieleeni tällainenkin idea. Juttujasi on niin mukava lukea:) Täytyypä nyt jossain vaiheessa oikein rekisteröityä ettei tarvitse aina kommentoida anonyymina... Jostain syystä ne pari kertaa kun olen koittanut, on aina takkuillut, enkä siis ole saanut tunnusta luotua:( Minäkö tumpelo tietotekniikan kanssa;)

    VastaaPoista