Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

tiistai 4. toukokuuta 2010

Viisi sisustajaa

Tyhjät maalatut huoneet ovat kauniita. En tahtoisi täyttää niitä huonekaluilla - ja toisaalta taas sormet syyhyävät päästä sisustamaan. Kunpa osaisi sisustaa vain tarpeellisella ja jättää kaikki turha roina pois. Tiedän jo nyt, etten pysty siihen. Ollapa kaksi taloa! Toisen sisustaisi sillä tavalla kuin tietää olevan tyylikästä, kaunista ja harkittua. Ja sen toisen sisustaisi sillä kaikella rakkaalla roinalla, josta ei voi luopua ja jota tahtoo katsella ympärillään, vaikka tietää, ettei se ole tyylikästä! Kummassahan talossa sitä loppujen lopuksi viihtyisi paremmin? Nyt ajattelen, että siinä harmonisessa tyylikkäässä. Siinä roinatalossa kävisin hakemassa inspraatiota;)

Tähän kuvaan sain vangittua melko hyvin vierashuoneen seinien värin.
---
Minussa siis taistelee kaksi sisustajaa. Minä tiedän, mikä on kaunista, tyylikästä ja harkittua ja voisin sen toteuttaa, mutta se toinen sisustaja minussa tykkää tilpehööristä ja roinasta. Koska en omista kahta taloa, se jälkimmäinen sisustaja taitaa voittaa. Ensimmäistä sisustajaa kuitenkin auttaa se, ettei meillä ole paljon huonekaluja, joita pitäisi survoa jokaiseen nurkkaan. Täytyy pärjätä melko vähällä.
---
Minulla on paljon leluja ja nukkeja, jotka tahdon talooni. Tahdon tehdä niistä asetelmia ja nähdä ne ympärilläni. Tulevaisuudessa ne tulevat olemaan näyttelyssä, joten sitten ne ovat talostani poissa. Näyttelyn tekemiseen saattaa kuitenkin vielä mennä vuosia, sillä oikeaa paikkaa ei ole vieläkään löytynyt. Tontin etsimisessä olemme pitäneet taukoa nyt neljä kuukautta. Olemme keskittyneet tähän taloon sekä maanjäristykseeen. Nyt kuitenkin olisi taas aika lähteä katselemaan paikkoja sillä silmällä. Jotain meillä on jo vähän suunnitelmissakin.
Tämä rautainen kattokruunu on ensimmäinen yhteinen sisustushankintamme Chilessä. Se on roikkunut mökin katossa, mutta nyt se pääsi yläkerran saliin.
---
Kolmas sisustaja on mieheni, joka antaa minulle hyvin vapaat kädet, mutta on hänelläkin sanottavaa joihinkin asioihin. Esimerkiksi olohuoneeseen on laitettava yksi iso maalaus, jonka hän osti chileläiseltä taiteilijalta. Taulu kertoo Chilen historiasta. Espanjalainen valloittaja Pedro de Valdivia on hevosen selässä ja Araucano-intiaanien päällikkö Lautaro yrittää tappaa Valdiviaa, jossa sitten muuten onnistuikin. Onneksi taulussa sentään ei makaa verinen ruumis hevosen selässä.... Joka tapauksessa taulu on tumma ja sotaisa, eikä sovi laisinkaan sen tyylin kanssa, jota minä aion toteuttaa. Taulu seinälle kuitenkin laitetaan.
---
Toinen seikka, jossa mieheni tahtoo pitää päänsä, on makuuhuoneen kaapittomuus. Hän tahtoo avaran makuuhuoneen, jossa ei ole isoja vaatekaappeja. Minä olin jo suunnitellut, että teemme itse ruutuikkunoista vaatekaapit ja minä laittaisin verhot sinne sisäpuolelle. Toisaalta minusta hänen ideansa on hyvä. Näyttäähän huone avarammalta ilman kaapeja. Sitten taas tiedän, että jos meillä ei ole kaappeja, kaikki vaatteet ovat läjissä nurkissa ja tuolien päällä. Olemmekin nyt suunnitelleet laittavamme isot vaatekaapit yläkerran saliin, eli ihan makuuhuoneen viereen. Se huone on pienempi kuin makuuhuone, joten kaapit tulevat lohkaisemaan huoneesta ison osan. Mutta onko sillä sitten väliä? Huone on periaatteessa "turha". Ajattelimme laittaa siihen huoneeseen futonsohvan, jonka voi aukaista, jos vieraita on enemmän kuin vierashuoneeseen mahtuu...erittäin epätodennäköistä meillä.
Makuuhuone ja aula. Oven ikkunoissa vielä muovit.
---
Neljäs sisustaja on mieheni sisko, joka ei varsinaisesti osallistu sisustamiseen, mutta olemme saaneet hänen talonsa huonekalut. Ne eivät ole oikein makuuni, mutta koska ovat uusia, hyväkuntoisia ja ihan siedettäviä, olihan ne "pakko" ottaa vastaan. Kieltäytyminen olisi ollut todella epäkohteliasta VARSINKIN, kun hän tietää, ettei meillä ole yhtään omia huonekaluja! Muutimme Chileen suoraan hänen taloonsa ja sieltä mökkiimme, johon tarvitsi ostaa vain muutama pieni huonekalu! Kun hänen talolleen löytyi ostajat, hän ei tahtonut myydä huonekaluja, vaan tahtoi lahjoittaa ne meille. Lahjoittamalla huonekalunsa, jotka hän on valinnut omalla maullaan, hän näin osallistuu siis meidän kotimme sisustamiseen. Minun tehtväkseni nyt jää se, että miten saan PEITETTYÄ huonekalut mahdollisimman hyvin;) Ne ovat kaikki tummaa kiiltävää puuta ja antiikkityylisiä, mutta uusia. Kaiken huipuksi toinen sohvista on keltakukkainen ja toinen punakukkainen. Olen ajatellut jossain vaiheessa päällystyttää ne uudelleen ja mieheni sanoi, että ne voisi antaa jollekin ammattilaiselle maalattavaksi, mutta sen aika ei ole nyt, kun rahareikiä on muutenkin paljon, kun rakentaminen on kesken ja uuden tontin etsintä suunnitelmissa. Olen tehnyt sellaisen maastoutumissuunnitelman niille valtaville sohville, että ostan jotkut tosi isot päiväpeitteet ja peitän ne niillä. Chilessä ei myydä irtopäällisiä sohviin, enkä mitään kuminauhavirityksiä huolisikaan.
---
Neljännen sisustajan huonekalumaku kyllä auttaa hieman sitä, että kolmannen sisustajan tumma sotaisa taulu sointuvat yhteen. Tämä taas ei ole pelkästään huono asia, sillä ensimmäinen ja toinen sisustaja saattaisi päätyä ääripään ratkaisuihin ja talo saattaisi näyttää jopa liian vaalealta. Nyt ehkä vaaleaan taloon tummat huonekalut ja tumma sotataulu tuovat vähän jämäkkyyttä ja sellaista särmää, joka tekee talosta juuri meidän näköisen, eikä suoraan sisustuslehdestä matkitun tyylin mukaista;)...näin ainakin tahdon ajatella lohduttaakseni itseäni. Ei meidän olohuoneesta tule Jeanne d'Arc lehteen kelpaavaa. No ei tulisi senkään puolesta, että meille ei tule yhtäkään Madonna-patsasta! Tässä katolisen kulttuurin keskellä eläessäni en kaipaa sellaisia symboleja talooni.
Viides sisustaja on chihuahualaumamme, joka luonnollisesti asuu sisätiloissa. Chihulauman takia voin unohtaa valkoiset sohvat! Vaikka ne onkin opetettu siihen, ettei sohville saa hypätä, sitä täytyy kuitenkin kokeilla vähän väliä, josko säännöt tässä talossa olisivat muuttuneet...Sitten on vielä tämä meillä usein vieraileva chihupoika, joka saa hyppiä sohville, vaikka omistajalla on tiedossaan meidän talon tavat. Pojalle oikein tehdään aina paikka sohvalle, nojatuolille ja joka paikkaan, missä meidän omat chihumme eivät saa olla.
---
Omat chihumme myös raapivat aina sohvankulmia silloin, kun tahtovat, että me otamme ne syliin. Eli tassunkuvia olisi kaikki sohvankyljet kuitenkin täynnä. Se mainitsemani päiväpeitetaktiikka saattaisikin onnistua valkoisena, sillä peitteethän on helppo viskata pesukoneeseen.
---
Chilessä on myös tapana, että lapset kiipeilevät sohvilla kengät jalassa...ja meillehän tullaan ulkoa suoraan olohuoneeseen. Meillä ei ole paljon lapsiperheitä lähipiirissämme, mutta ne vähätkin saisivat aikaiseksi ihan mukavaa jälkeä...eli chihujen ja vieraiden takia sohvan väriä täytyy miettiä pitkään ja hartaasti.
---
Viides sisustajaryhmä myös sanelee alakerran lattiamateriaalin: kaakelia koko alakerta. Mattoja vain kuistille kenkien ja tassujen pyyhintään.
--
Tästäpä tuli pitkä sisustusanalyysi. Syysherra on levittänyt viittansa ikkunan takana. On harmaata ja osa puista on pudottanut lehtensä. Kirsikkapuut ovat keltaisena, vuorille ei näe. Viides sisustajaryhmä koisii keränä tyynyjen päällä ja takka loimottaa lämpöään blogin kirjoittajan kylkeen. Mukavaa toukokuuta lukijoilleni!

17 kommenttia:

  1. Onnea peittämis-yritykseen ;)

    Kyllä sitä huomaa, että kun asustelee vain kissan kanssa, niin pääsee helpolla sisustamisessa. Eipähän tarvitse sinällään ottaa niin montaa huomioon.

    Mutta mitä siihen tavarapaljouteen tulee, niin kaikki ne rakkaat esineethän ne tekevät kodin!

    Mukavaa tiistaita!

    VastaaPoista
  2. Kyllähän tavaroita mielellään hankki; vaikeampi niistä on päästä eroon.

    Olen seurannut blogiasi vain vähän aikaa; millainen tuo holvimainen sisäkatto oikein on ja millaiselta talo näyttää pihalta katsottuna...

    VastaaPoista
  3. Tuo huone näyttää kyllä niin kauniin valoisalta! Toivottavasti löytyy sellainen ratkaisu ,joka tyydyttää jokaista sisustajaa,mutta tietenkin eniten sinua,ja miestäsi.
    Jännää sitten nähdä kuvia siitä,miltä sisustettu huone näyttää.Mukavaa toukokuuta sinullekin!

    VastaaPoista
  4. Mielenkiinnolla minäkin odotan kuvia sitten kun niiden aika on, lähinnä sen takia, että vastaako mielikuva todellisuutta..tai päinvastoin.
    Kumpikohan muuten on parempi; tämä Suomen jäisen kylmä toukokuu, jota kevääksi kutsutaan, vaiko Chilen syksy.. Ehkä kuitenkin tämä kylmä kevät..sillä eihän sitä koskaan tiedä, vaikka aurinko alkaisi lämmittämään.
    Lämpimät terveiset Sinulle, on mukavaa lukea blogiasi.
    Leenukka

    VastaaPoista
  5. Kyllä talonne näyttää upealta. Tuo valoisuus aivan lumoaa. Tunnelma on kuin holvikirkossa. Näin ajattelee 1980-luvun alun rakennetussa talossa asuva, jonka katto ja osa seinistä ovat puunvärisiä, voi kun saisi ne maalattua valkoiseksi. On teillä monta sisustajaa. Kiva nähdä millaiseksi asunto muuttuu, kun saatte sisustettua.
    Täällä ei vieläkään tunnu keväältä. Pakkasyötä odotellaan.
    Lämpimin terveisin Reija

    VastaaPoista
  6. Elina: Joo, onhan siinä puolensa, kun asuu yksin! Mutta eikö kissaa tarvitse ottaa huomioon sisustaessa? Olen nähnyt aika karmeita tapetteja ja sohvia kissaperheissä...

    Helena! Laitan jossain vaiheessa talosta kuvia ulkopuolelta. Joitakin kuvia blogissa jo onkin.

    Leenukka: Uskon molempien olevan yhtä mukavia! Minä rakastan Chilen ja Suomen syksyä! Eilen meillä oli auringossa noin 30 astetta lämmintä. Kun aurinko laski, tuli yhtäkkiä tosi kylmä! Chilen talvi on siitä mukava, että sataa, sataa ja sitten yhtäkkiä onkin lämmin aurinkoinen päivä. Vertaan usein Chilen talvea Suomen kauniiseen lokakuun alkuun. Chilessä syksy on siksikin kiva vuodenaika, että kun sateet alkavat, luonto alkaa taas vihertää pitkän kuivan kesän jälkeen.

    Reija: Ei muuta kuin rohkeasti maalaamaan!
    Yaelian: Kompromisseja, kompromisseja...

    VastaaPoista
  7. Onpa teillä jo kauniin näköistä!

    Tuo sisustustyylien yhteensovittaminen voi olla aikamoista hommaa... Meilläkin on edessä ensin remontti ja sitten yhteenmuutto, ja vähän pelkään, mitä anoppilasta päätyy meille. Toisaalta tietysti hyvä, että esim. sänkyä ei tarvi ostaa, mutta ei se oikein minun tyyliseni ja väriseni ole, puhumattakaan niistä muista huonekaluista, joita sieltä varmaan tulee. Poikaystävä on jo mnesti sanonut haluavansa yhden sohvasängyn, jossa on kauhea koiranoksennuksen värinen kirjava patja. Onneksi se tulisi vierashuoneeseen ja jollain peitolla minäkin olen suunnitellut sen kätkeväni.

    VastaaPoista
  8. Ai kun on ihanat, valoisat tilat. Tunnelma on niin juhlallinen ... Onnea uusille tiloille!

    VastaaPoista
  9. Sinulla on niin upeat vaaleat tilat siellä, että oikein häikäisee. Varmasti niitä mielellään katselee ilman huonekaluja.

    Onnea viiden sisustajan ryhmälle!!

    Mukavaa loppuviikkoa!!

    VastaaPoista
  10. Löysin blogisi jonkun muun blogin kautta ja täytyy kyllä sanoa että olen aivan ihastunut =).
    Kirjotat hyvin ja humoristisesti. Aivan aistii ne harmistukset ja ilot mitä siellä erinlaisessa maassa koet =). Luulenpa että itellä olis hermot kireällä monessa asiassa =).
    Teillä on tosi kaunis uusi koti ja ihania ihania koiria. Kaiken lisäksi olet tosi taitava käsityöläinen. Minusta on mahtavaa että olet uskaltautunut lähtemään noin erinlaiseen kulttuuriin ja vaihtanut ammattiakin =).
    Mulla meni kaks päivää kun luin blogin läpi. (välillä tuli pakollisia taukoja kun töissä ei voi olla vaan netissä =D)Palaan tänne kyllä varmasti...
    -Hanna-

    VastaaPoista
  11. ColibriDreams: Tsemppiä sinullekin huonekalujen peittelyyn! Täytyy kuitenkin ajatella niin, että on hienoa saada jotakin, ettei tarvitse kaikkea ostaa heti. Vaihtelee niitä sitten parempiin vuosien myötä. Saisitko sinä ommeltua huppua sängynpäätyyn, jolla saisit sen peittoon? Jotain kivaa mieleistäsi kangasta.

    Lezzie: Kiitos!

    Ulla-Kristiina: Melkein häikäisee itseäkin, mutta kyllä se siitä tasoittuu, kun tulee tavaroita yms.

    Hanna: Ihanaa "kuulla", että pidät blogistani! Tykkään kirjoittaa ja tämä on vähän korvauksena sille, etten voi puhua suomea (paitsi koirilleni). Tiedän miltä tuo tuntuu, kun löytää mielenkiintoisen blogin. Itsekin olen ihastunut valtavasti muutamaan blogiin ja aina pitää käydä katsomassa, mitä uutisia niissä on!

    VastaaPoista
  12. Mikä talo! Nautin kuvien katselemisesta ja ihanan leppeästä vinoilusta ja sanailusta -suomalaista huumoria parhaimmillaan :)

    T. Naapuri Argentiinasta

    VastaaPoista
  13. Hei!

    Jostain syystä sinun kaksi viimeistä postausta ei näy ollenkaan. Viimeinen on Viisi sisustajaa. Minun seurantalistalla näkyy että olet postannut kaksi kertaa ja tuo viimeinen otsikko on Rajapeikko höyrähti... mutta kun yritän avata sitä niin tulee tuo aikaisempi Viisi siustajaa.

    VastaaPoista
  14. mäkään en nää kahta viimeisintä postausta!viisi sisustajaa on viimeinen,mikä näkyy...

    VastaaPoista
  15. Voi vitsit, mikä tuttu tunne kun luin sun sisustushommista! Kuulostaa vaan NIIN tutulta tuo koirien ja lasten vaikutus sisustukseen, samoin miehen erilainen sisustustyyli. Onneks on muitakin "kohtalotovereita", kuvittelin jotenkin olevani yksin ;)

    VastaaPoista
  16. Niin, toki kissan kanssa saa ottaa asioita huomioon, mutta jotenkin se on iskostunut niin omaan ytimeen, ettei sitä tule edes niin paljoa ajatelleeksi. Mutta totta siis! Toki jotain materiaalivalintoja jne. täytyy ottaa huomioon ja kissalla on omia juttuja, mutta tavallaan ne ovat sitten muuttuneet ns. omiksi jutuiksi. Voi, kun en nyt osaa oikein edes selittää, mitä tarkoitan. Huomaako jo siitäkin, että kissa "sulautuu" omaan persoonaan jo turhankin paljon? :)

    VastaaPoista