Ups, mikä moka! Huomasimme eilen, että olemme unohtaneet hääpäivämme. Molemmat meistä ovat unohtaneet sen. Mieheni alkoi yhtäkkiä eilen laskeskella päivämääriä ja sanoi, että on jo 22.8. ja että 20.8. meni ohi. Minä katsoin häntä hölmistyneenä...mitä tapahtuu 20.8? Ei ainakaan ole hänen syntymäpäivänsä. Sitten tajusin, että seitsemän vuotta sitten menimme naimisiin 20. elokuuta! Ensimmäisen kerran kävi näin. Onko tämä nyt seitsemän vuoden kriisi, vai voimmeko laittaa tämän sen piikkiin, että olemme niin hermostuneita siitä, milloin vauva syntyy?
Nimittäin hermostuneita me tosiaan olemme! Gynekologi kun sanoi viime torstaina, ettei Peikkokukkulalle ole enää menemistä, sillä vauva voi syntyä minä hetkenä hyvänsä ja meidän pitäisi olla varmuudeksi klinikan lähellä. Me jäimmekin Concepcioniin perjantaina ja pitkästyimme siellä viikonlopun aikana. Kun ei ole omassa kodissa, niin on tylsää! Maanantaina oli taas kontrolli, eikä mitään edistystä ollut tapahtunut. Viikko 38 alkoi. Päätimme palata gynekologin suosituksista piittaamatta Peikkokukkulalle. Ajattelin, että eihän meillä ole kuin reilun tunnin matka klinikalle, kyllähän siinä ajassa pitäisi ehtiä, jos ei kauhean huono tuuri kävisi.
Olo on kyllä todella raskas, mutta mieluummin sitä on omassa kodissa! Tänään on taas kontrolli ja meinaamme palata Peikkokukkulalla ainakin vielä yhdeksi yöksi, ellei lääkäri sitä nyt ihan ehdottomasti kiellä.
Otammeko teistä suuren riskin, jos odotamme synnytystä kotona? Meiltä menee hieman yli tunti klinikalle. Kertokaapa omia kokemuksianne ja ajatuksianne.
Lähinnä tässä mietityttää se, että onko supistukset kamalan hankalia kestää tunnin verran liikkuvassa autossa? Tässä siis ajatuksena se, että lähtisi heti ensimmäisen supistuksen tultua.
Lisää hääkuviamme voit katsella täällä.
Hääpäivä jäi nyt juhlimatta, mutta onneksi vahingossa kävimme syömässä perulaisessa ravintolassa juuri päivää ennen. Vaikka kyllä me ajattelimme mennä uudestaan perulaiseen ravintolaan juhlistamaan hääpäivää - hyvä syy päästä taas herkuttelemaan!
Nyt meinaan ommella vähän Michilandian tilauksia ennen kuin lähdemme Concepcioniin!
Kiitos kaikista ihanista kommenteistanne aiempiin postauksiin!
Mut nythan on vasta elokuu eika 20.09. ole viela ollut
VastaaPoistaÄh, tarkotiin 20.8. :D Olen ihan sekaisin!
VastaaPoistaKiitti anonyymi, kävin heti korjaamassa :)
VastaaPoistaPaljon onnea hääpäpäivän johdosta näin myöhässä - ihana kuva!
VastaaPoistaMinulla ei ole kokemuksia synntysasioista, kun en ole synnyttänyt. Sisareni sen sijaan on neljäkin kappaletta ja he asuvat noin puolen tunnin päässä synnytyssairaalasta. Hyvin ovat aina ehtineet, kun ovat kotona odotelleet. Olen ymmärtänyt, että normaalitilanteessa ne supistukset kyllä ilmottelee sen verran ajoissa, että ehtii :)
Ymmärrän, että kotona on paljon miellyttävämpi odotella!
Ehkä lääkäri halusi "pelata varman päälle", koska olet ulkomaalaistaustainen ja yksityisellä klinikalla.
VastaaPoistaJos ei mitään maanvyöryjä ja maanjäristyksiä satu samalle hetkelle, kun sinun pitäisi päästä synnyttämään, ei tunnin matka tunnu liialta. Ensikertalaisella kun se ei ihan rysäyksessä tapahdu, että heti ensi supistuksesta täytyisi lähteä matkaan. Kyllä täälläkin lappilaisäideillä tulee kolmen tunnin matkoja synnytyssairaalaan, että ovat vain varuillaan.
Yliaikaisuuskaan ei ole tavatonta. Varmaan sinulle on neuvottu niitä synnytystä ennakoivia merkkejä. Esim. limatulpan tulo tarkoittaa synnytystä kahden vuorokauden sisällä(yleensä). Tosin limatulppa voi irrota vasta hetkeä ennen lapsen tuloa. Muista myös laskea lapsen liikkeitä ja tarvittaessa herättele, jos pitkiä aikoja nukkuu hissukseen.
Kyllä sinä oikein hyvin sitten sen huomaat, kun tositoimet alkavat, eli sitä ei tarvitse pelätä, että synnytyksen käynnistyminen jäisi huomaamatta. Teet vain jaksamisesi mukaan ompeluhommia ja mitä vain keksit, ettei aika tule pitkäksi.
Ja mitä hermostuneeseen oloonne tulee, niinhän sen kuuluukin olla: sillä tavalla luonto on kautta aikojen varmistanut syntyvien vauvojen turvallisuuden, kun isät ja äidit ovat silmät ja korvat valppaina pienen voinnin suhteen.
Kaikki sujuu oikein hyvin.
Ihana kuva!! Onnea hääpäivän johdosta.
VastaaPoistaTunnissa ehdit aivan hyvin. Olette kuin sadun pariskunta noissa kuvissa. Varmasti tulee kaunis lapsi.
VastaaPoistaOmalta paikkakunnaltani on tunnin matka synnyttämään - pakko on ehtiä ja yleensä on ehditty! En ole kuullut että tällä välillä kukaan olisi ambulanssiin tms. synnyttänyt. Oletko tosissasi, ettet ole vielä MINKÄÄNLAISIA supistuksia tuntenut? Eikös ne yleensä ala jo aikapäiviä ennen synnytystä sillai harvakseltaan...Olen jo unohtanut tarkemmin, mutta sellaisia kivistyksiä, kun koko vatsanseutu muuttuu piukaksi ja hetken päästä laukeaa. Muistaakseni monta viikkoa ennen synnytystä?
VastaaPoistaOnnea hääpäivän johdosta kullanmurut!
VastaaPoistaHarvoin ensisynnyttäjällä niin vauhdilla alkaa etteikö sairaalaan tunnissa ehtisi, jos tosiaan vielä heti ensimmäisistä oireista lähtee (toki on poikkeuksiakin).
VastaaPoistaJa vaikka nyt kroppa on valmiina, silti voi mennä jopa sen pari viikkoa yli lasketun ajan, joten kyllä minä uskaltaisin kotona odotella. Kotona rentoudutkin paremmin ja synnytys pääsee paremmin alkamaan...
Onnea loppuodotukseen! :)
Eipä ihme, että hääpäiväkin unohtui. Elätte niin jännittäviä aikoja...:)
VastaaPoistaOnnea teille♥
Mielestäni kyllä tunnissa ehditte klinikalle...ymmärrän, että kotona on mukavampi olla.
Suomessakin moni asuu tuntejen matkan päässä sairaalasta, ja monella ei ole tuota mahdollisuutta että voisi puolisonsa kanssa olla vain odottamassa lähellä sairaalaa. Joten ihan rauhassa vaan, kaikki menee hyvin!
VastaaPoistaNo meiltä on himpun yli tunnin matka sairaalaan, ja kaksi lasta olen ehtinyt oikein hyvin synnyttämään... Mutta minun olivatkin jahkailijoita. Ensimmäistä kävin kokeilemassa, kun tuntui siltä että syntyy, ja olin yön sairaalassa, seuraavana päivänä laittoivat takaisin. No, sitten vuorokauden kuluttua tuli lähtö uudelleen ja synnytys kesti 24 tuntia.
VastaaPoistaToista piti mennä yliaikaisena sairaalaan käynnistämään, ja sitähän käynnisteltiin sitten viikon päivät ennen kuin päätti viimein tulla.
Kaverini synnytykset kestivät muistaakseni viisi, kolme, kaksi ja yksi tuntia, neljä lasta ja jokainen tuli nopeammin kuin edellinen... Mutta sairaalaan joka kerran ehtivät tunnin matkan päästä.
Muistan kuulleeni yhdestä tai kahdesta tapauksesta, kun täällä lähistöllä on vauva syntynyt autoon, toinen taisi syntyä ambulanssiin.
Kotona on mukavampi odottaa, jähdette vaan heti kun merkkejä alkaa olla. Tiedän että on stressaavaa, kun ei oikein edes tiedä mitä odottaa. Niinpä minäkin silloin ekan kerran menin liian aikaisin, mutta täällä ainakin sanoivat, että ei haittaa, heti vaan sairaalaan jos siltä tuntuu.
Meiltä on kahden tunnin matka synnytyssairaalaan. Esikoisen syntyessä ehdittiin hyvin ja sairaalassa oltiin vain 1,5 tuntia kun tyttö jo syntyi. Toista odottaessa jouduinkin sairaalaan lapsivesien menon takia 3 päivää ennen kuin synnytys lopulta käynnistettiin. Hyvä niin, koska poika syntyi niin nopeasti ettei kotoa oltais ehditty sairaalaan.
VastaaPoistaTäälläkin saa siis tarkkailla omaa vointia ja supistuksia, yleinen ohje onkin että saa läheä aika herkästikin sairaalaan. Helpompi sieltä on takaisin tulla kuin synnyttää matkalla autoon.
Tsemppiä loppuviikoille ja kyllä te varmasti kotoakin ehditte synnyttämään!
On ollut jännittävää seurata blogiasi nyt erityisesti viime aikoina, vaikken olekaan kommentoinut :).
VastaaPoistaJokainen synnytys on erilainen, joten vaikeaa kai sanoa, että mitä sinun kannattaisi tehdä. Kuuntele lääkäriä. Jos synnytys on nopea, niin sehän voi tapahtua vaikka tunnissa. Autossa synnyttäminen ei ole varmaan kenenkään toive.
Kaikkea hyvää loppuodotukseen!
Kyllä omassa sängyssä nukkuu aina parhaiten! Kuulostaa ehkä vähän hätävarjelun liiottelemiselta ettei tunnin päässä kotona voisi odotella...
VastaaPoistaSe autossa vöissä istuminen kovien supistusten aikana ei ole mitään herkkua mutta jos ajatuksena on lähteä "heti kun tuntuu", niin ei niitä ensisynnyttäjällä yleensä kovin montaa ekan tunnin aikana ehdi tulla.
Omat synnytykseni ovat ekasta merkistä alkaen olleet kestoltaan 11, 5 ja 3,5 tuntia. Neljäs saattaisi tulla aika nopsasti, mutta en meinaa kokeilla ;)
Kolme kertaa olen mennyt sairaalaan ja ilmottanu ensitöikseni että MÄ HALUAN SITTEN EPIDURAALIN ja kaks kertaa homma onnistuikin. Taivaallinen aine joka vei kivun niin että kysyin kätilöiltä koska ponnistaa ;) Kolmannella kerralla kätilö oli juuri kaivamassa suosittelemansa spinaalipuudutuksen tarpeita kun pikkuherra päätti tulla. Taisin vastoin tapojani sanoa aika tiukasti että mä haluan JOTAIN, mutta toinen kätilöistä sanoi yhtä tiukasti että nyt silmät auki ja ponnista! Eihän siinä muu auttanu ja ensimmäisellä ponnistuksella tuli pää ja seuraavalla koko pötkö. Huolimatta siitä että toimitus oli käteen laitettua kanyylia lukuunottamatta ja vastoin tahtoani täysin luomu niin en olis kyllä yhtään helpommalla voinu päästä! Eikä se kipu oikeesti ollu mitään kaikentappavantraumaattista!! Ei voi valehdella että olipa tosi mukavaa enkä kokenut itseäni "voimaantuneeksi" tms. mutta uskomatonta kyllä, synnyttäisin mieluusti samalla tyylillä jos vielä pitäisi!
Liian tarkkoja suunnitelmia synnytyksestä ei kannata tehdä ettei joudu pettymään, mutta omia tuntemuksia kannattaa kunnella ja ilmaista ne Selkeästi!
Kohta saatte tuoda nyytin kukkulalle karvasisarusten ihmeteltäväksi!
Onnea hääpäivänne johdosta, ei ihme, että tuossa odotuksessa kaikki unohtuu!
VastaaPoistaKyllä hyvin ehditte tunnissa synnyttämään, hyvin kaikki menee. Älä turhaan jännitä:)
Ihanaa, kun miehesi haluaa ottaa lapsen vastaan ja leikata napanuoran.
Synnytys on valtava kokemus miehellesikin, nauttikaa yhdessä!
ONNEA ONNEA ♥♥♥♥♥♥♥♥♥
VastaaPoistaYmmärretään teidän hermostumisenne... :)
Meilläkin on tunnin matka sairaalaan ja aina on ehditty.
VastaaPoistaPellavasydämen Mervi: En tosiaan ollut tuntenut minkäänlaisia supistuksia ennen kuin minulle nyt "opetettiin", että sellainen paine alavatsassa on myös supistus! Olin olettanut toisenlaiselta tuntuvia supistuksia, sellaisia mahassa sattuvia.
VastaaPoistaKiitos kaikille pitkistä ja mielenkiintoisista kommenteistanne!