Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

perjantai 17. elokuuta 2012

Käännekohta



Aika tuntuu pysähtyneen. Istun rantatuolissa Peikkokukkulan talon edessä talviauringon lämmittäessä takaraivoani. Päälläni on vain pyjama, aamutakki ja kumisaappaat. Vihreä kolibri, jolla on kirkkaanpunainen päälaki, pörrää rosmariinipensaassa ja muissa kukissa. Urco-lintu katselee minua viereisestä omenapuusta punaisilla silmillään. Mieheni hakkaa polttopuita pienemmiksi. Linnut visertävät puissa. Auto on pakattuna jumppapallolla, vauvanistuimella, vaipoilla, pyjamillla ja kaikella sillä, mitä seuraavan viikon aikana tullaan tarvitsemaan. Edessä on suuri ja pelottava tapahtuma, jonka jälkeen aukeaa uusi, valtava elämä.
Olin eilen klinikalla kontrollissa, sillä 37. raskausviikko alkoi. Sanoin, että selkään särkee tavallista enemmän ja muutenkin tuntuu siltä kuin vauvan pää roikkuisi jo hirvittävän alhaalla. Syykin selvisi: vauva on valmis syntymään. Gynekologi jätti minut tutkimushuoneeseen vetämään housuja jalkaani ja meni toimistohuoneeseensa. Kysyin mieheltäni, olinko kuullut ja ymmärtänyt aivan oikein, sanoiko gynekologi todellakin, että vauva voi syntyä jo huomenna? Mieheni oli yhtä pökerryksissä kuin minä ja sanoi, että niin asia on. Toimistohuoneessa gynekologi sanoi, että meidän olisi nyt hyvä lähteä Peikkokukkulalle, hakea kaikki tavaramme ja tulla kälyn luokse Concepcioniin klinikan lähelle odottamaan synnytystä. Hän kysyi, olinko tuntenut supistuksia ja sanoin, etten ollut. Niitä kuitenkin on kuulemma täytynyt jo olla.

Minun tulisi varata aika gynekologille maanantaiksi siltä varalta, ettei synnytys ole käynnistynyt  viikonlopun aikana. Käsiäni alkoi täristä. Meidän piti mennä mieheni kanssa ostoksille klinikalta, minun piti hankkia taas materiaaleja töihini ja muutakin. Suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla. Nyt ei olisi järkeä tehdä muuta kuin palata Peikkokukkulalle. Koko kotimatkan olimme kuin puusta pudonneita. Olimme ajatelleet, että tämä olisi edessä kolmen viikon päästä, tai ehkä jopa viiden!

Kälyni riemastui uutisesta ja soitti parille siskolleen. Pian hän saisi nähdä ainoan veljenpoikansa! Hän alkaisi heti laittaa tavaroita valmiiksi. Sovimme, että käly tulisi seuraavana päivänä Peikkokukkulalle talon ja koirien vahdiksi ja sitten me lähtisimme Concepcioniin.

Illalla laitoimme kaiken valmiiksi autoon, sillä ajattelimme, että synnytys voisi käynnistyä jo yöllä. Minulla ei kyllä ollut lainkaan sellainen tunne, mutta tarkkailin kaikkia oireitani. Onkohan minulla nyt vähän huono olo? Onkohan mahani menossa sekaisin? Onkohan tämä nyt harjoitussupistus? Oikeasti olin kuitenkin ihan tavallinen, hieman tavallista väsyneempi vain. Pesin vielä kylpytakkini, sukkia ja pyjaman. Tarkistin, että klinikan antamasta tarvikelistasta kaikki on mukana. Ompelimpa vielä pussukan vauvan tavaroillekin. Ja rukoilin koko ajan, ettei mitään tapahtuisi vielä tänä yönä!

Yön nukuimme molemmat todella huonosti. Minun kylkiluihini ja vatsan sivuihin sattui ja mieheni taas oli hermona jokaisesta liikkeestäni. Hän kertoi aamulla, että kun liikutin jalkojani äkkiä, hän kuvitteli, että vauvan jalka oli jo ulkona! Viideltä aamulla luovutimme. Mieheni sanoi menevänsä tekemään tulen takkaan ja torkkuvan sohvalla, jos pystyisi. Minä taas otin kirjan käteeni ja aloin lukea. Joskus seitsemän aikaan nukahdin uudestaan pariksi tunniksi.

Nyt on kello kaksitoista päivällä ja istun aurinkotuolissa talon edessä. Odotamme kälyä tulevaksi. Syömme lounasta ja sitten mieheni vielä lähtee hoitamaan asioita Yumbeliin. Taika-koira makaa jaloissani ja minä nautin talviauringon lämpöisistä säteistä sekä kaikenmaailman eritavalla sirkuttavista linnuista. On pysähtynyt tunnelma. Ei ole kiire mihinkään. Edessä on vain odottelua. Mitenköhän monta päivää meidän täytyy odotella Concepcionissa kälyn luona? Jokainen päivä tulee varmaan olemaan aika piinallinen jännityksen takia. Mieluiten olisin kotonani, mutta gynekologin ja kaikkien muidenkin mielestä on parempi meidän hermoillemme, että olemme klinikan lähellä. Peikkokukkulalta on reilun tunnin matka ja tie on huono. Mitä jos maantiellä tapahtuisi jotakin?

Eilen illalla laitoin korisängyn valmiiksi sänkymme viereen. Olin juuri saanut pehmusteen valmiiksi laitoihin ja olin laittanut kälyn antamat lakanat koppaan. Verhoja en ole ehtinyt tehdä, sillä kuvittelin minulla olevan vielä aikaa. Hoitopöytäkin tulee vasta muutaman viikon kuluttua Santiagosta. Saapa nähdä, ehdimmekö huomenna käydä ostamassa hoitoalustan vauvaliikkeestä.

Nyt istun tässä ja tajuan olevani elämäni käännekohdassa, pysähtyneessä tilassa. Entinen on melkein takana ja tuleva melkein käsinkosketeltavan lähellä. Kun palaamme kotiin, emme palaa kahdestaan, vaan kolmestaan (si Dios quiere!) Meistä on sitten tullut perinteisessä mielessä oikea perhe. Koiravauvojen lisäksi meille tulee oikea ihmisvauva.

Aurinko meni pilveen. Minun on aika mennä laittamaan perunat tulelle. Käly tulee pian broilerin kanssa. Tavallinen elämä jatkuu, vaikka kaikki tulee pian muuttumaan!

31 kommenttia:

  1. Hengessä mukana!!jännittävää:)ihanaa!!<3

    VastaaPoista
  2. Kauniisti kirjoitettu! Sinulla on ihanan huolehtiva mies!

    Jännää, kun kaksi muuttuu kolmeksi. Elämän parhaimpia hetkiä, muistatte nämä ajat ikuisesti!

    Täällä myös hengessä mukana :)

    VastaaPoista
  3. Oikein hyvää "vauvanhakumatkaa" ♥.

    VastaaPoista
  4. Itse valvoin kaksi yötä ja kävelin ympäri taloa ennen poikamme syntymää. Ei väsyttänyt, oli oikein rauhaton olo. Siitä tiesin että kohta alkaa tapahtua.

    ONNEA MATKAAN!!!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa...kohta on SE hetki...onnea teille♥

    VastaaPoista
  6. Paljon enkeleitä mukaan tulevaan koitokseen : )
    t. Eija

    VastaaPoista
  7. Paljon voimahaleja tulevalle matkalle ja ihanaa kotiinpaluuta perheenä.Halauksin Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
  8. Ihana tuo kuva.Onnea tulevaan koitokseen.Hengessä mukana.

    VastaaPoista
  9. Mä itken täällä...niin kaunis postaus :)

    Kohta teitä on kolme, onnea!!!

    VastaaPoista
  10. Menin ihan sanattomaksi tätä lukiessa, niin kaunis ja herkkä kuva ja niin kauniisti ja elävästi olet kirjoittanut.

    Oikein paljon voimia viimeiseen ponnistukseen ennen uuden aikakauden alkua <3

    VastaaPoista
  11. Kaunis postaus Mia.

    Onnea matkaanne <3



    VastaaPoista
  12. Oijoijoi, ihanasti kirjoitit! Toivon oikein paljon onnea ja voimia synnytykseen! Toivottavasti kaikki menee hienosti, eikä teidän tarvitse kovin monta päivää odotella jännityksessä.

    VastaaPoista
  13. Voi, että onkin puhutteleva tuo kuva! <3 <3 <3
    Kaikkea hyvää Teille näinä päivinä, ja pikkuisellenne tervetulotoivotukset luoksenne tänne mahanulkoiseen maailmaan! :)

    VastaaPoista
  14. Onnea synnytykseen ja elämän muutokseen! Ihanasti kirjoitetut tunnelmat.

    VastaaPoista
  15. Ihana kuva. Tuleva isä ja äiti odottaa innoissaan uutta elämää syntyväksi <3

    Onnea vauvan hakumatkalle. Elämä muuttuu totaalisesti kyllä.

    VastaaPoista
  16. Niin kaunis pallukkamassu :) Pidän peukut pystyssä!

    VastaaPoista
  17. Ihastuttava kuva teistä! Ja toivon sinulle oikein helppoa synnytystä!

    VastaaPoista
  18. Ihana postaus,aivan menin "kananlihalle":) Valtavasti ONNEA tulevaan!!!

    VastaaPoista
  19. Täällä odottelen innolla ensimmäisiä kuvia Peikkokukkulan nuoresta isännästä!
    Elämä muuttuu, mutta ihanalla tavalla. Kaikkea hyvää sinulle ja onnea tulevaan.

    VastaaPoista
  20. Kaikki tulee menemään hyvin, Mia! Kaunis kuva teistä kahdesta, tai oikeastaan kolmesta...
    Yritä nauttia levosta ja kiireettömyydestä, sillä pian teillä tahdin määrää Pikkuinen!

    VastaaPoista
  21. Kiitos kaikille! Täällä ei ole tapahtuut mitään. Olo on "paineinen", mutta jos lääkäri ei olisi sanonut, että synnytys on lähellä, niin en kyllä sitä mistään tietäisi. Saapa nähdä, miten pitkä odotus on edessä.

    VastaaPoista
  22. Voimia synnytykseen, toivottavasti kaikki menee hyvin :)

    VastaaPoista
  23. Halauksia, Mia! Toivon, että kaikki menee hienosti ja ettette joudu kovin pitkään enää odottelemaan. Kohta hän on täällä <3

    VastaaPoista
  24. Ihana kuva:) ihanaa edessä:) tsemppiä <3
    Äitix5

    VastaaPoista
  25. Kaunis kuva ja koskettava postaus. Toivon teille nopeaa 'keikkaa' kälysi luo :)

    VastaaPoista
  26. Kiitos kaikille! Täällä ei ole tapahtunut yhtikäs mitään. Odotellaan.

    VastaaPoista
  27. Ihana aika teillä käsillä. Tuo "vauvan jalka ulkona" sai nauramaan :D Voimia ja onnea teille! -silmis-

    VastaaPoista
  28. Miten kauniisti kirjoitetu Mia! ♥

    VastaaPoista