Tilanteemme on yhä tämä. Odottelua. Laskettu aika on 7.9. mutta lääkäri on antanut jo kaksi turhaa hälytystä, mikä tietenkin on hermostuttanut meitä. Yli viikko sitten hän sanoi vauvan syntyvän minä hetkenä hyvänsä ja että meidän pitäisi olla lähellä klinikkaa. Torstaina hän sanoi vauvan syntyvän ehkä aamuyöllä ja jouduin jo klinikalle illalla. Siellä todettiin supistusten tulevan kymmenen minuutin välein. Supistukset eivät kuitenkaan olleet kivuliaita. Itselläni ei ollut sellainen olo, että synnytys olisi alkamassa, mutta enhän minä ekakertalaisena luota omiin tuntemuksiini. Kätilöt sanoivat, että synnytys varmaan alkaisi parin päivän sisällä. Nyt on pari päivää mennyt. Eilen supisteli ihan mahdottomasti (mutta kivuttomasti) koko päivän. Yö meni lievissä kivuissa (muttei supistuksissa) ja nyt aamulla on taas oikein hyvä olo.
Eilen kävimme Peikkokukkulalla ja leikkasin Michilandian tilauksia ja vähän ompelinkin, ettei tilaussuma ihan kamalasti kasaantuisi. Vauva riehui mahassa uskomattoman paljon. Automatkat olivat tuskaisia, varsinkin paluumatka Concepcioniin. Auton heiluminen aiheuttaa hirveän paineen tuonne alavatsaan.
Koko yö meni lievissä selkä-maha-reisi-kivuissa, mutta ilman supistuksia. Kahdelta yöllä oli pakko nousta syömään paahtoleipää, kun vauva riehui, eikä suostunut rauhoittumaan, vaikka lauloin kaikki tuntemani kehtolaulut ja silittelin vatsaa. Sillä oli kai nälkä, sillä syötyäni se rauhoittui!
Nyt pitäisi keksiä, mitä tänään tekisi. On tosi tylsää, sillä käveleminen on niin tuskallista, ettei tee mieli mennä katsomaan kauppojakaan. Olen jo ihan kyllästynyt surffailemaan netissäkin. Ehkä voisimme mennä syömään lounasta perulaiseen ravintolaan!
Kiitos kaikille mukana elämisestä!
Täällä me elämme hengessä mukana!
VastaaPoistaMuistaisin vuosilta kirves ja kivi, että jos vauva liikkuu, se ei vielä silloin synny. Mutta jo vaikka vuorokausi sen jälkeen kun ei enää liiku...
Oi, muistankin nyt ainoan raskaushamrini eli nuo reisikivut.
Kaikki menee hyvin!
♥
En ole mikään lääkäri, mutta kaksi lasta synnyttäneenä ajattelin, että olisko nuo kuitenkin ennakoivia supistuksia... On sinulle varmaan kerrottu niistäkin.
VastaaPoistaMuistan viime raskaudestani, että jonkinmoista "juilimista" (muistutti jonkin verran kuukautiskipuja) tuntui lähinnä ristiselässä/alavatsassa ja rupesin jossain vaiheessa ottamaan aikaa kellosta. Puoli tuntia sairaalaan menosta meni lapsivedet ja vajaat kolme tuntia oli mennyt, niin tyttö oli syntynyt. Minä en tuntenut mitään kovaa kipua ennen lapsivesien menoa, mutta sekin on niin yksilöllistä. Ekassa raskaudessa ihmettelin, että olikos tuo nyt sitten se limatulppa :D Sairaalassa otettiin näyte ja kuulemma synnytys oli alkamassa.
Ihania hetkiä elätte, tuo on niin ainutlaatuista! Synnytyskin on niin hieno kokemus!
Joku on minulle joskus sanonut että kun vauva pitää loppu suoralla hereillä öisin se valmistaa äitiä tulevaan. Eli lisää paahtoleipää vaan :)
VastaaPoistaKyllä sen yleensä tietää sitten kun alkaa olla tosipaikka eli lapsi syntyy. Ajattelen nykyään synnytystä sellaisena luonnollisena tapahtumana jonka jonkainen nainen osaa kyllä (vaikka joskus kuulee että jotain pelottaa/jännittää). Onnea vaan teille suureen tapahtumaan - sitten kun se tapahtuu. Sievä vatsa!
VastaaPoistaJaksamisia sinne!Ymmärrän että on turhauttavaa odotella,etenkin kun on ollut jo pari turhaa hälytystä.Tsemppejä vaan,kyllä se vauveli pian sieltä tulee ulos.
VastaaPoistaItsellani ovat aina alku-ja loppuraskaudet olleet vaikeimmat.
VastaaPoistaLopussa lapsi painaa alas,ei ole mitenkaan hyva olla,haluaisi jo paasta isosta mahasta eika tahdo olla enaa karsivallisyytta....
Ajattelin aina,etta tietaisikin etukateen milloin vauva syntyy,niin sita jaksaisi paremmin odottaa.
Mutta ei auta kuin odottaa ja odottaa ja hei,se voi olla jo huomenna!!!!
Tsemppia odotuksen loppuhetkiin seka synnytykseen!!!!
Täällä yksi blogisi seuraaja jännittyneenä odottelee pikku-peikkosen h-hetkeä.
VastaaPoistaSelasin tässä juuri muutaman postauksen taaksepäinkin. Olette avioituneet samana päivänä kuin minä ja siippani. Me muistimme hääpäivämme mutta ensimmäisen kerran se eteni hyvinkin arkisesti :-) Liekö se seitsemäs vuosi...
Odottavan aika on pitkä - sehän on vanha sanonta.Rauhallisesti vaan, kyllä se tulee, kun on valmis.Rentouttavia ajatuksia loppurutistukseen! Tepa Seinäjoelta
VastaaPoistaHiljaa hyvä tulee. Teidän vauveli syntyy varmaan aika hyvällä vauhdilla ja kohtuu kivuttomasti sitten kun tositoimiin pääset, kun sulla on kumminkin ollut valmistavia suppareita ja pidemmän aikaa. Onnea koitokseen!
VastaaPoistaEihän tähän voi muuta sanoa kuin, että odottavan aika on pitkä. Uutisia täälläkin odotetaan.
VastaaPoistaTerveiset Sveitsista.
VastaaPoistaKaikki synnytykset on erillaisia ja alkaa aina niin erillailla. Koskaan ei kai voi tietaa miten se sit meneekään.
Varoitus:tama on synnytys kertomus!
Esikoisen kanssa herasin yolla alavatsan paineeseen ja kavellessani vessaan, poksyihin lurahti lapsivetta..ei mitaan oireita ollut aijemmin(toki tietysti harjoitus suppareita jo pidemman ajan)ja la olisi ollut 12pv paasta.
Kylla siina klo 5.15 mietin etta meniko nyt pissat housuun vai oliko taa jo lapsivetta(jotenkin kuvittelin kai et lapsivedet menee kerralla ja vauhdilla kaikki). Koska silla hetkella ei enempaa vetta tullut kavin housut vaihdettuani uudestaan nukkumaan ja noin 15min paasta paineen tunne tuli taas ja kerkesin n2m paahan sangysta kun ne lapsiveden sitten menivat! uudelle parketille tietysti. Siita alkoi supistukset jotka voimistuivat ja tihenivat aika nopeaan. Kivuliaita suppareita eika mitaan tunnetta etta synnytys olisi lahella ei ollut ollut ollenkaan aijemmin! Sveitsilaiset suosivat luonnollista synnytysta ja vaikka kuin olin pyytanyt epiduraalia jo etukateenkin!! sain sita vasta klo 14.30 kun olin jo 8cm auki ja niin vasynyt supisteluihin etten enaa jaksanut pysya hereilla supistusten valilla(valit 4min)akupunktiot ym luonnonmenetelmat eivat helpottaneet tippaakaan!. lopulta olin niin pumpattu tayteen epiduraalia etten tuntenut mitaan kaulaan asti(synnytys venyi 4h pidemmaksi oli laakarin arvio). En tuntenut ponnistus tarvetta kuin ihan lopussa ja supparit nahtiin vain koneen kautta..lapsi kuitenkin syntyi(imukupilla ja valilihan leikauksella) ja olin taysin kivuton tikattaessa ja kohtua paineltaessa epiduraalin takia.
Muistan parhaiten suppari kivut ekasta synnytyksesta ja luulin niiden olevan "se tuskaisin vaihe".
Toisen lapsen synnytys alkoi suppareiden alettua kotona 10min valein ja loputtua kuin seinaan 1,5h myohemmin(olisi ollut viela viikko la:han), vauva ei myoskaan liikkunut kuin kerran 1h ja sisalla-siksi jouduin tarkkailuun. Suppareiden kipu ei ollut mitaan siihen verrattuna mita ne oli esikon kanssa(lapsivedet meni eka ja sit vasta alko supparit).Sain lillua altaassa kuin kylpylassa olisin ollut ja mies luki huoneen pari sangylla kirjaansa..vasta kun kalvot puhkaistiin alkoi K I V U T ja lapsi syntyi alle 30minkalvojen puhkaisun jalkeen. Sain toisella kertaa myos epiduraalin ja talla kertaa ajoissa ja vain oikean maaran. Talla toisella kertaa tunsin myos ponnistus tarpeen ja ponnistamisen! ja nyt tiedan mita se kipu sitten on. Millainenhan on sitten kolmas synnytys=)(liputan yha epiduraalin puolesta!!)
kummankaan kohdalla en olisi osannut sanoa puoli tuntia ennen "synnytyksen alkamista" että pian taa alkaa. Onnea matkaan ja toivottavasti pian alkaa tapahtumaan =) odottavan aika on todella pitka!
Anonyymi Sveitsistä: Hui, molemmat synnytykset kuulostivat pelottavilta. Minä pelkään juuri noita kipuja ja sinulla on niitä ollut ilmeisesti paljon kummassakin synnytyksessä epiduraalista huolimatta...iiiks! Toivottavasti minä saan epiduraalia riittävästi ja ajoissa.
VastaaPoistaHeippa. Minakin Pelkasin etukateen vahan, eniten Ehka kammoksutti ajatus valilihan leikkauksesta! Pelkka ajatus siita että Mun ihoa leikataan ahdisti mutta: eihan sita edes huomannut ollenkaan, ei edes etta se repesi!!
VastaaPoistaToisen Lapsen synnyttya Sanoin miehelleni ettei enää koskaan uudestaan!!! Kuitenkin jo seuraavana aamuna kysyin vastasyntynytta nuuhkiessani( Kuten koiraemo) että Eihan tama jaa viimeiseksi, saammehan vielä nuuskutella edes Kerran vielä Omaa pienia vastasyntynytta!! Ja niimpa, Kolmatta lasta odotetaan ja epiduraalin Otan varmasti.
En koe etta Minun tarvitsee Todistella urheuttani synnyttamalla luonnollisesti(jotenkin taalla tuntuu että se on naisen mitta,"synnyttya ilman laakitysta")! kerta Pelkasin/ pelkaan kipuja ja kun sita vastaan on mahdollisuus saada apua niin otin sen myös!
Muuten Minulla Ei ollut mitaan suunnitelmia synnytykseen, Jos Ei synny alakautta, tulee sit keisarinleikkauksella. Hoitajia ihmetytti kun Sanoin että tehan taalla toissa olette, Lapsen Etujen mukaisesti synnytetaan ja te osaatte Varmasti hommanne, ei minulla ole mitaan musiikkia tai muita toiveita synnytykseen( no, ainut oli se Kivun lievitys joka meni sit huonosti ).
Ihmeeellisesti sita Kivut unohtuu ja ihminen muuttuu. Minulle itselleni se ihan pikkuvauva aika on ollut erittain tarkeaa aikaa. Esikoisen Kanssa se oli ihanaa aikaa tutustua vaan toisiimme, nuuskutellen ja tuijottamalla sita tuhisijaa tuntitolkulla( ja tuota piirretta itsestani en voinut kuvitella minussa edes olevan ennen lapsia)!!!Pikkukakkosen Kanssa Onneksi isa oli pitkaan myös lomalla että Kerettiin myös tutustua Kunnolla ennen Arjen alkua.
Kestaahan se Aikansa Paasta kiinni rutineihin, vasyttaa ja Hormoonit jyllaa ja kaikki antaa Ohjeita mitka itse tuntuu ihan arsyttaville......ja Voitko kuvitella etta sita Isoa Hankalaa maahaakin tulee viela I K A V A!!! Mutta mikaan ole ylitsepaasematonta ja apua Kannattaa aina pyytaa! Suuri seikkailu on alkamassa, suuri ja ihana seikkailu;) Tsemppia siihen. T: sama anonyymi alppilandiasta.