Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Sunnuntai

Emme me sitten menneet perulaiseen ravintolaan syömään tänään, vaan kävimme kälyn asunnon lähellä olevalla Vega Monumentalin kalatorilla. Sieltä ostimme ulte-merilevää (nuo vihreät kappaleet), katkarapuja ja macha-simpukoita. Merenherkkusalaatin maustoimme tuoreella korianterilla, retiisillä ja sitruunalla. Tämän herkun söimme paahtoleivän kanssa. Ostimme myös taskurapuja (jaivas), joita mieheni keittää juuri nyt iltapalaksi.

Tänään oli aurinkoinen päivä ja minulta onnistui käveleminen eilistä paremmin. Samalta torilta ostin myös virkkuukoukun ja sinistä puuvillalankaa. Netistä löysin ohjeen vauvan pipoon. Sitä olen nyt virkannut aikani kuluksi toisella silmällä telkkaria katsellen.
Päivä on mennyt kivuitta ja onkin sellainen olo, ettei mitään tule tapahtumaan moneen päivään! On jotenkin hyvin normaali olo, mutta niinhän moni sanoo, ettei sitä oikein etukäteen osaa arvata, milloin alkaa tapahtua.

Sitten kun oikeasti tämän kaiken odottamisen jälkeen synnytys alkaa, en oikein tiedä, tulenko olemaan iloinen siitä, että vihdoinkin pääsemme näkemään pojan, vai kauhuisssani siitä, että koko ikäni pelkäämäni tapahtuma on alkamassa. Kyllä luonto on ihmeellinen tässäkin suhteessa, että epävarmuus ja odottaminen valmistavat naisen mieltä niin, että tämä melkein jopa odottaa pelottavan asian alkamista!

Kiitos teille, jotka kerrotte synnytyksen olevan hieno tapahtuma! Se valaa uskoa siihen, että minäkin selviän siitä.

12 kommenttia:

  1. Onnea matkaan! Minuakin alkoi synnytys jännittää loppua kohti, yritin vain sulkea koko ajatuksen pois kun kuitenkaan ei varmaksi tiennyt mitä on edessä. Olinkin aika helpottunut, kun tyttö päätti itse syntyä kolme viikkoa etuajassa ja lähtö tuli yllätyksenä ilman kummempia jännityksiä. Oman kokemuksen mukaan luonnollisesti alkanut synnytys ei ollut ihan hirmuisen kivulias, tietysti synnytykset ovat erilaisia ja ihmiset kokevat asiat erilailla.

    VastaaPoista
  2. Suomessa ei merilevää ja kampasimpukoita suositeltaisi raskaana syömään. Niin vaihtelevat kovasti ravintosuositukset raskaana oleville maittain. Minusta Suomessa ollaan jopa hiukan ylihysteerisiä.

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä Loppumetreille :)

    Yleisesti sanotaan, että tyyntä "myrskyä" ennen..
    Tarkoittanee tässä sitä, että saat hyvän olon ja jaksat synnytyksen hyvin. Kyllä se sieltä alkaa ...

    Terkuin: Kira

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen vähän ihmetellyt, että uskallat syödä noita kaikkia merieläviä, mutta jollei siellä ole mitään sanottu, niin ei kai ne sitten niin vaarallisia ole.

    VastaaPoista
  5. Taas piti aamulla ensimmäiseksi tulla katsomaan, että onko mitään vauvauutisia ;) Vaikka tuskinpa sinulla tulee synnytyksen jälkeen ekaksi mieleen, että blogi pitää päivittää :D

    Älä pelkää turhaan, hyvin se menee. Naisesta löytyy uskomaton voima synnytyksen hetkellä. Minusta tuntui kuopusta synnyttäessä, että olen jossain kuplassa, jonne kukaan muu ei pääse auttamaan ja minun on itse tehtävä kaikkeni, että saan vauvan ulos. Ekassa synnytyksessä ponnistin 23min ja toisessa (joka oli kivuliaampi) ajattelin, että johan on *prkl* jos tämä kipu ei lopu ja ponnistin luvan saatuani minkä jaksoin ja koko ponnistusvaihe kesti 2 minuuttia ja vauva syntyi. Nämä on näitä "naisten armeijajuttuja", tekee mieli jakaa kokemuksia toisten kanssa :)

    Hengessä mukana odottelen uutisia :)

    VastaaPoista
  6. Hyvin sinä selviät ja muutaman viikon päästä unohtuu, oliko niitä kipuja ja kuinka paljon.Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
  7. Minä pelkäsin synnytystä todella paljon...koko raskauden ajan, mutta kun tuli lähtö sairaalaan olin, kuin viilipytty...No mies sitten taas ei saanut paitaansa napitettua, kun niin hermoili...:)

    VastaaPoista
  8. Kaikki tulee menemään oikein hyvin, usko pois! Ja ne kivut unohtuvat heti, kun lapsi on syntynyt :))

    Onnellista odotusta teille,
    minäkin hengessä mukana täällä kaukana eteläisessä Suomessa.

    VastaaPoista
  9. Jarna ja anonyymi: Täällä lääkäri sanoi, että merilevää saa syödä niin paljon kuin haluttaa, sillä se on terveellistä. Suomen suostukset luettuani kuitenkin jätin kaikki muut merilevät pois ruokavaliostani, muta ultea olen syönyt muutaman kerran raskauden aikana, kuten eilen, slurps!

    Simpukoita ja muita merenherkkuja olen syönyt aika normaalisti, mutta kaikki hyvin kypsennettynä. Mitä haitallista niissä on?

    Heidi: Niin tämänkin PITI tulla kolmisen viikkoa etuajassa, mutta ei tässä sitten niin käynytkään. Nyt alkaa pelottaa, että poika kasvaa liian isoksi.

    Irmastiina: Toivottavasti minullekin tapahtuu viilipyttyilmiö :)

    VastaaPoista
  10. Aaaah, mitä herkkua!

    Minä sanoin esikoisen isoisälle, että pelkään ihan kauheasti, kun oli tullut niin paljon painoa, että lapsi on suuri, eikä mahdu ulos. Tähän appiukko tuumasi, että takuulla tulee ulos sieltä, mistä mahtui sisään. Ns. huumoria...

    Relaa nyt vaan. Virkkaaminen rauhoittaa.

    VastaaPoista
  11. Onneksi sinulla on hyvä olo nyt niin keräät voimia koitokseen! :) Hienosti luonto on tosiaan järjestänyt kaiken!

    Niin kaunis vauvan myssy siellä on puikoilla työn alla! :)

    VastaaPoista
  12. Voimia! Minä sanoisin 8 synnytyksen kokemuksella,että sitä vauvaa ajattelemalla kestää monta odotuksen ja tuskan hetkeä. Voi, olet etuoikeutettu kun saat olla äiti!
    Tsemppiä!

    VastaaPoista