Itku

Minua ei ole itkettänyt raskausaikana juuri lainkaan. En ole herkistynyt vauvamainoksia tai elokuvia katsellessani. Mielialat ovat olleet aika tasaiset, ehkä jopa tasaisemmat kuin normaalisti. Eilen illalla tapahtuikin sitten jotain outoa.

Mieheni tulee aika harvoin nukkumaan yhtä aikaa kanssani, sillä hän tarvitsee unta monta tuntia vähemmän kuin minä. Hän yleensä katsoo televisiota noin yhteen saakka yöllä, kun taas minä kapuan yläkerran makuuhuoneeseen jo kymmenen-yhdentoista aikoihin. Eilen illalla mieheni tuli petiin yhtäaikaa yhdeltätoista ja aloimme jutella sängyssä ennen valojen sammuttamista. Yhtäkkiä minulle tuli mieleen seurusteluaikamme reilu kymmenisen vuotta sitten. Muistin, miten ajelimme Floridassa palmujen reunustamia teitä, miten minulla oli rannalla uudet bikinit, miten katselimme myrskyä hotellin parvekkeelta, miten opin tuntemaan tuota vierasta tummaa miestä hetki hetkeltä enemmän. Yhtäkkiä minulla tuli kauhea kaipuu niihin aikoihin. Minulla oli litteä vatsa. Kaikki oli jännittävää ja uutta. Yhtäkkiä tuli kauhea poru. Minua alkoi itkettää ihan holtittomasti!

 

 

Itkin, nyyhkytin ja tärisin mieheni kainalossa ja hän oli ihan ihmeissään. Mikä nyt oli vialla? En saanut vähään aikaa vastattua, itkin vaan, itkin sydämeni kyllyydestä. Mieheni silitteli selkääni ja lohdutteli. Ja sitten se kurja olo meni ohi! Minulle tuli taas hyvä mieli. Kerroin miehelle, että muistin vanhat ajat ja minulla tuli ikävä niitä. Mieheni taisi olla helpottunut, kun ei ollutkaan kyse mistään vakavasta. Juttelimme sitten yhdessä seurusteluajoista ja nauroimme. Minulla oli taas niin hyvä olo, etten vaihtaisi isoa mahaani entiseen kuitenkaan (paitsi silloin, kun sen aika tulee...)